Käytiin eilen kahvilla ystäväni kanssa. Kun olimme kävelemässä takaisin, meitä vastaan juoksi todella laiha, lähes anorektisen laiha tyttö. Ohittaessaan meidät hän katsoi minua katse täynnä inhoa. Melkein pystyin kuulemaan hänen ajatuksensa. Katseesta näki kuinka syvästi hän tunsi sääliä, inhoa ja ehkä vihaakin minua kohtaan, koska olen niin surullinen ihmisriekale, että olen tässä kunnossa, että olen näin lihava.
Hämmästyin hänen vihamielisyydestään, vaikka siinä tilanteessa lähinnä kohautin olkia. Mitä sitten jos joku ajattelee minusta pahasti? Enhän itsekään haluaisi olla hänen kaltaisensa, koskaan. Kuitenkin kohtaaminen on jäänyt pyörimään mieleen. Toisaalta en jaksaisi välittää, mutta toisaalta minua ärsyttää.
Uskon, että nämä langanlaihat tytöt saavat yhtä paljon negatiivista palautetta kuin lihavatkin. Uskon, että yhtä lailla hekin saavat paheksuvia katseita osakseen. Kuitenkin joukosta löytyy paljon myös niitä, jotka ihailevat tämmöistä luisevuutta, toisin kuin läskeillä, juuri kukaan ei ole taputtelemassa olalle, että vähäx oot ihana ku oot noin muhkee. Toki poikkeuksiakin löytyy. En silti ymmärrä miksi niitä mielipiteitään täytyy ilmaista niin vihamielisesti? Vaikka tyttö ei sanonutkaan mitään ääneen, niin pystyin silti aistimaan hänen vihaisista eleistään ja katseestaan mitä mieltä hän oli minusta. Itse pyrin pitämään mielipiteeni itselläni, vaikka jonkun ulkonäkö ei miellyttäisikään. Ei ole minun asiani sitä hänelle ilmaista, ja mitä se ylipäätään minulle kuuluu miltä joku näyttää? Itsehän näytän tältä. Ei mulla oo muutenkaan varaa hirveästi sanoa. Ja vaikka olisi, niin en sanoisi sittenkään.
Kun laihdun ja kun pääsen tavoitteisiini, en halua muuttua ylimieliseksi. Ulkonäkö kertoo paljon ihmisestä, mutta ei kaikkea. Vaikka joskus onnistuisinkin laihduttamaan nämä 40 ylimääräistä kiloa, se ei silti oikeuta minua kohtelemaan muita ihmisiä kuin paskaa. Enkä halua, että elämäni jää pyörimään vaa'an ympärille ikuisesti tai että alan määritellä muitakin ihmisiä sen mukaan mitä he painavat. Maailmassa on jo muutenkin tarpeeksi pahaa mieltä, miksi haluaisin aiheuttaa sitä itse lisää heittelemällä halveksuvia katseita tuntemattomille vastaantulijoille?
Heippa ja tervetuloa takaisin road tripiltä!
VastaaPoistaOlen itse jo hetken aikaa pyöritellyt päässäni postausaihetta anoreksiasta tai oikeastaan sen ihailusta - mutta en tiedä aiheutanko myrskyn ja saanko vihaisia vastauksia ajatuksillani.
Itse uskon juuri noin, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa älä sano mitään. Ei tulisi pieneen mieleenikään alkaa katselemaan ihmisiä vihamielisesti kadulla heidän ulkonäkönsä takia. Jokainen saa olla sen näköinen kuin haluaa - miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia?
Hehei ja kiitti!
VastaaPoistaJoo, anoreksia tuntuu olevan aika arka aihe ja mietin hetken itsekin, uskallanko lähteä puimaan tätäkään aihetta.
Rakentava kritiikki on tietysti tervetullutta, mutta ulkonäön arvosteleminen ei oo missään mielessä rakentavaa kritiikkiä. Kummallista miten vaikea ihmisten on olla näyttämättä asenteitaan tai sanomatta mielipiteitään, varsinkin jos se selvästi loukkaa toista. Ei mulle ainakaan tule hyvä olo jos onnistun satuttamaan jotakuta.