Jee!

Liekö syynä aamulla nautittu vihersmoothie, hyvä seura vai peräti molemmat, niin olin ihan tulessa Killerin avointen ovien päivässä. Kävimme ystäväni Jonnan kanssa zumba-, clubdance- ja voguing-tunneilla, joista jokainen kesti puoli tuntia. Tuli siis tanssittua yhteen mittaan puolitoista tuntia, vaikka enemmänkin olisi jaksanut! Oli ihan mieletöntä huomata miten oma kunto on kasvanut kohisten tässä viimeisten 9 kuukauden aikana. Vaikka laihduttaminen ei olekaan onnistunut niin hyvin, niin eipä ole hukkaan menneet ne monet tunnit, joina itseäni olen liikunnalla ravinnut.

Ensimmäisen kerran kävin Killerin avoimien ovien päivässä juuri projektini alussa, viime vuoden toukokuussa. Silloin taisin viettää siellä myös 1,5 tuntia tanssien, mutta voi pojat, kuinka uupunut olinkaan sen jälkeen. Hiki tuli silloin ja hiki tuli tänäänkin, mutta enpä silloin olisi arvannut, että vastaava tanssirykäys hoituisi kuin leikiten jonain päivänä. Mieletöntä. Missä mahdan olla vuoden päästä, kun jatkan samaan malliin?

Tietenkin mieltä raastaa toisinaan ajatus siitä, kuinka paljon kevyempi voisin olla, jos loppu vuodenkin olisin panostanut kunnolla. Toisaalta, en koe syöneeni niin huonosti etenkään alkusyksystä, vaikka myönnettäköön, että jo parin kuukauden järjettömältä tuntuneen jumituksen jälkeen motivaatio vähän laski ja oikeasti saatoin antaa itseni vähän lipsua. Mutta! Onneksi into liikkumiseen ei kadonnut mihinkään. Ja tällä hetkellä koen olevani ihan uudenlaisessa vireessä, niin ruokavalion noudattamisen kuin liikkumisenkin suhteen.

(kuvat: weheartit.com)

Ja mitä tulee painoon, niin olen saanut nyt vuoden alusta, reilussa viikossa, pudotettua kolme kiloa. Todennäköisesti nämä lähteneet ovat vain nesteitä, mutta olen silti ihan tyytyväinen. Parempi ku ei mittään!