Facebookiin.

Kun Leelo nukkuu, minä valvon. Join tänään kaksi kuppia kahvia. Ylhäällä ollaan edelleen. Totuttelu käy näköjään hitaasti, mutta olen valmis ottamaan sen riskin. En tiedä miksi olen niin mielissäni tästä uudesta harrastuksesta, mutta olenpahan kuitenkin. Oon viime päivät surffaillut jossain hyvän olon aalloilla. Asioilla on tapana järjestyä, kun luottaa siihen. Niin se vain menee. Mulla on hyvä, luottavainen ja toiveikas olo, ja oon varma, että syksystä tulee loistava. Ei ehkä saisi luopua kesästä vielä, mutta tässä mä istun vesisadetta kuunnellen, äidin kutomat säärystimet jalassa ja syksyä ajatellen täydellinen ponchohuppari päällä. Ihana olo.

Tein myös jotain mitä oon pohtinut hetken mielessäni. Perustin blogilleni facebook-sivun! Käykäähän tykkäämässä, jos tykkäätte. Vähän kyllä jännittää tää ratkaisu, koska en tietenkään toivo, että kovin moni tuttu eksyisi lukemaan tätä blogia ja huomaisi, että mää painan jestas sentään yli sata kiloa! (YLLÄRI!) Toisaalta, entäs sitten jos eksyykin. Ei tää blogi pyöri pelkästään sen luvun ympärillä, vaan tähän liittyy kaikkea muutakin. Ja ennen kaikkea - jos jollakin on niin pieni elämä, että saa mielihyvää minun ylipainostani, niin olkoon hyvä vain. Päätin siis olla rohkea, seisoa projektini takana täysin ja julkisesti. Koetan päivitellä sivulle kaikkea mahdollista, päivittäisistä kuulumisista kuviin ja hyödyllisiin linkkeihin.

Löytyykö muiden blogeja facebookista?