Ja arvonnassa voittivat...

No niin! Nyt on arvonnan voittajat arvottu. Onnettarena toimi kylässä oleva veljeni kissa Kit, joka askartelemistani lappusista valitsi mieleisensä. 

Adidaksen topin voitti...

Brego! 

Ja Björn Borgin urheilutoppi lähtee...

Tuulettarelle! 

Onnea mielettömästi voittajille ja suuret kiitokset muillekin osallistujille. Harmittaa, ettei kaikkia voi lahjoa, mutta sellaistapa se tuppaa olemaan. Parempi onni ensi kerralla. ;)

Kip-pee.

Tunnen oloni aika surkeaksi. Tietenkään ei riittänyt se, että levähdin (lue: laiskottelin) suurimman osan viime viikosta (vain 2 tuntia urheilua, you've gotta be fricking kidding me?) vaan täytyipä tulla oikeasti kipeäksikin. Koko viikonlopun kestänyt päänsärky ilmeisesti enteili tätä. Tänä aamuna heräsin kurkku kipeänä ja olo on ollut koko päivän todella heikko. Heti kun sain päivän pakkopullat hoidettua (kaupungilla käynnin, autolla tietenkin!) oon vain makoillut sohvan pohjalla palellen. Mun jokaista lihasta särkee. Aivan kuin tää työttömän arki ei olisi ihan supertylsää muutenkin. Toivon, että tää flunssa menee nopeasti ohi. Harmittaa ajatuskin, että mahdollisesti missaan Voguing-tanssitunnit huomenna ja keskiviikkona.

Onko kenelläkään jotain nopeita kikkoja ihmeparantumiseen? Luin jostain, että hunajalla maustettu kuuma omenamehu auttaa kurkkukipuun. Pitäisi kai kokeilla.

PS. Hei vielä ehtii osallistua ARVONTAAN! Hopihopi, aikaa  huomiseen saakka!

Herkkujuttuja.

Muhun on iskenyt laiskamato. Eilen oli mökötyspäivä, tänään vain laiskottaa. Ja koska aamulla oli myös tosi kipeä olo, päätin tehdä aamupalaksi hedelmäpommi-smoothien (kas kummaa, smoothieita, enpä olekaan hetkeen käsitellyt niitä blogissani lainkaan! ...jjep.) Mun piti ottaa yksityiskohtaiset kuvat tekovaiheista, mutta otin sitten vain tämän:

6 desiä hedelmiä ja marjoja, 

sisältää yhden omenan ja pakkasesta mangokuutioita, 

banaania ja mansikoita.

(Pahoittelut kuvanlaadusta, puhelimen vika.)

Unohdin tosiaan ottaa muut kuvat. Olin ehtinyt kiskoa smoothien naamaani kun muistin, että äh, valmis annos olisi edes pitänyt kuvata. Vaikka tuskinpa ketään olisi edes kiinnostanut. Hedelmien ja marjojen lisäksi smoothieni koostui 2,5 desistä maustamatonta jogurttia, 0,5 desistä maitoa ja 2 ruokalusikallisesta kauraleseitä. Nomnom. 

Vinkki: Mainio tapa käyttää pian pilalle menevät banaanit on pilkkoa ne siivuiksi ja pakastaa ja käyttää myöhemmin mm. smoothieissa! Oon ite niin hupakko, että ostan aina liian ison tertun banaaneja ja lopulta liian monta banaania jää syömättä, koska ovat ehtineet mennä pilalle. Edellisen erän pilalle meneviä banskuja pelastin juuri näin. Tulevatpahan käytetyiksi, eikä smoothieihin tarvitse erikseen jääpaloja, kun käyttää jäisiä hedelmiä. :)

Ja tässä on yleisin herkkucombo, joita oon iltaisin nautiskellut. Yksi omena pilkottuna ohuiksi siivuiksi, muutama kuivattu ananaspala ja muutama pekaanipähkinä. Lisäksi vaniljateetä hunajalla. Eihän tässä edes osaa kaivata mitään suklaakakkuja tai muita herkkuja, kun on tämmöisiä, hyviä ja terveellisiä vaihtoehtojakin.

VUODEN ENSIMMÄINEN ARVONTA

Päätinpä yllättää lukijani arvonnalla heti alkuvuodesta. Kenties toisen arvonnan järjestän joskus myöhemmin taas, mutta tätä ensimmäistä olen pyöritellyt mielessäni jo jonkin aikaa. Nimittäin viime vuoden puolella olin tilaillut vaatteita, joita en syystä tai toisesta huolinutkaan (lue: liian pieniä tai muuten vaan minulle sopimattomia), mutta jotka sitten huolimattomuuttani unohdin palauttaa. Nämä vaatteet ovat siis pyörineet nurkissani täysin käyttämättöminä. Siksipä päätin lahjoittaa ne uusiin koteihin, arvonnan kautta!

Palkinnot ovat seuraavat:

1. Adidaksen keltainen AC Tank Top, kokoa 44.  

Topissa pyöreä nyörisomiste helman sivulla. Painettu Adidas-merkki. 

Pieni reunusnauha pääntiessä ja kädenteissä

 

2. Björn Borgin Sport Top, kokoa L. 

 (Pahoittelut huonosta kuvasta, linkin kautta Björn Borgin sivuilla näkyy parempi.)

Kiinnostuitko? Voit osallistua arvontaan näin: 

01 Mieti haluatko osallistua molempien palkintojen arvontaan 

vai miellyttääkö pelkästään toinen vaatekappale sinua. 

(Palkinnot lähtevät erikseen kahdelle voittajalle, 

eivät siis tule samassa paketissa yhdelle.)

02 Ilmaise pähkäilysi lopputulos kommentilla,

tammikuun loppuun, 31.1.2012 klo 21 mennessä. 

Muista laittaa mukaan sähköpostiosoitteesi.

Tällä kertaa en ylimääräisiä "arpalipukkeita" jaa mainostamisen tai lukijana olemisen perusteella. Toki sinulla on paremmat mahdollisuudet voittaa jotain, mikäli molempien rättien arvontaan osallistua halajat. It's up to you. Ja haluan vielä muistuttaa, että vaatteiden koot ovat nimenomaan nuo mainitsemani. Valitettavasti minulla ei ole ylimääräistä S- tai XL-kokoa, mikäli se olisi juuri sinun oikea kokosi. Vaihtoehdot ovat siis nämä annetut. Mikäli sinulla on kysyttävää vaatteista, vastaan mielelläni parhaan kykyni mukaan.

Mutta eipä tässä muuta, joten hushus, nyt kiireesti osallistumaan!

Euforia.

