maanantai 2. tammikuuta 2012

Plan B

Joskus sitä pilaa itse asiansa. Vastoinkäymisiä voi tulla muutenkin. Niinä hetkinä oleellista on kuitenkin se, antaako vastoinkäymisten lannistaa vai ottaako niistä opikseen ja jatkaa yrittämistä kaikesta huolimatta.


Aamulla olotila oli melko itseinhoinen ja tympeä, ymmärrettävästi. Pahimmasta shokista toettuani aloin kuitenkin juonia uutta suunnitelmaa siitä, miten pääsen oikealle reitille taas. Toki jo jouluna oli selkeää, ettei se mässäily voi jatkua ikuisuuksiin. Jotenkin sitä kuitenkin onnistui aina huijaamaan itseään, että kyllä sitä sitten vuoden alusta taas ehtii miettiä... Joo, ja miettiä sitä on saanutkin. Kuinka typerää, että onnistuin kasvattamaan jo valmiiksi suurta taakkaa? Matka normaalipainoon on ihan tarpeeksi pitkä ilman niitä kuutta lisäkiloakin. Mutta, ei auta itku markkinoilla, sanotaan. Pohdin aikani uutta suunnitelmaa ja tässä se on, näin tulen onnistumaan:

- Ensinnäkin. Aloitan karkki/herkkulakon, joka kestää ainakin tammikuun, ellei pidempäänkin. Muutamia poikkeuksia tälle ajalle joudun itselleni myöntämään - olen muutaman päivän päästä lähdössä joululahjaristeilylle sukulaisteni kanssa ja koska kokemus on minulle uusi, haluan myös nauttia siitä. Toki, tällä kertaa muistan hokea kohtuutta mantran lailla mielessäni, mutta ihan vähän saan lipsua. Mutta sen jälkeen tammikuu jatkuu tiukkaakin tiukempana. Karkkilakko ei tuottane vaikeuksia, sillä karkkia en ole juuri syönytkään sitten toukokuun. Paitsi suklaata... Ja sitäkin tummana. Siitä ja muista herkuista, esimerkiksi leivonnaisista erossa pysyminen voi tehdä tiukkaa. Mutta pysyn lujana. Liha tottelee kuria. 
Ylipäätään aion lakkoilun jälkeen pitää herkuttelut minimissä. Maitosuklaa vaihtuu tummaan, limsat ja mehut veteen, karkit pähkinöihin ja kuivattuihin hedelmiin, niitä leivonnaisia ja kahvipulliakin kohtuudella. Toki elämästä täytyy muistaa myös nauttia, mutta on tajuttava myös omat rajansa ja että liika on liikaa.
- Vesi. Edelleen mulla on opeteltavaa sen veden juonnin kanssa. Pyrin siihen, että näin alkuun joisin vettä ainakin 1,5 litraa päivässä.
- Liikkumisen ilon oon onnistunut pitämään mukana lähes kokoajan ja siitä olenkin ylpeä. Aion jatkaa samaan malliin eli pyrin liikkumaan vähintään neljä tuntia viikossa, mielellään enemmänkin.
- Kasvisten ja hedelmien määrää täytyy lisätä ruokavaliossa. Luotan myös perinteiseen kotiruokaan. En tosiaankaan karppaa, mutta kaikkea kohtuudella. Pyrin tekemään hyviä valintoja, syömään täysjyvää vehnämössön sijaan, vähentämään sokeria, ja niin edelleen.
- Kohtuus. Aina mielessä.
- Alan taas kiinnittää huomiota annoskokoihin. 
- Kiloklubista saa tulla taas vakiosivusto, jolla vierailen. Kalorienlaskenta alkaa taas.

Toistaiseksi oon onnistunut suunnitelmani noudattamisessa ihan hyvin. Ensimmäinen päivä on sujunut mukavasti eikä pahempia mielihalujakaan ole ollut. Oon syönyt hyvin, vaikkakin aika vähän, ja päivän liikuntana sai toimia Killerin Danzation tunti, jossa sykemittarin mukaan kului kaloreita 639. Iltapalaksi ajattelin tehdä itselleni smoothien (jotka muuten ajattelin taas lisätä ruokavaliooni). Kesällä kulutin smoothieita paljon, mutta jotenkin syksyn mittaan sekin tapa jäi. Nyt on hyvä syy elvyttää sekin, sillä sain joululahjaksi pienen mehu- ja smoothie-kirjan! Pääsen kokeilemaan uusia reseptejä. Ja ehkä tänä vuonna lopulta uskallan kokeilla sitä vihersmoothietakin...

Ps. Ah, uusia lukijoita! Tervetuloa vain mukaan. Toivottavasti en tuota pettymystä jatkossa. ;)


2 kommenttia:

  1. Tuohon veden juontiin kyllä oppii ajan kanssa, ainaki mulle kävi niin. Mulla oli tosi usein pää kipeä, kunnes parisen vuotta sitten eräs tuttava vinkkas, että se saattaa johtue liian vähäsestä veden juonnista ja tämän jälkeen aina kun meinasi tulla pää kipeäksi, join heti muutaman lasin vettä ja olo parani lähes joka kerta! Nyt mulla onkin tapana juoda vettä monta lasillista päivän aikana ja tuo tapahtuu melkeen huomaamatta. Kannattaa sunki koittaa lisätä veden juontia esim. juomalla pari lasillista aina jokaisen aterian jälkeen + jos tuntuu että on nälkä, voi juoda ennen syömistä lasillisen vettä, jotta näkee onko oikeasti nälkä vai ei ja tällä tavalla äkkiä tuo päivän vesiannos kasvaa :).

    VastaaPoista
  2. Okei, kiitos vinkeistä! Täytyy testata. :> Tosi usein se vedenjuonti vaan unohtuu ja illalla saattaa tajuta, että hetkinen, enhän mää oo juonu tänään vasta ku lasillisen maitoa... Mutta, eipä auta ku opetella. :) Eiköhän se tästä!

    VastaaPoista