Kiitos kaikille edelliseen pariin tekstiin kommentoineille sympatiasta ja vinkeistä. Olen jo päässyt yli molemmista kriiseistä ja kommenteistanne oli valtavasti apua. Olen myös saanut tukea ystäviltäni, joiden kanssa olen painonjunnaus-aihetta jauhanut jo melkein kyllästymiseen asti. Olen kuitenkin kiitollinen kaikesta tuesta, jota olen saanut ja tulen saamaan. Kiitos. ♥
Paljon olen oivaltanut muutaman päivän aikana, mutta minusta tuntuu, että olen edelleen jonkinlaisessa murroskohdassa. Ihan vielä en ole lähtenyt lentoon, mutta muutama lennokas askel vielä, niin kohta olen jo ilmassa. Tunne on kummallinen, mutta minusta vain tuntuu, että jotain hyvää on matkalla. Se vain antaa odotuttaa itseään vielä hetken.
Otan pieniä askelia kohti parempaa. Olen tämän viikon ollut herkuttelematta, mikä on jo pieni saavutus. Olen tietoisesti yrittänyt syödä paremmin, vaikka säännöllisyys ja ruokahalu ovatkin olleet vähän hakusessa toisinaan. Olen koettanut juoda enemmän vettä, siinä joinain päivinä myös onnistuen. Olen liikkunutkin, mutta en ihan tarpeeksi. Koetan kuitenkin olla armollinen itselleni, koska keho ei ole ihan kunnossa tällä hetkellä. Se seikka pelottaa hieman, mutta toivottavasti ensi viikolla selviää enemmän. Epätietoisuus on pahinta.
Ensimmäisena lupaan, etten lupaa mitään. En tee korkealentoisia suunnitelmia, jotka tulevat ihan varmasti, ihan oikeasti-oikeasti onnistumaan. Niin varmaan. Tavoitteita asetan, mutta niistä sitten myöhemmin. Nyt vain otan askeleen kerrallaan parempaan suuntaan, opettelen taas millaista se on, mennä jotakin kohti. Koko alkuvuoden olen vain seilannut päämäärättömästi, ehkä se on ollut ongelmani. Päätös on jo kuitenkin tehty - minä onnistun. Nyt saa riittää tämä jahkailu, jotain on tapahduttava.
Tänään oli kolmanneksi viimeinen työpäivä nykyisessä työpaikassa. Näytin tältä töiden jälkeen - vähän väsyneeltä, mutta yhtä hölmöltä kuin aina ennenkin:
Vähiin käy, ennen kuin loppuu. Ja kuulkaa, en voisi olla onnellisempi. Koska nurkan takana tosiaan odottaa jotain parempaa.
Voi että kun pidät meitä jännityksessä ;D No paljastat sittten mitä tapahtuu kun aika tulee, sitä ennen pähkäillään :)
VastaaPoistaJa housumies oli suoraan sanoen p**ka ;( aasiakas, mutta niitähän riittää.
Meidän hoitsujen työnkuvaanhan kuuluu että meitä saa arvostella juurikin painosta, nätteydestä jne. Niille ei kele saa sanoa edes takas. Ei kyllä myyjänä maksaville asiakkaillekaan oikein voi täräyttää... no se on ollutta ja mennyttä. Ja sinulla on edessä loistava tulevaisuus!
Vielä hetken saa jännittää. En uskalla vielä hehkuttaa, koska asia ei ole ihan sataprosenttisen varma - mutta ainakin melkein. :)
PoistaJoo, olen jo unohtanut moisen typeryksen. Tarinaa voi kertoa "hauskana" kaskuna, mutta ei se enää tuohduta samalla tavalla kuin pari päivää sitten. Jonain päivänä minä olen sen vaimoa hoikempi, mutta se äijä itse tulee olemaan tuskin koskaan sen fiksumpi.
Minua jännittää, mitä nurkan takana odottaa... :)
VastaaPoista