Tänään Voguing-tunnilla treenattiin käsien ja olkapäiden lisäksi myös poskilihaksia. Menin tunnille suu leveässä hymyssä ja lähdin samalla lailla pois. Tanssiteeman jatko-tunnilla meitä ei ollut tällä kertaa ohjaajan lisäksi kuin viisi tanssijaa, mutta sehän ei menoa haitannut. Koska oon käynyt aiemmin vain alkeistunneilla, en tahtonut ihan pysyä muiden perässä. Mutta ihan mielettömän hauskaa oli silti, en vieläkään voi lakata hymyilemästä. Ihana, ihana, ihana. Ihania ihmisiä. Poskiin sattuu kaikesta tästä hymyilemisestä. Aivan mielettömän mahtava fiilis.

 

Source: Uploaded by user via Niina on Pinterest

Kipparikalle.

Kuten olen mainostanutkin, olen alkanut oikein urakalla kokeilla vihersmoothieita. Oon toistaiseksi ollut aika tylsä ja tehnyt smoothieni aina samaa kaavaa - jotain salaattia (useimmiten sitä tammenlehtisalaattia), banaania, jotain hedelmiä tai marjoja, maustamatonta juggea, chia-siemeniä, pellavansiemenrouhetta ja kauraleseitä. Ehkä myös vähän hunajaa. Ja joskus myös sitruunamehua.

      Koska halusin vähän  irroitella, ostin tammenlehtisalaatin tilalle tuorepinaattia. Eilen kokeilin sitä ekaa kertaa, ja sillä aikaa kun erottelin isosta pussista hyvät lehdet pienempiin pusseihin ja nuutuneemmat lehdet roskiin, mietin, että mihinköhän tässä on nyt ryhdytty. Mulla on vähän ristiriitainen suhde pinaattiin. Rakastan pinaattilättyjä yli kaiken, mutta pinaattikeittoa en vain pysty syömään. En mitenkään, jokin siinä vaan tökkii ja pahasti. No, siinä erottelua tehdessäni jo pelkkä tuoksu sai minut muistelemaan pinaattikeiton syömisen ihanuutta. Kauhulla odotin miten pinaatti sopisi tulevaan aamupalaani. No, selvisi, että ihan hyvin. Tällä kertaa pistin smoothieehen sitä pinaattia kourallisen, lorauksen valmista sitruunamehua, omenan, pakolliset siemenet ja leseet sekä maustamatonta jogurttia. Banaanin jätin pois tällä kertaa, koska yhdessä jonkin ainesosan kanssa se on tuonut liikaa mieleen ne mainitsemani hammaslääkäreiden banaanin makuiset töhnät.

       Smoothie oli jälleen ihan juotavaa. Mutta ei se kyllä mitään hyvääkään ollut. En syytä pinaattia, vaan itseäni, sillä yleisesti taidan tehdä jotain väärin. Smoothieni kaipaavat jotain, mutta en oikein tiedä mitä se voisi olla. Ehkä pitäisi jättää se jugge pois, edes kerran.

No, ajattelin jatkaa kokeilujani, mutta luulen tarvitsevani pienen tauon noista vihersmoothieista. Tänään aamupalan (kyllä, nythän on vielä aamu) ja lounaan virkaa saa toimittaa ihan perus hedelmä-marja-smoothie. Pinaatit jätän pois. Mutta koska tuota pinaattia on niin tuhottoman paljon, kaipailisin vähän reseptivinkkejä, mihin tuorepinaattia voi oikein käyttää?

Source: google.fi via Niina on Pinterest

Setting things straight.

Olen onnellinen, että olen säästynyt pahimmilta poikkipuolisilta kommenteilta täällä. Koko blogihistoriani aikana olen saanut vain kaksi kommenttia, joista olen vähän ottanut itseeni. Se on aika hyvin, ottaen huomioon, että kirjoitan kuitenkin aiheesta, josta helposti voisi tulla nimettömyyden suojissa vittuilemaan. Mietin pitkään otanko tätä aihetta esiin, sillä tästähän voi nousta sellainen myrsky, ettei tosikaan. En kaipaa yhtään enempää vittulijoita ja siksi olenkin kiitollinen, että te lukijat olette harvoja poikkeuksia lukuunottamatta olleet todella kannustavia ja ihania minua kohtaan. Kiitos siitä.

No, koska uusia lukijoita on ilmestynyt paljon, ajattelin, että pieni kertaus voisi olla tarpeen! Eilen sain tosiaan anonyymilta kommentin, jossa todettiin minun selittelevän turhaa, että minä yksinkertaisesti liikun liian vähän ja syön liikaa. Tuli vähän huvittunut olo, koska tuntui, ettei kyseinen kommentoija ollut viitsinyt lukea blogiani tarkemmin, vaan päättänyt tulla pilaamaan päiväni kärkevällä kommentillaan. No, siinä hän ei onnistunut, mutta silti kommentti jäi häiritsemään. Miksi hän niin sanoisi? Miksi kukaan haluaisi olla niin typerä, etenkään kun ei asioista ilmeisesti mitään tiedä?

Ehkä minä selittelenkin, mutta omasta mielestäni liikun kyllä ihan tarpeeksi. Viime viikolla liikuin seitsemän tuntia ja nyt tammikuussa olen liikkunut 23 tuntia, eli keskimäärin tunnin päivässä. Kuinka paljon enemmän minun sitten pitäisi oikein liikkua? Olisin tyytyväinen vähempäänkin, mutta ilmeisesti jonkun yli-ihmisen mielestä tunti päivässä ei riitä. Kiinnostaisi tietää kuinkahan paljon hänen mielestään sitten pitäisi liikkua?

Ja toinen asia, mikä minua kummeksuttaa, on se, että muka syön liikaa. Jaaha. Nykyään tulee syötyä yksi lämmin ateria päivässä, yleensä illalla treenin jälkeen. Sitä ennen syön useita pieniä välipaloja päivän aikana, smoothieita, hedelmiä tai salaatteja enimmäkseen, joskus ruisleipääkin. Jälkiruuaksi saatan syödä kourallisen pähkinöitä tai kuivattuja hedelmiä. En näe nälkää, mutten koe, että söisin liikaakaan. Illallisella on yleensä jotain perus kotiruokaa, eilen syötiin mm. lihapullia ja muusia. Salaatti täyttää lautasestani yli puolet ja muusia otan vain kohtuudella. En siis tosiaankaan karppaa, mutta nimenomaan pidän mielessäni kohtuuden. Usein saatan jättää perunan, pastan tai riisin kokonaan pois, mutta silloin kun niitä on, syön niitä kohtuudella ja esimerkiksi pasta on lähes aina täysjyvää. Muutenkin olen pyrkinyt välttämään valkoisia jauhoja, mutta en koe tarvetta tappaa itseäni syyllisyyteen, jos joskus satun vaaleaa leipää tai pastaa syömään, kunhan en niitä ota jokapäiväiseen ruokavalioon mukaan. Karkkia en ole syönyt tammikuussa lainkaan ja herkkujakaan en ole sen kummemmin syönyt. Keskimäärin syön 1500 kcal verran päivässä ja usein saatan liikkumalla jo kuluttaa puolet siitä. Ai mitä? Syönkö edelleen liikaa ja liikun liian vähän? Ai että minun pitäisi näännyttää itseni olemalla syömättä ja hankkia itselleni syömishäiriö? Ai okei. Jos niin sanot...

