Oon vihdoinkin kotiutunut takaisin Jyväskylään pohjoisen reissultani. Sallassa vietin viikon lapsuudenkodissani ja kolme viimeistä päivää ilahdutin ystävääni Oulussa pienoisella vierailulla. Nyt voikin sitten palata hyvillä mielin takaisin työttömän arkeen...
No, mistähän aloittaisin. Oli ihana käydä kotona, mutta kuten arvasin niin kohtasin paljon haasteita ja houkutuksia, joista osan päihitin ja osan, no, en niin hyvin. Vaikeampaa siellä (ja reissulla ylipäätään) on kuitenkin ollut pitäytyä terveellisemmässä ruokavaliossa kuin täällä kotona. On tullut tehtyä huonoja valintoja (söin esimerkiksi kaksi jäätelöä matkan aikana) sekä hyviä valintoja (valitsin ravintolassa kevyen salaatin jonkin raskaan ja rasvaisen aterian sijaan). Kymmenen kilon kesähaasteen kannalta tää reissu on ollut vähän huono, mutta toisaalta, en kyllä tiedä olisiko painoa lähtenyt yhtään sen enempää, jos olisin ollut vain kotona. Oon onnistunut hyvin päivän kaloritavoitteissa (vaikka joitakin lipsahduksia on tullutkin) ja varsinkin Sallassa tuli liikuttua päivittäin ihan mukavasti. Silti kesäkuun alusta ei ole lähtenyt kuin se yksi pirun kilo. Parempihan sekin kuin ei mitään, mutta oon vaan niin malttamaton ja haluaisin kaikki-heti-mulle-nyt.
Yksi asia, missä mulla on vielä opeteltavaa, on tää syyllisyys jokaisesta ns. huonommasta valinnasta. Tiedän, että syön nykyään todella hyvin verrattuna aiempaan eikä nykyään enää edes tule hirvittäviä ylilyöntejä, mutta silti tunnen syyllisyyttä jokaisesta pienestäkin lipsahduksesta, enkä pidä siitä. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi jatkuvaan stressaamiseen. Jos joka tapauksessa tiedän, että yksi jäätelö kerran kuussa ei tuu tätä mun elämänmuutosta ojaan kaatamaan, niin miksi tunnen siitä niin hirvittävää syyllisyyttä? Tän muutoksen tarkoitushan on tulla terveemmäksi, ei neuroottisemmaksi. Terveeseen elämään kuuluu nautinnotkin toisinaan. En tietenkään voi painottaa kohtuuden tärkeyttä, mutta joku roti siinä nipottamisessakin. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Haluan olla terve kaikin tavoin, en pelkästään fyysisesti.
Kyllä se vaan vaatii ensin raudanlujaa itsekuria ja päätöksiä, ettei vaan koske niihin herkkuihin - mieti jälleen, miksi siis elämänmuutoksen olet tehnyt. Tarkoitus ei ole lannistaa sua, vaan puhua ihan realistisesti siitä, mitä se laihduttaminen ja elämänmuutoksen tekeminen on. Elämän MUUTOS.
VastaaPoistaKun alkaa syömään oikeaa, puhdasta ruokaa, mielihalut ja vanhat "huonot" ruoat jäävät pois kuin itsestään. Keho alkaa kaivata parempaa, tuoretta ruokaa eikä halua (ts. sinulla ei tee mieli) huonoa tärkkelyshöttöä.
Suosittelen lämpimästi paleo-tyyppistä ruokavaliota/elämäntapaa. Itselläni ei juurikaan ollut ylimääräistä, olin normaalipainossa, mutta päätin alkaa syömään puhtaammin ja oikeammin - tuloksena 6,5 pudotettua kiloa 8 viikossa. Näkemättä nälkää ja nauttimalla elämästä :)
Olen kanssasi osittain eri mieltä. Totta kai elämänmuutos vaatii raudanlujaa itsekuria ja päätöksiä, mutta mielestäni se ei tarkoita sitä, että täytyisi piiskata itsensä miltei kuoliaaksi jos sallii itselleen pienen nautinnon aina silloin tällöin. Mun mielestä se on kaikista väärin tapa lähteä laihduttamaan, että kieltää itseltään kaikki nautinnot ja elää ns. kliinisesti. Tämän elämäntapamuutoksen ei tosiaan ole tarkoitus vain saada mut laihtumaan, vaan saada mun elämäntavat muuttumaan lopullisesti paremmiksi. Tarkoitukseni on syödä paremmin, liikkua enemmän ja myös nautiskella elämästä toisinaan, hyvällä omalla tunnolla.
VastaaPoistaTiedän kyllä mitä laihduttaminen ja elämänmuutoksen tekeminen on. Tiedän mitä on kun ei ole itsekuria, ja tiedän miltä tuntuu kun sellaisen jälleen löytää. En halua kieltää itseltäni mitään, koska se vaan ajaisi mut suurempiin repsahduksiin, mutta ymmärrän kyllä kohtuuden ja tiedän miten minun tulee syödä. Nykyäänkin syön mainostamaasi oikeaa, puhdasta ruokaa ja tiedän varsin hyvin itsekin, ettei tee edes mieli mitään huonoa tärkkelyshöttöä. Alussa annoin itselleni luvan herkutella näillä tärkkelyshötöillä yhtenä päivänä viikossa, mutta kappas vain, olen useimmiten vain skipannut päivän ja herkutellut terveellisemmin. Mun pointtini tässä päivityksessä ei ollutkaan se, että tää elämäntapamuutos olisi lähtenyt käsistä, vaan se, että miksi piiskata ja syyllistää itseään liian paljon yhdestä jäätelöstä. Haluanhan hankkia itselleni terveemmän elämän, en uutta syömishäiriötä. Ja koska sitä paitsi multa löytyy raudanlujaa tahtoa, niin tiedän, ettei yksi hiton jäätelö kerran kuussa tule mun elämäntapamuutostani kaatamaan.