Ehkä jännin.

Minusta on ihanaa, että ihan asuntomme lähistöllä on upeita lenkkipolkuja. Kun ylittää vain yhden tien, niin johan alkaa hienot ja vaihtelevat maastot. Tultiin hetki sitten miehen kanssa "pieneltä kävelyltä", joka venyi puolitoista tuntiseksi. Käveltiin aluksi tuttuja reittejä, mutta jossain vaiheessa poikettiin reitiltä sivupoluille ja samoiltiin ympäriinsä kapeilla metsäpoluilla. On ihan mahtavaa miten paljon erilaisia reittejä tuolla on, ei koskaan tarvitse ravata aina vain sitä samaa.

      Oon ehdottomasti luonnonlapsi, mielummin lenkkeilen (ja ylipäätään oleskelen) luonnonhelmassa kuin keskustassa betonirakennusten keskellä. Tietenkin kaikelle on aikansa, mutta kyllä mä maalaistyttö tuun olemaan aina. Ollaankin suunniteltu miehen kanssa tulevalle viikonlopulle pientä lomareissua johonkin suuntaan. Vielä ei ole varmaa, että minne suunnataan, mutta tarkoituksena olisi tehdä pienimuotoinen, päivän kestävä vaellus. Katsotaan mihin päädytään! Odotan reissua innolla joka tapauksessa.

Olo on tällä hetkellä hieman stressaantunut ja jännittynyt, sillä huomenna on tiedossa jotain, mitä olen odottanut kauhulla jo monta viikkoa, ja jotain muuta, mikä luultavasti määrittelee minun syksyni kulun. Kaksi eri asiaa, jota jännittää. Toivon, että tämä jälkimmäinen asia onnistuu ja näin ollen ehkä lievittää tämän toisen asian aiheuttamaa stressiä. Huh-huh, onpas varsin salaperäistä. No, kunhan asiat selviävät, niin kerron enemmän. Huomenna pääsee oikein urakalla harjoittelemaan tietoista, positiivista ajattelua, kun täytyy luultavasti kokoajan olla tsemppaamassa itseään. Siksi laitan loppuun muutamia inspiroivia lauseita muistutukseksi:

There. Ehkä näillä pärjään. (Nämä löytyivät weheartit.comista)