(kuvat: weheartit.com)

Kyllä, myönnän. Minä provosoiduin hitusen ja siihen kommentoija ilmeisesti pyrkikin. Mutta halusin vain tehdä asian selväksi, ettei muille tule väärinkäsityksiä. Jos joku haluaa kysyä lisää aiheesta, niin on hyvä. Koetan vastata parhaani mukaan, mutta odotan, että kysymyksetkin ovat asiallisia. :)

Strike a pose!

Tammi-helmikuun ajan Killerin Tanssiteema-tunneilla opetellaan Voguingia. Oon käynyt nyt muutaman kerran alkeistunnilla ja täytyy kyllä sanoa, että olen menettänyt sydämeni aivan täysin. Se on aivan mahtavaa! Erityisen suuri kiitos innostumisestani kuuluu tanssinopettajallemme Elinalle. Hänen tuntinsa ovat aina mielettömän hauskoja ja ihmisenä hän on todella inspiroiva. Haluaisin joskus olla hänen kaltaisensa. :)

 Voguingista kerrotaan näin täällä:

"Voguing on tanssilaji, jota käytetään nykyisin mm. muotinäytöksissä. Se on syntynyt New Yorkin homoklubeilla 70–80 -luvun taitteessa ja saanut inspiraationsa muotikuvista ja malleista. Poseerauksissa ajatellaan pysähdyksiä ja valokuvia, kuten kuuluisan Vogue-muotilehden sivuilla. Vogueta voidaan kuvailla tanssiksi, jota tanssitaan kaksiulotteisesti kolmiulotteisessa tilassa ja pääosassa siinä ovat suorat linjat sekä vartalon kauniit asennot. Voguing -tanssityylistä kerrotaan lisää mm. dokumentissa "Paris Is Burning". Lajin teki aikanaan kaupallisesti tunnetuksi Madonna "Vogue" -musiikkivideollaan vaikka jo sitä ennen kyseistä tanssilajia näkyi musiikkivideoissa (esimerkkinä "Deep in Vogue", jossa tanssii yksi lajin pioneereistä, Willi Ninja). Voguingissa tärkeää on naisellisuus, vaikkakin sitä voi tanssia myös maskuliinisesti. Lajiin liittyy vahvasti esittäminen, asenne ja roolin ottaminen ja siinä keskitytään paljon käsien ja vartalon hallintaan."  

Kannattaa myös tsekata tämä video. The Voguers -tanssiryhmä esiintyi Talentissa viime syksynä ja videolta näkee heidän upean esityksensä ja tietenkin myös tätä tanssityyliä. Oon ihan liekeissä kun vaan katson tuota, haluan niin palavasti päästä taas tiistaina alkeisiin (ja ekaa kertaa myös keskiviikon jatkotunnille!)

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan Voguingia, jos siihen vain mahdollisuus on! Tähän loppuun haluan vielä jakaa erään videon ja kappaleen, jonka tahtiin ollaan voguingia veivattu. Kiitos nam!

Viikkokatsaus ja venyyttelyä.

Viikko on jälleen mennyt ihan mukavasti, vaikka paino ei olekaan hilautunutkaan alaspäin. Ihmettelen kyllä vähän tätä junnaamista, koska olen liikkunut jälleen paljon ja olen syönyt hyvin. Yhden ainoan pullan söin eilen, mutta muuten olen onnistuneesti pidättäytynyt muista herkuista. Käsittämätöntä. Kaloritkaan eivät ole paukkuneet, vaan ennemminkin jääneet vähän vajaiksi. Missä tulokset?!

Tämän viikon liikunnat:

ma - danzation 1h

ti - tanssiteema: voguing 1h

ke - kävely 45min, jumppa 45min

to - lepopäivä

pe - venyttely 50min

la - zumba 1h

su - bodyjam 1h, venyttely 40min

Yhteensä 7 tuntia.

Tämän hetkinen fiilis on oikein mainio. Kävin illalla tosiaan jammailemassa ja en oo varmaan hetkeen ollut niin hikinen. Syytän kyllä ilmastointia, joka ei ilmeisesti ollut päällä. Muuutta, kyllä kaloreitakin näytti sykemittarin mukaan palaneen 860! Huh. Oli mukavaa ja oon tyytyväinen, että sain raahattua ahterini sinne. Vaikkakin jälleen tunnin jälkeen näytin siltä kuin olisin koko sen ajan roikkunut pää alaspäin. Oli nimittäin hieman punainen naama. Hihi, mahdoinpa näyttää hassulta.

     Toinen asia mikä tekee olon mukavaksi on miehekkeen kanssa yhdessä tehty pitkä venyttelytuokio. Perjantaina mies oli itse niin jumissa, että pyysi minua vetämään hänelle jonkinlaisen venyttelysession, joka päättyisi ihan kunnon rentoutukseen. Himmennettiin valoja ja raivattiin tilaa lattialle, laitettiin rauhallista musiikkia soimaan ja venyteltiin varmaan ainakin 50 minuutin ajan. Minä neuvoin venyttelyliikkeet, toisinaan mieskin sai näyttää omiaan ja lopuksi rentouduttiin vain makoilemalla pimeässä, rauhallisen musiikin soidessa taustalla. Kokemuksesta jäi tosi hyvä mieli ja päätettiinkin toistaa se jatkossa vähintään kerran viikossa. Sama tehtiin tänäänkin, tosin hieman lyhyempänä. Venyttelyyn käytettiin tänään aikaa noin 40 minuuttia ja tämän kappaleen tahtiin lopussa rentouduttiin:

Rakastan tätä kappaletta todella paljon. Se tuo aivan uskomattomia tunteita pintaan.

Suosittelen kyllä kokeilemaan. Tästä venyttelysessiosta sain itsekin taas uutta intoa haaveilla personal trainerin tai ryhmäliikuntaohjaajan työstä. Ehkä vielä joskus... :)

PS. Jee Haavisto, jee!

Yöllisiä pohdintoja

Oon lukenut ja kuullut monista lähteistä, että hyvät yöunet ja säännöllinen päivärytmi ovat olennaisen tärkeitä painonhallinnan kannalta. Harmikseni mun on myönnettävä, etten oo pariin viikkoon nukkunut kovin hyvin. Mun unirytmi on tän työttömyyden takia kääntynyt taas ihan päälaelleen. Eilenkin sain unta vasta joskus kolmen aikaan yöllä ja heräsin tänään ehkä kymmenen jälkeen aamulla. Oon aina ollu iltavirkku ja sinänsä se ei haittaisi mua itseäni ollenkaan, mutta järkevän päivärytmin takia se on vähän huono juttu. Onhan se ikävää, että syö aamupalaa (tai skippaa sen ja siirtyy suoraan lounaaseen) vasta puolen päivän jälkeen, ja oikeastaan pääsee vauhtiin vasta silloin kun alkaa jo hämärtää. Yleensä pyrin menemään nukkumaan viimeistään puolen yön aikaan, mutta useimmiten se vain venyy ja venyy... En tosiaan tiedä, kuinka paljon tämä tällainen vaikuttaa painonhallintaan, lähtisikö kiloja nopeammin, jos aina saisin nukuttua hyvin ja riittävästi, jos päivärytmini olisi säännöllinen. Se on vain mahdotonta yhtäkkiä päättää, että nytpä nukun tästä lähtien hyvin ja saan unta tasan klo 22:00. Joo, ei taida ihan onnistua... 

