Pohjoisessa on ollut ihanaa olla ja lomailu on mukavaa, mutta kuten oon joskus aiemminkin valitellut, niin tää kotona oleminen on uskomattoman hankalaa tän projektin kannalta. Musta tuntuu, että muhun on ohjelmoitu jonkinlainen tankkaus-mode, joka kytkeytyy heti päälle, kun mä vaan astunkin lapsuudenkodin ovesta sisään. Mä käyn jatkuvasti (vaikkei olisi edes nälkä) availemassa kaappien ovia, jos sieltä löytyisi jotain naposteltavaa. Tää on ihan hirvittävää! Mä saan tosissani hillitä itseäni, etten vetäisi valtavia määriä Fazerin sinistä tai kampanisuja tai muita herkkuja, joita kaapin perältä löytyykään. Kotona Jyväskylässä tällaista ongelmaa ei juurikaan tuu. Koska omat varat ovat rajalliset, niin mitään herkkuja ei tule osteltuakaan, varsinkin kun olen tehnyt periaatepäätöksen asiasta. Kotona makeanhimon riittää tyydyttämään yksi pala tummaa suklaata, täällä se ei tunnu riittävän mihinkään. Mikä ihme tässä oikein on? Miksi kohtuudessa pitäytyminen on niin vaikeaa täällä?
Oon pohdiskellut uuden alun vaikeutta muutenkin ja tullut siihen tulokseen, että heti kun vain pääsen Jyväskylään taas, heti kun loma on ohi, niin aloitan viikkoni uusimalla puhdistuskuurini, ilman sitä litkua tosin. Oon muutenkin halunnut testata päästäisikö samoihin tuloksiin ihan pelkällä ruokavaliolla ja liikunnalla. Maanantaina siis aloitan testini ja noudatan tällaista ruokavaliota:
"Kuurin aikana suositellaan syömään terveellisesti eli paljon kasviksia,
hedelmiä, pähkinöitä ja kalaa. Kahvi, alkoholi, maitotuotteet, liha,
sokeri, suola, valkoiset jauhot, tupakka, kovat rasvat ja pitkälle
prosessoidut ruuat ovat vältettävien aineiden listalla."
Näinhän olisi syytä syödä aina, mutta valitettavasti se ei useimmiten onnistu, koska ensinnäkin kulutan aika paljon maitotuotteita (jogurttia esimerkiksi) ja lihastakaan en oo valmis luopumaan. Yritänkin syödä tulevan viikon aikana mahdollisimman puhtaasti, että jatkossa olisi taas helpompaa pitäytyä vastaavassa ruokavaliossa. Nykyään kulutan kaiketi vähän liiaksi niitä pahamaineisia hiilareita.
Et ole yksin.. :) aivan sama ongelma: tsekkaan kaapit löytyykö herkkuja, syön hillittömät määrät (vaaleaa!!) LEIPÄÄ (!), alan leipomaan piirakoita ja kakkuja, ajelen kauppaan ostamaan vähän "iltapalaa" eli suklaata ja irtokarkkeja. Täytyy olla henkistä :) kai se on joku turvallisuuden ja lohdun tunne, kun on kotona??
VastaaPoistaNuo kotilolot on kyllä hämmentäviä. "ÄÄ KOHTA MAAILMASTA LOPPUU RUOKA, SYÖN KOTOA KAIKEN MITÄ LÖYDÄN!)
VastaaPoistatsek tis aut! http://neititekosyy.blogspot.com/2011/10/tunnustus.html