Jonkun sietäisi potkaista mua persuuksille. Oon ollut huono bloggaaja ja vielä huonompi elämäntaparemppalainen. Viimeiset puoli vuotta on ollut yhtä motivaation etsimistä, ja se on näkynyt painon seilaamisessa ylös, alas, ylös, alas. Oon yleensä liikkunut ahkerasti, mutta nyt se pakottava tarve liikkuakin on mennyt piiloon. Tiedän löytäväni sen kyllä, mutta toistaiseksi tää pienoinen muutosvaihe elämässä tuntuu vievän kaikki mehut. Kunhan tilanne rauhoittuu, tiedän palaavani oikeille raiteille, ainakin liikunnan osalta. Kokonaan luovuttamassa en ole, sillä en halua enää koskaan palata siihen, mitä elämäni pahimmillaan oli, liikkumattomuutta ja täysin järjetöntä ahmimista. Sitä en halua enää koskaan. Kuitenkin tää projekti tuntuu tällä hetkellä ihan mielettömän vaikealta, tylsältä ja jopa kyllästyttävältä. Mistä löytää itsekuri? Mihin se on kadonnut? Motivaatio, huhuu?
Miten te armaat kanssalaihduttajat pystytte pitämään motivaatiotanne yllä? Miten pääsette takaisin oikeille raiteille, jos siltä tieltä lipsutte?
Mietin talvella samaa läskin psykologiaa. Tuntui, etten ole edes se sama tyyppi, joka pudotti 10 kiloa. Miten projekti meneekin niin kausittain? Mitä päässä oikein tapahtuu, kun motivaatio tulee - ja sitten menee. Tullakseen onneksi uudestaan. Koko kokonaisuus, juuri se muu elämä, vaikuttaa paljon. Välillä tuntuu, että läski on kokonaan "korvien välissä". Sillä aikaa, kun ei huvita, kannattaa yrittää vain seurailla, ettei vaa'an lukemat hirveästi nouse. Ja lohdutukseksi: kyllä se motivaatio vielä tulee takaisin. Jos ei tule, täytyy sovittaa kesän uimapukua! :)
VastaaPoistaMotivaatio on välillä hukassa, eikä sitä tunnu löytyvän mistään. Ei minulla ole taikatemppuja sen suhteen. Silloin täytyy vaan vähän hellittää omia vaatimuksia itsensä suhteen ja luottaa, että aikanaan se jostain löytyy. Eipä tainnut olla tästä juurikaan apuja. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja välillä täytyy olla itselleen armollinen. Tsemppiä jatkoon! :)
VastaaPoistaMulla motivoi blogin kirjoittaminen. Pidin muutaman kuukauden taukoa, ja kuinkas sitten kävikään? No paino humpsahti takaisin lähtölukemiin. Ja onneksi lähtölukemista on tultu alaspäin, vaikkakin hitaasti.
VastaaPoistaIte oon yrittänyt ajatella, että jokainen päivä on uusi mahdollisuus. Vaikka eilinen tai edellinen kuukausi olisi mennyt "läskiksi".
VastaaPoistaMullahan on tässä tätä urakkaa takana vasta niin vähän aikaa, että hirveää motivaatiopulaa ei ole ehtinyt vielä muodostua, mutta kommentoinpa silti. :) Mulle parhaiten toimii se hyvä olo, joka tulee oikeasta syömisestä ja liikkumisesta. Olo on niin paljon kevyempi ja vähemmän turvonnut ja tympeä, kun syön säännöllisesti ynnä terveellisesti. Toisaalta en jaksa ruoskia itseäni kauheasti, jos välillä sorrun syömään jotain superherkkua, vaan jatkan normilla ruokailulla hetimiten.
VastaaPoistaMyös pienet muutokset (ei välttämättä painossa, joka mulla nyt ei ole mitenkään hillittömästi vielä tippunut) motivoivat. Niin kuin se, että herkkupäivänä sipsit tai vaikka suklaa ei maistukaan enää niin hyvälle tai kun tekeekin yhtäkkiä mieli raikasta viherpirtelöä. Sellainen motivoi, koska se kertoo, että jotain on elimistössä ja päässä muuttumassa. Yksi motivaattori on sitten myös blogini. Kun kirjoitan sinne mitä meinaan tehdä, niin tulee helpommin se myös tehtyä. Ja lisäksi v**utusta saa purettua blogiin, jolloin on helpompi taas palata sorvin ääreen. Tokihan se olisi ihana saavuttaa tavoitteet esim. viikossa :D, mutta eipä tätä painoakaan ole tullut ihan viikossa hankittua, joten näillä mennään.
Tsemppiä motivaation metsästykseen, mutta muista olla armollinen itsellesi. Uusi elämäntilanne vaatii tosi paljon henkisiä voimavaroja, joten anna itsellesi aikaa sopeutua, niin kyllä se motivaatiokin sieltä taas pilkistää. :)
Taitaa se motivaatio olla aika kateissa aina jossain välissä elämäntaparemppaa itse kullakin. Omasta mielestäni erityisesti hormoniheilahtelut kierron mukaan pistää motivaation kaikkein eniten koetukselle. Mua ihan oikeesti motivoi blogit ja muut onnistumistarinatnetissä. Ja avautuminen omassa blogissa. Parhain motivaattori taitaa olla se, että pakottaa itsensä sinne lenkkipolulle, vaikkei huvita eikä askel rullaa. Jossain vaiheessa kuitenkin tulee sellainen fiilis, että huomenna uudestaan niin mä laihdun. Lenkin jälkeen ei koskaan tee mieli vetää napaan mitään epäterveellistä. Toivottavasti löydät motivaation takaisin pian. Tsemppiä!
VastaaPoista