       Oletteko te lukijat huomanneet säännöllisen päivärytmin tai yöunien vaikutusta painoonne?

Luulen, että jonkin tason stressi myös syö mun yöunia ja mielialaa. Etsin tällä hetkellä kovasti töitä ja oon pistänyt useita hakemuksia menemään, mutta tuntuu, että kaikkialta tulee vaan "ei":tä vastaukseksi. Yritän olla lannistumatta, mutta väkisin se vaikuttaa omaan mielialaan. Onneksi liikunta piristää lähes aina ja on olemassa kirjoja, joihin uppoutua kun oma elämä ei tunnu antavan parastaan. Oonkin ahminut nyt parissa viikossa varmaan enemmän kirjoja, mitä viime vuonna yhteensä. Mistä lie kertoo se...

Oon jatkanut vihersmoothieiden tekoa. Viimeisin kerta vaan ei ollut ihan niin miellyttävä kuin ensimmäinen... Käytin tällä kertaa melkein samoja aineksia (chia-siemeniä, pellavansiemenrouhetta, kauraleseitä, maustamatonta jogurttia, banaania, tammenlehtisalaattia...) mutta vaihdoin mansikat mustikoihin. Jostain syystä smoothie maistui aika... mielenkiintoiselta. Ei se pahaa ollut, mutta ei kyllä hyvääkään. Varsinkin jälkimaku oli aika puistattava. Suuhun jäi pitkäksi aikaa samanlainen banaaninen (onko tää ees sana...) maku, joka muistutti sitä töhnää, jota hammaslääkärikäynneillä laitettiin hampaisiin kun oli lapsi. Hrrh! Ei mikään miellyttävä mielleyhtymä.

        All in all, elämäntaparemppa sujuu ihan mainiosti, vaikka varsinainen elämä ei aina niinkään. Yritän kuitenkin pysyä positiivisena ja uskoa itseeni, mutta hetkittäin se on vähän vaikeaa. Ultimaattinen tavoite olisi opetella huolehtimaan niin kehosta, kuin mielestäkin, ja löytää jonkinlainen tasapaino. Että suurempienkin pettymysten kohdalla ei lannistuisi ihan kokonaan. Tällä hetkellä syön terveellisesti, liikun kohtalaisen paljon, mutta päätäni en osaa hoitaa tarpeeksi hyvin ja sepä vaikuttaa myös kehoon unettomuutena ja päänsärkynä. No, täytyy kai vain tsempata itseään päivittäin ja muistaa eräs lause, jonka veljeni aikanaan lausahti: "Asioilla on tapana järjestyä."  True dat. Ehkäpä se tästä.

(kuva: weheartit.com)

Be yourself.

Olen luonteeltani sellainen, että tykkään olla ajoissa, minne ikinä menenkin. Paitsi jos kyse on koulusta, niin tunnuin ainakin viime opinahjossa olevan aina myöhässä. Hmm, mistä lie johtunut... No, tämä aina-ajoissa-mentaliteetti alkaa ajoittain käydä jopa ärsyttäväksi, sillä minä vihaan odottamista. Nurinkurista? Jep. Se, että olen aina ajoissa, johtaa väistämättä siihen, että joudun odottamaan. Aina se odottaminen ei ole niin kamalaa, mutta esimerkiksi tänään, kun olin Killerillä 40 minuuttia ennen tunnin alkua valmiina odottamassa, sai minut kieltämättä vähän kiroamaan mielessäni tätä hiton piirrettä. Fiksu tyyppi olisi mennyt kuntosalin puolelle siksi aikaa, mutta minun on myönnettävä, että jänistin ovella. Kävin kurkkimassa kuntosalin puolelle, mutta sitten iski jonkinlainen alemmuuskompleksi-paniikki: "Enhän minä voi tuonne mennä, nuo muuthan nauraa minut pihalle sieltä!" Joten sipsuttelin salin eteen istumaan ja lukemaan Cosmopolitania. Menihän se aika niinkin.

Tänään oli jotenkin hurjan hankala saada itseään liikkeelle muutenkin. Tiesin, etten tulisi lopulta katumaan Danzation-tunnille lähtöä, mutta silti mieleni yritti kokoajan keksiä tekosyitä miksi en menisi. Yksi syy, minkä takia meinasin jättää lähtemättä, oli oma peilikuva. Olo oli normaalia turpeampi ja minua suoraan sanoen inhotti. En kuitenkaan kuunnellut tekosyitä, vaan pakotin itseni liikkeelle, sillä milläpä muullakaan se turvotus lähtisi kuin liikkumalla. No, kuten sanoin, niin nyt olen tyytyväinen, että menin. Oli mielettömän hauskaa, ja olo on tällä hetkellä paljon parempi kuin mitä se olisi, jos olisin jäänyt kotiin.

Sinänsä kummallista, miten hetkessä saattaa mielialat vaihtua. Aamulla lähtiessäni viemään työhakemusta erääseen liikkeeseen suorastaan puhkuin itseluottamusta ja kauneutta. Tunsin itseni melkein hyvännäköiseksi! Jossain vaiheessa iltapäivää se tunne kuitenkin katosi ja kun katsoin itseäni peilistä, minun teki mieli vain itkeä. Jossakin syvällä alitajunnassani elää sellainen ajatus, että voin olla kaunis vain silloin kun olen hoikka. Se on kuitenkin väärin, ja toivon, että kaikki naiset (itseni mukaan lukien) ymmärtäisivät sen ja lakkaisivat soimaamasta itseään, turhaan. Olen suurimmilta itseinhokohtauksilta nykyään välttynytkin, kun olen yrittänyt tsempata itseäni hymyilemään enemmän ja kantamaan ylpeänä sen mitä olen. Silloin ihminen on kauneimmillaan.

PS. Kuinka moni käyttää Heiaheiaa? Olen itsekin siellä, joten jos joku haluaa lisätä minut kaverikseen, niin on hyvä vain!

Jee!

