the more you give

Olen ollut voitokas. Mies toi eilen Kingiksen kaupasta molemmille, mutta vastoin tapojani, jätin sen syömättä. Ajattelin, että säästän sen johonkin erityiseen herkkuhetkeen. Ja pakasteessa se on edelleen (ellei ole päätynyt parempiin suihin...) Olen muutenkin onnistunut välttelemään herkkuja viime viikkoina. Viimeisen puolentoista viikon aikana olen (muistaakseni) syönyt vain yhden digestive-keksin, puolitoista palaa tummaa suklaata ja yhden konvehdin, nämä kaikki kahvin yhteydessä (mutta erikseen, ei saman kahvin yhteydssä). Kahviin en ole laittanut sokeria, enkä oikeastaan mihinkään muuhunkaan. Kaurapuuron päälle taisin vähän ripotella eräs aamu, mutta siinä se. Olen aika ylpeä itsestäni. Enkä ole edes kovin paljoa joutunut kamppailemaan herkkuhimoja vastaan. Ei vaan yksinkertaisesti tee mieli. Ja se tuntuu hyvältä! Missään erityisessä herkkulakossa en ole, mutta pienenä tavoitteena on pysyä aisoissa ainakin syyskuun puoleen väliin, jolloin lähdemme kaveriporukalla juhlimaan synttäreitäni Tukholman risteilylle. Siitä tulee varmaan sellainen epäterveellisyyden huipentuma, joten pieni "paasto" sitä ennen ei tule tehneeksi pahaa. Kunnon laihduttaja varmaan vetäisi risteilynkin tyylipuhtaasti läpi, mutta itsehän en kunnon laihduttaja ole (onhan se tullut huomattua!), vaan aion nauttia kokemuksesta täysin siemauksin. Mutta sen jälkeen alkaa taas entistä tiukempi rutistus, näin olemme ystäväni kanssa jo etukäteen sopineet.

Taivas tippui tänään niskaan pyöräillessäni kotiin kävelylenkin jälkeen.

Alkuviikko on muutenkin mennyt ihan liikunnallisissa merkeissä. Saldona tähän mennessä on kaksi tanssituntia, 1h 10 minuuttia pyöräilyä ja yhteensä 1h 40 minuuttia kävelyä. Huomenna suunnitelmissa on mennä aamulla BodyPumpiin ja pyöräillä sen jälkeen keskustaan ja takaisin.  Kesän liikuntahaastekin tuli läpäistyä toissapäivänä. Ja oon aika yllättynyt Heiaheian tilastoja katsellessani, että tälle kuulle liikuntatunteja on kertynyt jo 27 tähän mennessä! Oonkohan vähän turhaan masennellut vähäiseksi jäänyttä liikkumista, kun yhtäkkiä oonkin ampumassa monen kuukauden ohi tuntimäärässä. Säännöllistä liikuntaharrastusta on tullut pidettyä yllä nyt 16 kuukautta, eli vuoden ja kolmasosan, ja liikutut tunnit ovat heitelleet 14 tunnista 33 tuntiin kuukaudessa. Heiaheia on kyllä niin loistava sivusto tällaiselle, joka saa kicksejä asioiden listaamisesta ja tilastoista, haha.

Ja kiitos taas, edelliseen kommentoineille. Onnekseni tämä toistaiseksi-nimeämätön vaiva ei estä normaalia elämää. Ja tänään itse asiassa tuli verikokeiden tuloksetkin - veriarvoni ovat kuulemma erinomaiset eikä niissä näkynyt mitään tulehdukseen viittaavaa.Vielä ei tosin voi tuulettaa, sillä vasta jatkotutkimuksissa selviää paremmin mikä minua vaivaa vai oliko tämä vain jokin hetkellinen häiriö. Pysäyttävä kokemus, joka tapauksessa. Tämä on saanut minut ymmärtämään ja lupaamaan itselleni, etten jatkossa ota kehoani tai elämää itsestäänselvyytenä. Ei terveys ole mikään nuorten etuoikeus, mitä vain voi sattua. Tästä lähtien pyrin antamaan keholleni sitä mitä se tarvitsee. Ja nyt se tarvitsee unta. Hyvää yötä!