Rikkinäinen selkä ja kaksi senttiä.

Mun selkä alkoi eilen kiukkuilemaan. Välittömästi bodyjam-tunnin jälkeen vasenta puolta alaselästä alkoi vihlomaan ikävästi ja iltaa myöten jomotus vain paheni. Ajattelin selän olevan jumissa ja sitä se varmaan onkin, mutta pahinta oli, kun ajattelin lattialla makoilun helpottavan oloa ja lopulta todettuani sen hyödyttömäksi, yritin nousta taas ylös. Välittömästi alaselässä kävi sellainen vihlaisu, joka vei multa jalat alta ja löysin itseni jälleen lattialta vaikeroimasta. En kyennyt tai uskaltanut nousta ylös ainakaan puoleen tuntiin, sillä alaselkä tuntui olevan kuin tulessa. Lopulta sain hilattua ruhoni ylös ja suoristettua itseni, mutta jomotus vain jatkui ja kävely oli melkoisen nihkeää. Sain kuitenkin nukuttua suhteellisen hyvin yön yli ja aamulla selkä oli jo hitusen parempi. Sitä jomottaa kyllä edelleen, mutta käveleminen ei ole enää ylitsepääsemättömän hankalaa.

Lääkärintodistuksen takia piti päästä käymään terveyskeskuksessa, joten sinnehän sitä sitten lähdettiin. Ainoa vaan, että meinasin unohtaa kysyä koko todistusta, kun lääkäri alkoi kyselemään elintavoistani. Kerroin hänelle tästä elämäntapamuutoksesta ja hän tuntui olevan kiinnostuneempi siitä, kuin selästäni. Kyllä hän lopulta selänkin tarkisti ja ilmeisesti siinä on vain joku venähdys, ei kummempaa onneksi. Täytyy ottaa pari päviää iisisti, joten tämän päivän zumbailut jää nyt kyllä välistä, phyh. Kyllä tää alkaa selkeästi jo menemään parempaan päin, joten toivotaan, että huomenna pääsisi taas Killerille.

   Terveyskeskuskäynti oli sinänsä melko turha muuten, lääkäri käski vain vetää buranaa särkyyn. Jostain syystä hän kuitenkin myös katsoi tarpeelliseksi mitata pituuteni ja painoni, ja jotain yllättäväähän sieltä paljastui! Oon jo vuosia luullut olevani 164 senttiä lyhyt, mutta tänään selvisi, että oonkin 166 senttinen! Ohhoh. Painoindeksi tippui tämän myötä 0,9:llä. En tiedä miten skeptisesti minun pitäisi suhtautua tuohon, koska tuntuu, että joka paikassa mitta näyttää eriä, mutta... En pistä pahitteeksi kahta lisäsenttiä. Paino oli vaatteet päällä edelleen aikalailla tasan 100 kg, mikä ei sinänsä tullut yllätyksenä. Toisaalta odotin kyllä pahempaa, varsinkin viime viikkoisen laiskottelun jälkeen. No, hyvä näin.