maanantai 16. tammikuuta 2012

Be yourself.

Olen luonteeltani sellainen, että tykkään olla ajoissa, minne ikinä menenkin. Paitsi jos kyse on koulusta, niin tunnuin ainakin viime opinahjossa olevan aina myöhässä. Hmm, mistä lie johtunut... No, tämä aina-ajoissa-mentaliteetti alkaa ajoittain käydä jopa ärsyttäväksi, sillä minä vihaan odottamista. Nurinkurista? Jep. Se, että olen aina ajoissa, johtaa väistämättä siihen, että joudun odottamaan. Aina se odottaminen ei ole niin kamalaa, mutta esimerkiksi tänään, kun olin Killerillä 40 minuuttia ennen tunnin alkua valmiina odottamassa, sai minut kieltämättä vähän kiroamaan mielessäni tätä hiton piirrettä. Fiksu tyyppi olisi mennyt kuntosalin puolelle siksi aikaa, mutta minun on myönnettävä, että jänistin ovella. Kävin kurkkimassa kuntosalin puolelle, mutta sitten iski jonkinlainen alemmuuskompleksi-paniikki: "Enhän minä voi tuonne mennä, nuo muuthan nauraa minut pihalle sieltä!" Joten sipsuttelin salin eteen istumaan ja lukemaan Cosmopolitania. Menihän se aika niinkin.

Tänään oli jotenkin hurjan hankala saada itseään liikkeelle muutenkin. Tiesin, etten tulisi lopulta katumaan Danzation-tunnille lähtöä, mutta silti mieleni yritti kokoajan keksiä tekosyitä miksi en menisi. Yksi syy, minkä takia meinasin jättää lähtemättä, oli oma peilikuva. Olo oli normaalia turpeampi ja minua suoraan sanoen inhotti. En kuitenkaan kuunnellut tekosyitä, vaan pakotin itseni liikkeelle, sillä milläpä muullakaan se turvotus lähtisi kuin liikkumalla. No, kuten sanoin, niin nyt olen tyytyväinen, että menin. Oli mielettömän hauskaa, ja olo on tällä hetkellä paljon parempi kuin mitä se olisi, jos olisin jäänyt kotiin.

Sinänsä kummallista, miten hetkessä saattaa mielialat vaihtua. Aamulla lähtiessäni viemään työhakemusta erääseen liikkeeseen suorastaan puhkuin itseluottamusta ja kauneutta. Tunsin itseni melkein hyvännäköiseksi! Jossain vaiheessa iltapäivää se tunne kuitenkin katosi ja kun katsoin itseäni peilistä, minun teki mieli vain itkeä. Jossakin syvällä alitajunnassani elää sellainen ajatus, että voin olla kaunis vain silloin kun olen hoikka. Se on kuitenkin väärin, ja toivon, että kaikki naiset (itseni mukaan lukien) ymmärtäisivät sen ja lakkaisivat soimaamasta itseään, turhaan. Olen suurimmilta itseinhokohtauksilta nykyään välttynytkin, kun olen yrittänyt tsempata itseäni hymyilemään enemmän ja kantamaan ylpeänä sen mitä olen. Silloin ihminen on kauneimmillaan.



PS. Kuinka moni käyttää Heiaheiaa? Olen itsekin siellä, joten jos joku haluaa lisätä minut kaverikseen, niin on hyvä vain!

6 kommenttia:

  1. Tunnistin itseni tässä kirjoituksessa, varsinkin siinä, että on aina ajoissa ja sit joutuu odottaa. Mut mä kyl inhoon sellasta paniikkikiireessä lähtemistäkin. Syy miksi tykkään lähteä ajoissa on se, että voin ottaa iisistä eikä tarvitse kiirehtiä mikä aiheuttaa ainakin minulle sellasen takakireän olon.

    Minullakin ne mielialat vaihtelee tosi paljon, olen monestikin jättänyt menemättä salille kun ei vaan pidä omasta ulkonäöstä tai pelottaa, että tekee jotain typerää siellä salilla ja kaikki nauraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama, sama. Itsekin inhoan odottamista enemmän juuri sitä, jos tulee kiire. Eli jos on valittava tuleeko kiire vai meneekö ajoissa ja joutuu siksi odottamaan, niin valitsen mielummin pienemmän pahan, eli odottamisen. Tosin, siinä tapauksessa odottaminen on ihan sairaan ärsyttävää jos itse on ollut ajoissa ja joku muu tulee tosi myöhässä tapaamiseen. Mrrr.

      Poista
  2. Ihanaa, että menit liikkumaan. Sitä ei tosiaan ikinä kadu! Ihmettelen aina miksi se lähteminen sitten välillä on niin vaikeata? Kun siis tietää, että seurauksena on vain ja ainoastaan parempi olo?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! On se käsittämätöntä. Luulisi, että liikkumaankin lähtisi aina riemusta kiljuen, kun tietää miten hyvä olo siitä tulee!

      Poista
  3. Mie oon kans aina ajoissa ja vihaan oottamista, mut en oo koskaan ajatellut sen olevan nurinkurista, mutta onhan se :D

    Ja tuttua on myös nuo mielialavaihtelut omasta itsestään, opiskelu aikana (vuosina 05-08) saatoin olla kuukaudenkin poissa koulusta huonon itsetunnon vuoksi. Nykyään noita huonoja kausia on enää harvoin ja ne kestää vain muutaman tunnin jos sitäkään. Ehkä olen oppinut jo jotain!

    P.S. mie käytän HeiaHeiaa ja lisäsin siut kaveriksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on kyllä itselläkin monta kertaa tullut jäätyä kotiin, vain koska oma peilikuva ei ole miellyttänyt. :/ Se on harmi, koska sitten sitä yleensä vain velloo entistä enemmän siinä itseinhossa.

      P.S. Hyväksyin kaveripyyntösti. :>

      Poista