keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Failboat fails again.

Muhun on iskenyt pieni uskonpuute ja epätoivo. Oon yrittänyt kovasti olla tuijottamatta liikaa lukuja, vaan nauttia tästä kokonaisvaltaisesta hyvän olon tunteesta, jonka tää elämäntapamuutos ja liikunta tuo. Oon ajatellut, että on turhaa stressata kuinka nopeasti se paino tippuu, kunhan itsellä on hyvä olla omassa kehossa ja tässä muutoksen pyörteessä. Kuitenkaan en voi olla harmistumatta siitä, että elokuun lopun satasen jälkeen mun paino ei oo liikahtanutkaan, muuta kuin ylöspäin. Se on sahannut siinä muutaman kilon välillä, aina laskien ja välillä nousten. Mun paino saattaa päivittäinkin helposti heilahdella sen pari kiloa! Sen takia en jaksa jokaisesta noususta saada sydänkohtausta, sillä ilmeisesti tällä tavalla mun keho toimii.
      Mutta mua suututtaa. Ehkä mun pitäisi olla vihainen itselleni, etten ole ollut täydellinen, vaan oon ollut armollisempi itseäni kohtaan ja oon sallinut joitakin lipsumisia. Kokonaisvaltaisesti asiat on kuitenkin kunnossa, syön kohtuudella, en mässäile, en ahmi ja ne lipsumisetkaan eivät ole mitään ihan järjettömiä. Jos syön päivässä yhden palan tummaa suklaata ja mahdollisesti yhden hiton pullan viikossa, niin onko siinä tarpeeksi syytä mun painon kohoamiseen? Viime viikolla liikuin 6,5 tuntia ja onnistuin näin kuluttamaan ainakin 3677 kaloria sykemittarin lukujen ja kiloklubin keskiarvojen mukaan. Tiedostan, että ruokavalioni suhteen on vielä parannettavaa ja ilmeisesti myös nuo pienet sortumiset on karsittava pois, mutta tuntuu silti epäreilulta, että vaikka asiat on nyt miljoona kertaa paremmin kuin ennen elämäntapamuutosta, liikun nykyään paljon enemmän ja se sellainen porsastelu ruoan kanssa on loppunut lähes kokonaan, niin silti paino ei vaan putoa ja tuloksia ei synny. Se tuntuu kohtuuttomalta! Onko mun oikeasti alettava olemaan niin natsi itseäni kohtaan, että jokaisesta huonosta valinnasta mun on rankaistava itseäni? Onko mun oikeasti kehitettävä tästä itselleni ongelma, mikäli haluan tuloksia? Kyllä minä haluan nauttia elämästä myös. Toki ymmärrän, ettei tää runsas liikkuminenkaan hukkaan mene, vaan keho kehittyy, mutta silti kaipaisin jotain konkreettista - kuten lukuja. Nyt on jo marraskuu eikä yli kahteen kuukauteen ole tapahtunut mitään muutosta painon suhteen. Se pistää kyllä harmittamaan.
      Ja ymmärtäisin tän jumittamisen tai painonnousun jos oikeasti vetäisin övereitä noiden herkkujen suhteen, jos joisin joka päivä limukkaa tai söisin sipsipussin viikonloppuna ja kaikkea muuta päälle. Asia ei kuitenkaan ole niin. Mutta ilmeisesti teen jotain väärin, joten kai sitä on alettava tarkkailemaan syömisiään entistä tarkemmin jatkossa.

Tympeää oloa ei yhtään helpota orastava flunssa. En tänään teatteripajan jälkeen jaksanut liikahtaakaan kotoa, vaan nukahdin sohvalle - ja nukuin kolme tuntia. Tää tuloksettomuus alkaa lannistaa mua ja hetkittäin mun tekisi mieli vain luovuttaa. Jos olo on huomenna yhtään parempi, niin koetan päästä Killerille kuitenkin. Tänään mun olo on epäonnistunut, mutta ehkä huomenna mieliala on jo parempi.



8 kommenttia:

  1. Paljon sä suurinpiirtein syöt kaloreita päivittäin? Ootko miettiny jos syöt esim. liian vähän ja tarviit jonkun kunnon boostin? Pidätkö viikottain herkkupäivää että saat aineenvaihdunnan liikkeelle?

    Ja juotko tarpeeksi vettä? Tyhmä kysymys, mutta tulipahan mieleen :)

    VastaaPoista
  2. 2 kk on kieltämättä aika pitkä aika jumittaa. Voithan mennä mahdollisesti jollekin ravitsemusterapeutille tai ihan vain terveyskeskukseen keskustelemaan asiasta esim. terveydenhoitajan kanssa. Mitä siinä voisi hävitä? :)

    Ja muista jo tapahtuneet muutokset! Ammenna niistä voimaa, et todellakaan ole mikään epäonnistuja ja ulkoisesti olet muuttunut PALJON sano ne kilot mitä vaan. :) Ehkä kun liikutaan niin isoissa luvuissa niin keholla menee aikaa tottua niihin kauemmin?

