Eilen söin melkein puoli litraa jäätelöä. Mutta minulla on erittäin hyvä syy siihen!
Eilinen oli ehkä helvetillisin päivä pieneen hetkeen. Mun hammasta oli särkenyt jo viikonlopusta ja sain vihdoinkin, pienen painostuksen ansiosta, soitettua särkypäivystykseen. Tiesin, että pelkään hammaslääkäreikäyntejä, mutta siinä vaiheessa kun puhelun jälkeen hyperventiloin ja olin saamassa paniikkikohtausta, kävi selväksi kuinka paljon oikeastaan pelkäsin. Minun täytyi lähteä kesken koulupäivän kotiin sanomatta kenellekään mitään, koska en kehdannut näyttää itkusta turvonnutta naamaani kenellekään. Ja hammaslääkäristä mainitseminen edes opettajalle olisi aiheuttanut sellaisen kyynelryöpyn, että oli pakko vain häipyä.
Itse hammaslääkärikäynti ei tietenkään ollut niin kamala kuin olin muistellut. Kamala se oli silti, ehkä yksi epämiellyttävimmistä tilanteista, jonka tiedän. Särkynyt hammas saatiin kuitenkin hoidettua ja pääsin kotiin. Mutta siitä alamäki vasta alkoi. Lääkärissä tehty toimenpide jätti ikävän jomotuksen koko leukaan ja kipu vain paheni kokoajan. Kourallinen särkylääkkeitäkään ei auttanut. Ainoa, mikä tuntui turruttavan kipua oli jäinen ruoka, etenkin jäätelö. Siksipä söinkin sitä, hyvällä omatunnolla. Kun lääkkeetkään eivät auta, jäätelö auttaa. Jäätelö piti minut selväjärkisenä, kun taas ilman sitä, kipu olisi saattanut viedä tajun. Ainakin siltä tuntui. En siis syönyt jäätelöä henkiseen särkyyn, vaan nimenomaan fyysiseen kipuun. Se ei ollut mitään lohturuokaa, joten en siitä jaksa potea syyllisyyttäkään. Ja hölmöähän itsensä syyllistäminen olisi, tässä tilanteessa etenkin.
Onneksi asiat ovat nyt paremmin ja hammastakaan ei särje enää niin valtavasti. Eilinen oli kuitenkin niin uuvuttava ja henkisesti raskas, että päätin jäädä kotiin vielä toipumaan täksi päiväksi. Onpahan ainakin aikaa pakkailla tavaroita muuttoa varten. Suunniteltu salikäynti jää nyt kyllä väliin, mutta täytyyhän sitä ihmisen muistaa levätäkin. Viikonloppu tulee kuitenkin olemaan melkoisen rankka muuttoineen ja tanssimisineen.
Jaan ton hammaslääkärikauhun sun kanssa ihan täysin :D Ite kävin tänään hammaslääkärissä hampaanpoistossa. Itse operaatiohan ei satu yhtään ja tiesin sen kyllä, mutta pelkään hammaslääkäriä vaan niin pirhanan paljon että olin jo odotushuoneessa itkun partaalla. Kunpa tää nyt paranis ennätysnopeasti niin uskallan mennä poistamaan kolme muutakin hammasta :D
VastaaPoistaMies haki mulle lähikaupasta jätskiä, eiköhän säryt ja turvotus sillä helpota :P