maanantai 16. heinäkuuta 2012

No light, no light.

Aamuyö ei ole ehkä järkevin aika kirjoittaa, sillä yleensä silloin möröillä on taipumusta ryömiä piiloistaan. En vain saa unta ja ajattelin tulla tunnustamaan, että viikko on jokseenkin jatkunut yhtä väsyneissä meiningeissä kuin mitä alkoikin. Viikonloppuun piristystä toi molempina päivinä kestityt vieraat, mutta kaikella hauskanpidolla on seurauksensa. Väsymys ei kadonnut mitä nopeampaa kaadoin rommikolaa kurkustani alas, se vain siirtyi uudelle viikolle entistä pahempana. Olen jokseenkin vältellyt blogistaniaa tämän viikonlopun. Lukulistallani on enimmäkseen laihdutusblogeja, joten päivitykset onnistumisista ja houkutusten välttelyistä olisivat saaneet omantunnon soimaamaan liikaa. En huonoilta elämäntavoiltani halunnut muistaa mitään sellaista, jossa koen olleeni pitkään hyvin... hakoteillä. Meinasin kirjoittaa aluksi, että epäonnistunut, mutta ehkä olen ennemminkin hakoteillä. 

Uusi viikko, uudet kujeet. Koen olevani perusluonteeltani hyvinkin positiivinen (vaikkakin toisinaan alakuloisuuteen taipuvainen) ja optimistinen, mutta jokainen väsyy joskus. Myönnettäköön, että väsymystä ja alavireisyyttä on ollut aistittavissa blogissani jo pitkään, ja tänään mietinkin vakavissani pidempää taukoa. Vielä en ole päättänyt mitään, mutta ehkä tauko tekisi hyvää. Saisi tuuletettua ajatuksia ja olisi jotain uutta annettavaa teillekin.


Kuunnelkaa tää, tää on hyvä.

Linnut laulaa. Aamu alkaa sarastaa pikkuhiljaa. Aamuyö on ehkä kaunein aika vuorokaudesta. En yhtään ihmettelisi, vaikka juuri tähän aikaan tapahtuisi kaikki maaginen ja ihmeellinen. Kesäöihin on aina liittynyt mun mielessä jonkinlaista mystiikkaa, jotain selittämätöntä taikaa. Ilma on niin raikasta ja maailma on vasta heräämässä. Uusi päivä, uusi alku. Siitä tulee toiveikas olo.

9 kommenttia:

  1. Terveiset toiselta aamuyön valvojalta. Minä mietin mihin se loma hävisi, äskenhän se oli tässä vielä kokonaisena. - Minusta on omassa elämässä tuntunut että väsymys on todellinen asia jolla on jotain viestiä kerrottavanaan. Valon kajoa ja voimaantumista toivottaa Iloinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Tiedän, että oma väsymykseni on ehkä enemmän henkistä kuin fyysistä ja osittain ymmärrän mistä se johtuu - mutta omaa oloa olisi helppo helpottaa paremmalla ruokavaliolla ja liikunnalla. Sen kyllä ymmärtää, mutta silti ajatukset on vaikea muuttaa teoiksi, ainakin omalla kohdalla.

      Voimaa sinullekin, Iloinen. :)

      Poista
  2. Jos tauko tuntuu hyvältä, niin pidä ihmeessä. :) Älä kuitenkaan kokonaan lopeta, tykkään sun jutuista! Halaus sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tosiaankaan lopeta ja täytyy pitää taukoa sen tauon harkitsemisessakin. Tällä hetkellä tuntuu ihan hyvältä blogin jatkon suhteen, mutta en yhtään luottaisi itseeni, oon niin ailahtavainen ja muutan mieleni kaksi kertaa päivässä.

      Mutta kiitos Brego! :)

      Poista
  3. Eipä sitä täälläkään päästä puuta pidemmälle.. Montakohan kertaa olen tänäkin vuonna aloittanut aina "uuden alun"..kummasti sitä vaan ollaan edelleen lähtöruudussa.. Että myötätuntoa ja tsemiä sinne suuntaan!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä tässä itseäkin ärsyttää, kun tuntuu omat jutut vain toistavan itseään. Mutta kiitos paljon tsempistä, samaa toivottelen sinne suuntaan! :)

      Poista
  4. Ja hei! Sulle olis haaste mun blogissa.. :)

    VastaaPoista
  5. Itsekin päädyin taukoon "varsinaisen" blogini suhteen ja joka toinen tunti olen sinne palaamassa ja joka toinen tunti sitten ajattelen, miten ihanaa on, kun ei tarvitse stressata bloggaamisesta! Sillä viime aikoina se on ollut vain eräs stressin aiheuttaja, kun tuntuu etten kirjoita niin paljon kuin haluaisin, mutta en kuitenkaan haluaisi olla liian pinnallinen mutta en myöskään kirjoittaa kaikkia syvällisimpiä ajatuksiani sinne. En osaa vetää rajaa :( Voihan ahdistus!

    Toivottavasti päädyt jatkamaan, jos et heti (vaikka tekstiä onkin tullut tämän jälkeen, jei :) ), niin tauon jälkeen, juttujasi on nimittäin kiva lueskella!

    VastaaPoista