    VastaaPoista
  3. Koska me kaikki olemme erilaisia, emmekä muutenkaan tunne toisiamme, niin vastaaminen on hankalaa. Mutta tässä muutama asia, mitkä ovat auttaneet minulla jumitukseen :)

    - Kun liikkuu reippaasti, päivän kalorit 1800-2100kcal (koko viikon siis, vaikka Kk ehdottaisi alkuviikolle "vain" 1800kcal).
    - Mässäyspäivä. Eli syö reilusti yli suositeltujen rajojen. HUOM! Herkkuja kohtuudella, pääpaino ns. tavallisessa ruoassa
    - Liikunnan hetkellinen vähentäminen/ keventäminen
    - Aika


    Sinulla nuo kalorimäärät saattavat olla erit, mutta minulla suositus on tosiaan 1848kcal (ilman liikuntoja). Tsemppiä paljon, kyllä se paino lähtee taas putoamaan!!

    Toivottavasti orastava flunssa myös jää orastavaksi, ja katoaa kokonaan :)

    VastaaPoista
  4. Älä rankaise itseäsi! Jotkut väittää, että paino putoaa, kun syö vähemmän kuin kuluttaa, mutta ei se ihan noin suoraviivaista ole. Joskus paino jumittaa kuukausiakin, vaikka kuinka eläisi terveellisesti. Nuo pienet herkut kuuluvat elämääsi kuitenkin tulevaisuudessakin, joten en usko, että niiden poistaminen on ratkaisu. Kun vaan tarpeeksi jaksat uskoa itseesi ja jatkaa valitsemallasi tiellä, niin tuloksia tulee ennemmin tai myöhemmin. Tiedän itsekin tuon epäuskon ja -onnistumisen fiiliksen, mutta ehkä jumitus onkin kehon tapa koetella, tahdommeko oikeasti laihtua. Voisitko koittaa heittää vaa'an vaikka hetkeksi nurkkaan ja nauttia vain olostasi? Kovasti paljon tsemppiä jatkoon!

    VastaaPoista
  5. Tsekkaa vielä ruokavalio, mitä menetät jos koitat vähentää hetkeksi esimerkiksi viljatuotteita? :) jos ei tunnu omalta niin palauta ne ruokavalioon!

    ja tuosta painonvaihtelusta: ihminen on niinku pesusieni, välillä imee nestettä itseensä ja on raskaampi. :) Ja noista kalorirajoista, ne on tosiaan täysin yksilöllisiä - mutta itse laihduttaessani syön n. 1200kcalia. Toki olen eri mitoissa kuin sinä :) like i said, yksilöriippuvaista! Mutta suosittelen viljatuotteiden skippaamista!

    VastaaPoista
  6. Paino on mielestäni vähän huono mittari laihtumiseen. Oletko ottanut mittanauhalla mittoja? Se voisi kertoa paremmin, onko muutoksia tapahtunut.

    Minusta herkuttelu kuuluu elämään. Jos aiot todella tehdä tästä elämäntavan, eikö olisi hyvä opetella jo nyt sallimaan itselleen pieniä herkkuhetkiä. Onhan myös nukkumisesi riittävää, etkä ole liian stressaantunut? Niillä on merkitystä liikunnan ja ravinnon lisäksi. Itse sain paljon paremman olon, kun puhuin syömisistä terveydenhoitajan kanssa. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  7. Kaksi asiaa tulee mieleen: a) syöt ehkä liian vähän. Elimistö pitää niukoista kaloreista tiukasti kiinni, kun ihan selkeesti on menossa nälänhätä.

    Ja b) liikunta kasvattaa lihaksia, jotka ovat läskiä painavampia. Eli koko ajan rasvaa palaa (vaikka keho yrittää sitä hillitäkin), mutta muuntuu painavaksi lihakseksi.

    Onko muuten senttejä lähtenyt kahden kuukauden aikana, vaikka ei kiloja olisikaan? Silloin on todellakin kyse vaihtoehdosta b)

    VastaaPoista
  8. Kiitos kaikille kommenteista! En tosiaankaan ole varma, mikä tässä nyt lopulta mättää, mutta se on luultavasti juurikin kaikkien noiden ehdottamanne asioiden summa. Tai sitten ihan jotain muuta. Toivon, että ajan myötä tämä helpottaa ja löydän jälleen keinon päästä eteenpäin. :)

    VastaaPoista