Liekö syynä aamulla nautittu vihersmoothie, hyvä seura vai peräti molemmat, niin olin ihan tulessa Killerin avointen ovien päivässä. Kävimme ystäväni Jonnan kanssa zumba-, clubdance- ja voguing-tunneilla, joista jokainen kesti puoli tuntia. Tuli siis tanssittua yhteen mittaan puolitoista tuntia, vaikka enemmänkin olisi jaksanut! Oli ihan mieletöntä huomata miten oma kunto on kasvanut kohisten tässä viimeisten 9 kuukauden aikana. Vaikka laihduttaminen ei olekaan onnistunut niin hyvin, niin eipä ole hukkaan menneet ne monet tunnit, joina itseäni olen liikunnalla ravinnut.

Ensimmäisen kerran kävin Killerin avoimien ovien päivässä juuri projektini alussa, viime vuoden toukokuussa. Silloin taisin viettää siellä myös 1,5 tuntia tanssien, mutta voi pojat, kuinka uupunut olinkaan sen jälkeen. Hiki tuli silloin ja hiki tuli tänäänkin, mutta enpä silloin olisi arvannut, että vastaava tanssirykäys hoituisi kuin leikiten jonain päivänä. Mieletöntä. Missä mahdan olla vuoden päästä, kun jatkan samaan malliin?

Tietenkin mieltä raastaa toisinaan ajatus siitä, kuinka paljon kevyempi voisin olla, jos loppu vuodenkin olisin panostanut kunnolla. Toisaalta, en koe syöneeni niin huonosti etenkään alkusyksystä, vaikka myönnettäköön, että jo parin kuukauden järjettömältä tuntuneen jumituksen jälkeen motivaatio vähän laski ja oikeasti saatoin antaa itseni vähän lipsua. Mutta! Onneksi into liikkumiseen ei kadonnut mihinkään. Ja tällä hetkellä koen olevani ihan uudenlaisessa vireessä, niin ruokavalion noudattamisen kuin liikkumisenkin suhteen.

(kuvat: weheartit.com)

Ja mitä tulee painoon, niin olen saanut nyt vuoden alusta, reilussa viikossa, pudotettua kolme kiloa. Todennäköisesti nämä lähteneet ovat vain nesteitä, mutta olen silti ihan tyytyväinen. Parempi ku ei mittään!

Eka vihersmoothie!

Ensimmäinen vihersmoothie tehty! Jee. Kauhunsekaisin tuntein odotin lopputulosta, mutta sehän oli yllättävän herkullinen. Todellakin aion jatkossakin tehdä vihersmoothieita, nyt kun siihen ei ole enää niin suurta kynnystä. 

Aamupalasmoothieeni laitoin tänään:

1/3 tammenlehtisalaattiruukusta

desi chia-siemen hyytelöä (annoin liueta yön yli 2rkl siemeniä kahdessa desissä vettä)

1 rkl pellavansiemenrouhetta

2 rkl kauralesettä

1 dl jäisiä mansikoita

1 banaani

1 dl maustamatonta jogurttia

Kaikki sauvasekoittimella sekaisin ja nom. Nyt on hyvä lähteä tanssimaan Killerin avointen ovien päivään!

super

Päätin pyhittää viikonlopun terveellisille elämäntavoille ja uusien reseptien opettelulle, joten kävin vähän kaupassa hakemassa täydennystä ruokakaappiin. Mukaan lähti muunmuassa chia-siemeniä, pellavansiemenrouhetta, kauraleseitä, tammenlehtisalaattia, maustamatonta jogurttia, paljon vihanneksia, salaattijuustoa ja kesäkurpitsakanoottien ainekset. Reseptin löysin Takkusen blogista ja pakkohan sitä oli päästä kokeilemaan heti. Resepti oli helppo ja mikä parasta, todella herkullinen. Hieman muokkailin täytettä omaan makuun sopivaksi, pistin paprikan lisäksi joukkoon myös tomaattia, sipulia ja fetaa. Ja ai että kuinka hyvää tuli! Suosittelen.

Oon jo pitkään ollut utelias superfoodeja ja raakaravintoa kohtaan ja pohtinut miten saisin sisällytettyä näitä ruokavaliooni. Gojimarjoja hankin jo viime vuonna, mutta valitettavasti ne ovat toistaiseksi jääneet kaapin perukoille vain pölyttymään. Tänään ostin chia-siemeniä, sillä olen lukenut lukuisia artikkeleita niiden positiivisista ominaisuuksista. Koska nautin paljon smoothieita, päätin ottaa kokeiluun näitä paljon hehkutettuja siemeniä. Smoothieita varten ostin myös pellavansiemenrouhetta, kauraleseitä, tammenlehtisalaattia ja maustamatonta jogurttia. Kyllä - aion vihdoin kokeilla vihersmoothien tekoa. Myönnettäköön, että nämä superfoodit ja muut ravintolisät tuntuvat vielä melko oudoilta, enkä oikein keksi niille muuta käyttöä kuin pistää niitä lähinnä smoothieiden joukkoon. Joten jos jollakulla on vinkkejä resepteistä tai uusista käyttötavoista, niin otan ne ilomielin vastaan. Raakaravintoartikkeleitakin olen lukenut suurella mielenkiinnolla, vaikka tiedän, ettei sellainen ruokavalio onnistuisi itselläni, ihan siitä syystä, etten jaksa panostaa tai keskittyä sellaiseen ruokavalioon tarpeeksi. Olen päätynyt siihen, että parasta itselleni on kultainen keskitie. Rakastan liikaa tiettyjä ruokia alkaakseni noudattamaan mitään tiukkaa diettiä. En halua totaalikieltää itseltäni mitään, kunhan vain muistan kohtuuden ja suosin mielummin niitä terveellisempiä vaihtoehtoja. Enkä näe mitään syytä, miksen voisi poimia näistä tiukoistakin suuntauksista parhaat ja toimivimmat puolet omaan ruokavaliooni.

(Kuvat: weheartit.com)

Tämän elämäntapamuutosprojektin myötä oon alkanut kiinnostua enemmän luontaistuotteista ja muutenkin luonnonlääketieteistä. Oon kuitenkin vielä niin urpelo näiden asioiden kanssa, etten uskalla alkaa esittämään mitään kovia väitteitä mistään. Välillä tuntuu, että kestäisi elinikä tutustua kaikkiin superfoodeihin ja niiden ominaisuuksiin, niitä kun näyttää kokoajan ilmestyvän lisää, toinen toistaan parempia. Huh, en tiedä. Meinaa nyrjähtää aivot kun vain miettiikin kaikkea sitä, mitä ei vielä ymmärrä tai tiedä. Mutta onhan tässä koko elämä aikaa opiskella.

Lukutoukka.

No onpas surkeaa. Olin tänään lähdössä Voguing-tanssitunnille, mutta jäipä lähtemättä, kun auton ovet olivat jäätyneet kiinni. Tavallaan oon oppinut rakastamaan talvea, mutta tuollaisina hetkinä sitä kieltämättä kaipaa kesää... No, asialle ei voinut enää mitään, enkä siinä vaiheessa olisi kerennyt kävelläkään Killerille, joten tyydyin vain palaamaan takaisin sisälle. Onneksi illemmalla lähdettiin kuitenkin miehekkeen kanssa kävelylle, joten ihan laakereilla makoiluun ei päivä mennyt. Mukavat 1,5 tuntia tuli reippailtua.

