Taas uusi katastrofi. Mun blenderi meni rikki! Kesken kaiken, kun olin tekemässä itselleni hedelmäsmoothieta. Se vain yhtäkkiä lähti päälle itsestään, alkoi huutaa ja savuta, ja hiljeni vasta kun vedin töpselin seinästä. Hetken pelkäsin, että se räjähtää tai syttyy palamaan. Huh. Piti avata ikkunat, kun jäi niin inhottava haju leijailemaan keittiöön. Smoothiekin jäi hieman kesken ja jouduin sössäämään jäiset hedelmät (mangoa ja banaania) haarukalla. Ei se ihan smoothieta lopulta koostumukseltaan ollut, mutta kelpasi kyllä hikisen tanssitunnin jälkeen. Nyt täytynee alkaa harkita jonkin näköisen uuden blenderin tai sauvasekoittimen hankkimista, koska oon smoothieiden suurkuluttaja. Ehkä sauvasekoitin voisi olla ihan riittävä, halvempiakin kun ovat. Osaako kukaan suositella mitään, hinta-laatu -suhteeltaan hyvää?
Mutta voi kylläpä maistui tanssi, parin viikon tauon jälkeen! Tanssitauko tuli kyllä sopivaan saumaan, olisi muuten saattanut mennä jo maku siihen. Nyt taas jaksaakin tanssia ihan uudella innolla ja kappaleetkaan ei enää kyllästytä niin paljoa. Ja askel tuntui kevyemmältä, se oli ihanaa! Tuli todella hyvä olo. Tällaista liikkumisen pitäisi aina ollakin, piristävää ja hyvän olon tuovaa.
Hassua sanoa, mutta pidän tästä arkeen palaamisesta. Vaikka lomailu olikin ihanaa, niin on silti mukava palata takaisin kuriin ja nuhteeseen. On helpompi kontrolloida syömisiä ja liikkumisia, kun voi itse päättää mitä tekee ruuaksi, miten ja milloin liikkuu, mitä ostaa kaupasta. Vaikka olihan valinnanvapaus toki lomallakin, mutta kun on vieraana, niin on kuitenkin vieraana.
Vaikka kesäkuun painonpudotus ei ole sujunut ihan odotetusti, niin ainakin tänään tunnen ylpeyttä itsestäni. Olen joskus ollut alhaalla, pitkään ja kauan. Senhän takia tässä tilanteessa ollaankin. En yksinkertaisesti edes uskonut itseeni enää millään lailla, en uskonut, että kykenisin ottamaan ohjat käsiini ja muuttamaan elämääni parempaan. Olin raunioina, en vain yksinkertaisesti välittänyt. Ahmin itseni täyteen kaikkea turhaa paskaa ja halusin kokoajan lisää. En uskonut voivani lopettaa enää.
Ja entä nyt? Pyrin harrastamaan kohtuullisen kuluttavaa liikuntaa vähintään neljä tuntia viikossa. Syön paljon salaatteja ja hedelmiä, oon pienentänyt annoskokoja, oon jättänyt miltei kokonaan sipsit, karkit, suklaan, limukan, turhat kalorit. En voi sanoa, että olisin luopunut kokonaan, koska silloin valehtelisin. Joskus sallin itseni nauttia elämästä eikä mun kuitenkaan tarvitse pelätä, että tää elämänmuutos lentäisi roskiin saman tien. Hassu ajatus. Mutta siinä missä ennen kulutin näitä "kiellettyjä" aineita päivittäin, nykyään nautiskelen niistä ehkä muutaman kerran kuussa. Jotkin aineet oon korvannut paremmilla - jos suklaanhimo yllättää, syön tummaa suklaata muutaman palan.
Voin siis hyvällä syyllä sanoa olevani ylpeä itsestäni. Minä tein sen, mihin en koskaan uskonut pystyväni. Päihitin omat hirviöni ja pistin alulle muutoksen parempaan. Vaikka matkaa on vielä uskomattoman paljon jäljellä, niin oon hitto soikoon ylpeä itsestäni. Kaikkien useiden epäonnistuneiden laihdutusyritysten jälkeen oon onnistunut pysymään tässä 1,5 kuukautta. Eikä tämä pääty siihen, eikä edes siihenkään kun joskus saavutan tavoitepainoni. Tämä on lopullinen muutos. Ja ottaen huomioon, että vielä opettelen, niin oon ihan äärettömän tyytyväinen itseeni.
Mulla aivan sama juttu, oon tyytyväinen kun tämänkertainen elämäntapamuutos ei olekaan ollut sellainen maksimissaan viikon kestävä "muutos". Kyllä tässä elämä parempaan suuntaan menee hurjaa vauhtia :)
VastaaPoistaTsemppiä ja pidä sama fiilis yllä :)
Ps. Missä käyt tanssimassa? Ollaan kato kumpikin Jyväskylän tyttöjä ;)
Eikö olekin hieno fiilis? Itselläkin on takana lukuisia "no nyt minä kyllä laihdutan!" -yrityksiä, jotka ovat kaatuneet heti parin viikon jälkeen johonkin pieneen repsahdukseen.
VastaaPoistaJa pidän itse itselleni tanssitunteja, eli ihan kotona olkkarissa tanssin. :D Oon koonnut Spotifyyn itselleni playlistejä täyteen lempparimusiikkia, joista sitten mielialan mukaan valitsen mieluisimman. Olisi tietysti ihana käydä ohjatuilla tunneillakin, mutta oon tällä hetkellä niin köyhä, ettei oo yksinkertaisesti varaa. Mut ehkä vielä joskus. :> Yritän tietysti aina hyödyntää kaikki tutustumiskäynnit/päivät, esimerkiksi Killerin liikuntakeskuksella on toisinaan ilmaisia päiviä, jolloin saa mennä tutustumaan tunteihin. En nyt tosin tiedä milloin seuraava on tulossa, mutta edellinen oli tuossa toukokuun alussa muistaakseni. :)
On kyllä nyt jo onnistujafiilis :D Vaikka tavoite on vielä pitkän matkan päässä.
VastaaPoistaAa sähän oot fiksu! Saat vielä tanssia just siihen musiikkiin mistä ite tykkäät :)
Itekin oon käynyt pari kertaa killerillä tutustumassa, en vaan oikein ainakaan siitä salista tykkää. Ryhmäliikunnat vois olla eri juttu.
Ainoa huono puoli näissä omissa tanssitunneissa on se, että pystyy löysäilemään jos siltä tuntuu. Tehokkaampi treeni varmaankin tulisi jos kävisi jossain ryhmäliikunnassa, mutta toisaalta tykkään kyllä näistä omista tunneistanikin ja uskon, että näistä jotain hyötyä on, oon kuitenkin aina ihan hiestä märkä jokaisen tunnin jälkeen. Ja eipä tarvi miettiä mitä muut ajattelee kun saa liikkua ja pomppia niin sekopäisesti kuin itse haluaa. ;)
VastaaPoistaAika paljon sovellan kaikkia oppimiani sarjoja, mm. aerobicista, zumbasta, hiphop/showtanssista, housedancestä, jne., eli ei tosiaankaan oo mitään sellaista "no mäpä tässä vähän hillun ja oon tanssivinani", mitä joissakin hmm, teiniklubeilla saattaa nähdä lauantai-iltana. :>