Sähälyä.

Selkä voi jo paremmin, kiitos kysymästä. Kipu katosi yllättävän nopeasti eilisen aikana, vaikkakin rankempaa liikkumista se ei edelleenkään kestä, näemmä. Tänään pystyin jo kävelemään selkä suorassa ja vääntelehtimään normaaliin tyyliini ilman suurempia kipuja, joten kun lähdettiin teatteripajan kanssa tutustumaan monitoimitaloon eli pelaamaan sählyä, tein ehkä virhearvion kun lähdin kentälle mukaan. Ensinnäkin, inhoan sählyä. Olin saanut luvan, tai oikeastaan kehoituksen, pysyä kentän laidalla selkäni takia, mutta sitä en jostain syystä kuunnellut. Jos jostain koulussa harrastetusta liikunnasta on jäänyt antipatioita, niin se on sähly. Ja hiihto. Sählyä ei voi pelata puoli-tosissaan, kevyin mielin. Aina se menee jumalattomaksi karjumiseksi, huitomiseksi ja vähintään kerran joku saa pallosta naamaan tai mailasta jalkaan. Varsinkin yläasteella pojat pelasivat aina niin aggressiivisesti, että jos siinä alle jäi, niin mitään ei ollut enää tehtävissä, ambulanssin saattoi soittaa jo valmiiksi odottamaan seuraavaa uhria.

        Tai ehkä antipatiani sählyä kohtaan johtuvat vain siitä, että olen yksinkertaisesti surkea siinä. Vaikka kieltämättä eniten minua ehkä vituttaa se tosikkomaisuus, joka itsessäni (ja muutamissa muissa yksilöissä) ilmenee aina sählyä pelatessa. Aina löytyy se, joka hävitessään haluaisi katkoa mailansa, tai se, joka vetää herneen nenään, jos joku huonompi yksilö vetää pallon ohi maalista. Yleensä nämä ovat sama henkilö. Sähly ei ole mielestäni millään muotoa kivaa, vaan raivokasta, kilpailuhenkistä ja ihan liian totista. Eikä sitä oikeastaan edes voi pelata millään muulla tavalla.

No, joka tapauksessa löysin itseni sieltä kentältä, kaikista suurista antipatioistani huolimatta. Totiseksihan se meni eikä selkä tykännyt kovin hyvää. Puolen tunnin jälkeen siirryin suosiolla sinne kentän laidalle, etten olisi pian taas samassa jamassa kuin pari päivää sitten. Pitänee edelleen siis lykätä sinne Killerille menemistä, harmi. Menee ihan harakoille tämäkin viikko!