Mainitsinkin aiemmin, että luen Universumien Tomu -trilogiaa paraikaa. Luen aika vähän kirjoja, mutta silloin kun uppoudun jonkun hyvän kirjan pariin, niin en malttaisi lopettaa lukemista edes ruokapöydässäkään. Eilen meni melkein koko päivä kirjaa ahmiessa, että en saanut aikaiseksi lähteä Killerille, vaikka vakaasti olin aikonut. No, joskus on ihan mukava jäädä kotiin, varsinkin jos syy on tällainen. Eri asia jos olisin jäänyt ahmimaan herkkuja sen kirjan sijaan tai istunut vain koneella sen ajan. Mielestäni luen ihan vähän kirjoja, ja silloin kun niistä intoudun, niin on ihan okei unohtaa muut velvollisuudet hetkeksi. Ja tuskin lepopäiväkään teki keholle pahaa, täytyy muistaa välillä levätäkin.

Karkkilakko on pitänyt, enkä herkkujakaan ole kuluttanut, muutoin kuin aiemmin risteilyllä. Mieliteotkin katoavat nopeasti kourallisella pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä. Suosittelen kokeilemaan!

I don't feel like dancing, no sir, no dancing today.

Aikomuksena oli tänään lähteä bodyjamiin, mutta iltapäivällä iski sellainen ei-huvita -olo, että päätin vain suosiolla kömpiä peiton alle lukemaan kirjaa. Lupasin kuitenkin miehekkeelle viedä hänet illalla kävelylle, joten sinnehän sitä sitten suunnattiin, kun olin saanut tarpeeksi kauan piileksiä pahalta maailmalta Kultaisen kompassin ja pähkinäcocktail-pussin seurassa. Tykkään aika paljon lukea fantasiaa ja voin suositella tätä Universumien Tomu -trilogiaa kaikille muillekin fantasiakirjallisuudesta pitäville. Nyt on varmaan kolmas tai neljäs kerta menossa, kun luen nämä kirjat läpi.

Lenkillä oli oikein mukavaa, ulkona oli ihanan kirpeä pakkassää ja pääsin testaamaan sekä uutta ulkoilukerrastoa, että uutta kuoritakkiani. Kylmä ei tosiaan tullut ja ulkona tuli viihdyttyä tunnin ja 50 minuutin verran. Ei paha siis. Sykemittari oli mukana ja kaloreitakin paloi 911. Ei haitanne siis lainkaan, vaikka tanssitunti vaihtuikin pitkään kävelylenkkiin! Tajusin muuten tänään, että eräs haaste lähti heti alkuunsa menemään pieleen, nimittäin "Venyttele kolme kertaa viikossa". Tällä viikolla on tullut venyteltyä vain kahdesti. En tiedä pitäisikö haastetta helpottaa tai muuttaa jotenkin, sillä tuntuu vähän hölmöltä kun tietää jo näin alussa, ettei tule haastetta täydellisesti suorittamaan. Tämäkin haaste sopisi paremmin ehkä sellaiseksi yleistavoitteeksi, johon olisi hyvä pyrkiä. Senpä takia muokkasinkin haasteen vastaavaksi: "Venyttele jonain viikkona vähintään vartin verran joka päivä!" Toki pyrin edelleen venyttelemään vähintään kolmesti viikossa, mutta mikään haaste ei nyt tämän takia ainakaan kaadu.

Takana ihan hyvä päivä ja viikko. Tietenkin risteily toi omanlaisensa tauon tähän herkkulakkoon, mutta karkkilakko on edelleen pitänyt ja pitää. Uskon, että ensi viikosta tulee vielä parempi, kun pystyy koko viikon keskittymään terveellisiin elämäntapoihin keskeytyksettä. Nyt ajattelin kömpiä jälleen vällyjen väliin lueskelemaan. Hyvää yötä ja mahtavaa alkavaa viikkoa lukijoilleni!

Tuhlaajapojan paluu.

Kah, on taas muutama uusi lukija siunaantunut ollessani poissa! Tervetuloa vain.

Olen siis palannut takaisin risteilyltä. En ole vielä uskaltautunut vaa'alle, enkä tiedä uskaltaudunkokaan, ennen kuin tämä turvotus on vähän laskeutunut... Tuli nimittäin kyllä syötyä ihan hyvin reissulla. Risteilyn tarkoitus oli juhlistaa erästä vanhempaa sukulaista ja juhlimiseen kuului jos jonkin sortin ruokalajia. Buffetissakin tuli käytyä ja aamiaisista nautittua, jälkiruokia unohtamatta. Kokemus oli... no, ikimuistoinen. Oli ihana nähdä kaukaisia sukulaisia pitkästä aikaa, viettää aikaa etenkin äidin kanssa ja nähdä Tukholma. Niistä muista risteilyllä olleista ihmisistä en vain niin kamalasti perustanut. Etenkin buffeteissa ihmisiä oli ihan tolkuttomasti ja tuntui, ettei kukaan muistanut käytöstapoja. Monet rynnivät, etuilivat, tönivät ja lähes teilasivat toiset alleen rynniessään buffetpöytien ääreen. Jukoliste! Ruoka oli kyllä hyvää ja sitä tuli nautittua ihan riittävästi (ellei liikaakin), mutta hieman ahdisti puikkelehtiä ihmisten seassa anteeksi pyydellen ja kyynärpäitä väistellen. Ihmiset on järjettömiä. Mutta tulipahan ainakin todettua, ettei risteilylle tarvitse jatkossa kovinkaan innokkaasti hinkua. En minä sillä, mukavahan se olisi vaikka kavereiden kesken lähteä reissuun, mutta tällä kertaa lähes selväpäisenä menoa sivusta seuranneena ei kyllä ihan hirveästi innosta lähteä heti uudelleen.

No, ainakin tuli täydennettyä hieman meikki- ja hiustuotevarastoa, sekä löydettyä kaipaamani korkokengät Tukholmasta. Ja eilen tuli myös käveltyä useamman tunnin verran kun kierreltiin Gamla Stanissa ja Tukholman keskustassa. Ei mennyt siis ihan syömiseksi koko reissu!

My precious...

