Dancing tuesday.

Ihanan raukea olo. Pidin itselleni juuri tanssitunnin, jonka jälkeen vielä jumppasin ja venyttelin oikein pitkään. Mä vaan kertakaikkisesti rakastan tätä tunnetta, minkä liikunta saa aikaan. En ymmärrä, miten joinakin päivinä saatan jäädä sohvalle makoilemaan ja turhautumaan, kun voisi hankkia itselleen loistavan olon tanssimalla. Se on se laiskuus, joka vielä elää... En toki aio siitäkään täysin luopua, mutta aion kyllä nujertaa sen. Aion olla (ja olenkin!) enemmän liikunnallinen kuin laiska.

Koska nää mun tekstit on nykyään melko liikuntapitoisia, niin ajattelin puhua tänään vaihteeksi vähän ruuasta. Oon niin iloinen, että oon päässyt taas ilmaisen kouluruokailun pariin, vaikkakin kouluruuasta ei oikein voi tietää kuinka paljon lisäaineita ja suolaa siihenkin on tungettu. Kun ei voi valmistaa ruokaa itse, jää vähän epäselväksi ruuan todellinen terveellisyys. Mutta ei auta itku markkinoilla, ruoka on kuitenkin pääasiassa hyvää ja kuten mainitsinkin, opiskelijan kukkaroa helpottavaa. Oon hieman uudistanut omaa lautasmalliani. Nykyään tulee täytettyä melkein 3/4 lautasesta salaatilla ja loppu neljäsosa lämpimällä ruualla. Hyvin pärjää. Toki hennommat koulukaverit saattavat kauhistella valtavalta näyttävää annosta, mutta koska suurin osa on kuitenkin salaattia, jätän kauhistelut omaan arvoonsa.

       Syön nykyään kaksi lämmintä ateriaa päivässä (kesällä vain yhden) ja  mun päivittäinen energiansaanti kieppuu siinä 1500 kalorin molemmin puolin. Viikonloppuisin hellitän, mutta en kuitenkaan silloinkaan yleensä vedä övereitä. Mulla ei oo varsinaista herkkupäivää, vaan nautin elämästä silloin kun siltä tuntuu. Yksi pala tummaa suklaata päivässä ei tosiaankaan tee pahaa. En tietenkään joka ainoa päivä sitä yhtäkään palaa nauti, mutta vaikka nauttisin, niin en näe syytä stressata, niin kauan kuin pysyn kohtuudessa. Oon aika ylpeä itsestäni, että oon löytänyt tasapainon tähän ruokavaliooni - en kiellä itseltäni mitään, mutta toisaalta, useimmiten mun ei edes tee mieli niitä huonoja vaihtoehtoja. Ja se kohtuus on pysynyt. En ole enää herkkujen orja.
 

Huomenna pääsen kuntosalille ainoan kerran tällä viikolla, odotan sitä innolla. Oon aivan hurahtanut kuntosaleiluun... Haluaisin käydä siellä useamminkin, mutta toistaiseksi aikataulu ei anna myöten. Kunhan lukujärjestys vakiintuu, niin osaan suunnitella salillakäyntejä paremmin. Aiheesta kirjoittelen lisää varmaankin huomenna, nyt meen nappaamaan jotain kevyttä iltapalaa!