Viime talvi oli kummallinen. Se tuli ja katosi - lähes kivuttomasti. Oon niitä ihmisiä, joille kaamosmasennusalakulo on totisinta totta. Viime talvesta kuitenkin selvisin hämmentävän hyvin, en muista montaakaan kertaa kironneeni pakkasia tai auton jäisiä ikkunoita - vaikka okei, nyt kun muistelen, niin luultavasti kirosinkin niitä pari kertaa. Mutta viime talvi ei ajanut minua täysin alakulon hyisiin pyörteisiin. Voin sanoa jopa nauttineeni talvesta. Tänä vuonna kaikki tuntuu olevan toisin. Syksy on jostain syystä ollut todella painostavaa aikaa. Oon saattanut tuhlata kokonaisia päiviä vain nukkuen ja tehden ei-mitään. Toivon, että talven myötä pahin alakulo väistyisi ja jaksaisin taas elää. Hetkittäin tuntuu vaikealta keskittyä tähän elämäntapamuutokseen kun tuskin saa noustua ylös sängystä joinakin päivinä.
Pahoittelen siis jo etukäteen. Kuten jo aiemmin valittelin, niin kaikki energia tuntuu menevän siihen, että selviää päivistä läpi. Tunnen olevani pettymys niin itselleni kuin kaikille muillekin. Kadehdin niitä ihmisiä, jotka jaksavat päivästä toiseen panostaa itseensä, käydä lenkillä, liikkua, syödä oikein ja terveellisesti. Uskon, että minäkin löydän sen innon taas jonain päivänä, mutta siihen asti yritän ja ponnistelen mukana sen minkä kykenen. Saatan olla hiljaa muutamia päiviä tai jopa viikkojakin, mutta toivon, ettette katoa kuitenkaan. Kyllä minä palaan vielä, vahvempana.
 |
| (kuva: weheartit.com) |
Voimia sinulle, jonain päivänä aurinko taas paistaa.
VastaaPoistaKiitos, anonyymi.
VastaaPoistaItsellä on lähes sama tilanne päällä; liikuntainto ja hyvään ravintoon keskittyminen ovat jääneet jonnekin unholaan. Ketään ei voi moittia siitä, että näin harmaina aikoina ei pysty suoriutumaan kaikesta niin mallikkaasti kuin yleensä. (Ne supertehokkaat räntäsateessa juoksijat on sitten juttu ihan erikseen.)
VastaaPoistaKannattaa kuitenkin aina tehdä niitä hyviä valintoja, kun on voimaa ja mahdollisuuksia. Joskus kun itsekuria ei löydy, on itseään huijattava vähän väkisin. Kannattaa päättää lähteä iltaisin (tai milloin sulla vaan on aikaa) ihan vaikka kotipihalle haistelemaan raitista ilmaa, se reissu voi kääntyä lenkiksi. Jos sulla on kuntopyörä tai muu vastaava laite, maanittele itsesi polkemaan vaikka 10 minuuttia, sekin saattaa muuttua puoleksi tunniksi hurauksessa.
Huomaa, että käytin sanoja voi ja saattaa: tarkoitus ei ole että ajattelisit, että näiden tekojen on pakko muuttua pidemmiksi suorituksiksi. Tärkeintä on että saat tehtyä jotain, mikä jo itsessään tuo paremman mielen. Kaikki lisä on vain plussaa siihen asti, että saat tarmosi takaisin.
Muista kuinka hienon muutoksen olet jo saanut aikaan. Kuten itse esittelyssä toteat, on tämä hidas matka ja se takaa onnistumisen vaikka välillä tuntuisi ihan muulta.
Paljon tsemppiä jatkoon, äläkä murehdi sitä ettet niin useasti täällä postailisikaan, kyllä me odotellaan! :)
Kiitos anonyymi tsemppaamisesta. Tää piristi päivääni tosi paljon. <3
VastaaPoista