Palatessa Keski-Suomeen pysähdyimme Ideaparkissa. Itselläni ei ollut sinne oikeastaan mitään asiaa, joten kävelin laiskasti kauppoja läpi ja katsoin jos löytyisi jotain mielenkiintoista. Parhaiten viihdyin jälleen Top-Sportissa ja kassalla mietiskelinkin itsekseni, että ansaitsisin jonkinlaisen kanta-asiakaskortin sinne. Ei ole kovinkaan montaa kertaa, että olisin kävellyt kaupasta ulos tyhjin käsin. Niin ei käynyt tälläkään kertaa, vaan mukaani löysin (ulkoilua silmällä pitäen) lämpökerrastot itselleni ja miehekkeelle, sekä jumppatossut! Oon pitkään harmitellut sitä, kuinka mun jalat kipeytyy omistamissani treenikengissä tosi helposti. Luulen, että mulla on jotain epämääräistä oikeassa jalassa ja sen takia se kipeytyy turhan helposti. Täytyisi varmaankin varata aika fysioterapeutille tai vastaavalle. Oon tosi usein joutunut riisumaan kengät pois jaloistani kesken tanssitunnin ja jatkamaan avojaloin. Nykyään oonkin suosiolla jättänyt kengät kotiin, koska avojaloin on vain niin paljon parempi tanssia. Kuitenkin siinäkin on omat ongelmansa, joten toivon, että nää jumppatossut korjaa tilanteen. Ajattelin huomenna mennä testaamaan niitä bodyjamiin. Toivotaan parasta! Tossut ainakin tuntuvat jalassa mukavilta ja ennen kaikkea kevyiltä, ne eivät purista niin kuin kengät.

(kuva: weheartit.com)

Hyvin menee, mutta menköön.

Kuten arvelinkin, osa kohonneesta painosta oli silkkaa turvotusta. Maanantaista on pudonnut jo melkein kaksi kiloa. Päivät ovatkin sujuneet hyvin, oon liikkunut joka päivä ja syönyt terveellisesti, ilman turhia lipsumisia. Ruoka on syystäkin ollut aika kevyttä ja salaattipainotteista, sillä huomenna oon lähdössä risteilylle ja siellä varmaan tulee syötyä vähän turhankin paljon. Aion toki pitää mielessä kohtuuden.

Tuntuu taas hyvältä olla ruodussa. Voi jälleen luottaa itseensä. 

Haaste 2012

Sain kirjoitettua Haasteeni vuodelle 2012 ja ne löytyvät täältä. En ala jokaista käymään erikseen läpi, haluan vain todeta, että ne ovat henkilökohtaisia, toiset pienempiä ja toiset isompia haasteita. Tykkään tehdä listoja ja halusin haasteistani mahdollisimman konkreettisia, jotka voisi viivata yli, kun ne olen toteuttanut. Siksipä siis jätin kaikki yleismaailmalliset "Opettele olemaan armollisempi itseäsi kohtaan" tai "Syö joka päivä hedelmiä" -tyyppiset ohjeet muihin listoihin (vaikka hyviä ja käyttökelpoisia tavoitteita ovatkin). Nämä vain tuppaavat olemaan sellaisia asioita, jotka joko onnistuvat tai eivät ja usein ovat todettavissa vasta vuoden lopussa tuliko tavoitetta saavutettua. Muutama tavoite listallani hipoo kyllä vähän näitä rajoja, mutta annoin niiden jäädä.

Muutamaan kohtaan haluaisin vielä kuitenkin lisätä jotain.

08 Juokse puoli kilometriä putkeen.

En ole juoksija, enkä edes hölkkääjä. Pidän kävelemisestä, mutta inhoan juoksemista. Tavoitteenani on jossain vaiheessa tämän vuoden aikana juosta edes se puoli kilometriä, pidemmästä matkasta en edes uskalla haaveilla. Tämä säälittävä matka voi aiheuttaa jollekin nauruntyrskähdyksiä, mutta minulle se on totisinta totta. Olen tyytyväinen jos joskus pystyn juoksemaan edes puoli kilometriä, sen jälkeen voin harkita pidempiäkin taipaleita.

 
06 Tee yksi pidempi ja kaksi lyhyempää luontovaellusta.

Poikaystäväni on saanut minut innostumaan luonnossa samoilusta, jopa sen verran, että haluaisin toteuttaa jonkun hieman suuremman patikointiretken tämän vuoden aikana. Olemme kiertäneet monia luontopolkuja, mutta olisi mielenkiintoista patikoida läpi joku useamman kymmenen kilometrin reitti.

Oon itseasiassa innostunut ulkoilemisesta niin paljon, että haluaisin hankkia itselleni kunnollisen ulkoilupuvun. Kun joskus teininä saatoin värjötellä -25 asteen pakkasessa pelkissä farkuissa, ilman välihousuja, niin nyt tyhmyys on ilmeisesti vaihtunut mukavuudenhaluun, kun tuntuu, että alle kymmenen asteen pakkasissa tarvitsisi toppahousut. Ja miksei tarvitsisi? Mukavampihan se on ulkona ollakin kun ei jatkuvasti palele. Jos siis olet alennusmyynneissä nähnyt edullisia ulkoilupukuja, niin saa vinkata.

Ja mitä tulee noihin haasteisiin, niin otan myös ehdotuksia vastaan. Kysymyksetkin ovat tervetulleita. Minkälaisia tavoitteita teillä on vuodelle 2012?

Plan B

Joskus sitä pilaa itse asiansa. Vastoinkäymisiä voi tulla muutenkin. Niinä hetkinä oleellista on kuitenkin se, antaako vastoinkäymisten lannistaa vai ottaako niistä opikseen ja jatkaa yrittämistä kaikesta huolimatta.

Aamulla olotila oli melko itseinhoinen ja tympeä, ymmärrettävästi. Pahimmasta shokista toettuani aloin kuitenkin juonia uutta suunnitelmaa siitä, miten pääsen oikealle reitille taas. Toki jo jouluna oli selkeää, ettei se mässäily voi jatkua ikuisuuksiin. Jotenkin sitä kuitenkin onnistui aina huijaamaan itseään, että kyllä sitä sitten vuoden alusta taas ehtii miettiä... Joo, ja miettiä sitä on saanutkin. Kuinka typerää, että onnistuin kasvattamaan jo valmiiksi suurta taakkaa? Matka normaalipainoon on ihan tarpeeksi pitkä ilman niitä kuutta lisäkiloakin. Mutta, ei auta itku markkinoilla, sanotaan. Pohdin aikani uutta suunnitelmaa ja tässä se on, näin tulen onnistumaan:

- Ensinnäkin. Aloitan karkki/herkkulakon, joka kestää ainakin tammikuun, ellei pidempäänkin. Muutamia poikkeuksia tälle ajalle joudun itselleni myöntämään - olen muutaman päivän päästä lähdössä joululahjaristeilylle sukulaisteni kanssa ja koska kokemus on minulle uusi, haluan myös nauttia siitä. Toki, tällä kertaa muistan hokea kohtuutta mantran lailla mielessäni, mutta ihan vähän saan lipsua. Mutta sen jälkeen tammikuu jatkuu tiukkaakin tiukempana. Karkkilakko ei tuottane vaikeuksia, sillä karkkia en ole juuri syönytkään sitten toukokuun. Paitsi suklaata... Ja sitäkin tummana. Siitä ja muista herkuista, esimerkiksi leivonnaisista erossa pysyminen voi tehdä tiukkaa. Mutta pysyn lujana. Liha tottelee kuria. 

Ylipäätään aion lakkoilun jälkeen pitää herkuttelut minimissä. Maitosuklaa vaihtuu tummaan, limsat ja mehut veteen, karkit pähkinöihin ja kuivattuihin hedelmiin, niitä leivonnaisia ja kahvipulliakin kohtuudella. Toki elämästä täytyy muistaa myös nauttia, mutta on tajuttava myös omat rajansa ja että liika on liikaa.

- Vesi. Edelleen mulla on opeteltavaa sen veden juonnin kanssa. Pyrin siihen, että näin alkuun joisin vettä ainakin 1,5 litraa päivässä.

- Liikkumisen ilon oon onnistunut pitämään mukana lähes kokoajan ja siitä olenkin ylpeä. Aion jatkaa samaan malliin eli pyrin liikkumaan vähintään neljä tuntia viikossa, mielellään enemmänkin.

- Kasvisten ja hedelmien määrää täytyy lisätä ruokavaliossa. Luotan myös perinteiseen kotiruokaan. En tosiaankaan karppaa, mutta kaikkea kohtuudella. Pyrin tekemään hyviä valintoja, syömään täysjyvää vehnämössön sijaan, vähentämään sokeria, ja niin edelleen.

- Kohtuus. Aina mielessä.

- Alan taas kiinnittää huomiota annoskokoihin. 

- Kiloklubista saa tulla taas vakiosivusto, jolla vierailen. Kalorienlaskenta alkaa taas.

Toistaiseksi oon onnistunut suunnitelmani noudattamisessa ihan hyvin. Ensimmäinen päivä on sujunut mukavasti eikä pahempia mielihalujakaan ole ollut. Oon syönyt hyvin, vaikkakin aika vähän, ja päivän liikuntana sai toimia Killerin Danzation tunti, jossa sykemittarin mukaan kului kaloreita 639. Iltapalaksi ajattelin tehdä itselleni smoothien (jotka muuten ajattelin taas lisätä ruokavaliooni). Kesällä kulutin smoothieita paljon, mutta jotenkin syksyn mittaan sekin tapa jäi. Nyt on hyvä syy elvyttää sekin, sillä sain joululahjaksi pienen mehu- ja smoothie-kirjan! Pääsen kokeilemaan uusia reseptejä. Ja ehkä tänä vuonna lopulta uskallan kokeilla sitä vihersmoothietakin...

Ps. Ah, uusia lukijoita! Tervetuloa vain mukaan. Toivottavasti en tuota pettymystä jatkossa. ;)

Häpeällinen uusi alku.

No niin, nyt on tullut aika. Mittasin ja punnitin itseni. Tulos oli kova pala purtavaksi, vaikkei tullutkaan yllätyksenä... Meinasin jo jänistää paljastamasta, koska hävettää niin paljon, mutta antakoon tämä häpeä sitten vähän lisäpotkua sen ylimääräisen painon pudottamiseen.

Nykytilanne

Paino 106 kg (+6kg !!! alimmasta painosta tämän projektin aikana)

Pituus 166 cm

Tavoitepaino 65 kg

Mitat sentteinä ja muutos edellisiin mittoihin (syyskuun alku)

Kaula 38 (+1)

Käsi 38 (+1,5)

Rinta 112 (+2)

Vyötärö 90 (+2)

Napa 104 (+2)

Lantio 115 (+2)

Reisi 71 (+3)

Pohje 43 (+2)

...eli joo. Turvottu on, kaikin tavoin. Uskoisin, etten pelkästään joulun aikana ole lihonut yhtäkkiä kuutta kiloa, mutta useamman varmaan joo. Nämä kuusi kiloa ovat tulleet hiljalleen loppu vuoden aikana. Toivon, että noissakin kiloissa olisi muutama ihan turvotusta, mutta toisaalta kaksi viimeisintä viikkoa söin kuin porsas, joten en ihmettele vaikka olisivat "pysyviäkin". Tai no, pysymään ne eivät tule, sillä minä aion ajaa ne pois, aion pistää läskin sulamaan!

Harmittaa kieltämättä aika rankalla kädellä. Kuinka pienillä asioilla tämänkin olisi voinut välttää? No, jos jotain positiivista halutaan hakea, niin sentit ei oo ihan kohtuuttomasti lisääntyneet, etenkin kun vertaa tuohon huikeaan kilomäärään... Huh. Tässä on nyt kyllä oivallinen itsetutkiskelun paikka.

Aloitin jälleen uuden liikuntahaasteen. Suoriutumistani voi käydä kurkkimassa täältä, yksi merkintä viime öisellä kävelyllä sinne on jo ansaittu!

2012

Hulvatonta ja mullistavaa Uutta Vuotta 2012!

Oon viettänyt pientä hiljaiseloa, sillä vietin joulun kotona, enkä tehnyt mitään muuta kuin syönyt. Okei, vietin aika paljon aikaa myös ulkona, kävellen, kelkkaillen, pulkkaillen, jopa pilkkien... Olin jouluni siis kotona pohjoisessa (LUNTA!) ja olin onnellisempi kuin hetkeen. Söin kyllä jatkuvasti kuin olisin ollut nälkäkuoleman partaalla, mutta en anna sen häiritä. Kohtuus? Joo... En oo kyllä nähny. Mutta en kadu mitään, vielä, ehkä sitten kun lopulta uskallan astua vaa'alle taas. Ja se päivää koittaa huomenna. Ja huomenna koittaa myös Uuden Alun päivä. Kotona ollessani pohdiskelin ja kirjoittelin itselleni ylös Haasteita tulevalle vuodelle. Listan tietenkin unohdin kotiin, mutta se ei tarkoita, etten niitä toteuttaisi tai muistaisi. Ajattelin kirjata jossain vaiheessa Haasteeni myös tänne, kaikkien nähtäville. 

(kuvat: weheartit.com)

Vaikka loput vuodesta 2011 menikin aikalailla penkin alle syömisten suhteen, niin olen silti ihan tyytyväinen. Ei voi sanoa, etteikö harmittaisi, etten elokuun lopun jälkeen saanut tuloksia aikaan, saatika marraskuun jälkeen edes kummemmin jaksanut yrittää. Toukokuusta elokuun loppuun paahdoin kuin höyrykone ja sain pudotettua kymmenen kiloa. Olen tyytyväinen siihenkin. Olen iloinen, että tämän elämäntaparempan myötä löysin innostuksen liikkumiseen, joka tuskin tulee sammumaan koskaan. Vaikka lamaantumisen aikoja tulee, en aio luovuttaa. Itseasiassa oon tosi innoissani tulevasta vuodesta, koska oon varma, että tällä kertaa onnistun vielä paremmin! Suunnitelmana on huomisesta lähtien ottaa mitat, paino ja alkaa taas kirjaamaan kiloklubiin kaiken, laskemaan kaloreita, tarkkailemaan syömisiäni. Ja liikun samaan tapaan kuin ennenkin.

Tänä vuonna minä onnistun.