perjantai 23. maaliskuuta 2012

Enemmän on enemmän on enemmän on enemmän.

Minulle tulee Kauneus & Terveys -lehti kotiin. Tilasin sen mukavalta puhelinmyyjältä, joka osasi selkeästi hommansa. Yleensä sanon "ei" jo heti kättelyssä, mutta tämä nainen teki minuun vaikutuksen iloisuudellaan ja välittömyydellään. En voinut sanoa muuta, kuin kyllä. En ole oikeastaan katunut, koska pidän tästä lehdestä. K&T:llä on meneillään Yhdessä Kuntoon -projekti, johon voivat osallistua kaikki mm. Heiaheian kautta. Lisäksi näkyvämmin projektissa on mukana muutama nainen, jotka haluavat parantaa terveyttään. Heidän matkastaan pystyy lukemaan niin jokaisesta numerosta, kuin K&T:n nettisivujen kautta. Lueskelin tänään erään elämäntapamatkalaisen, Marjan, blogia. Artikkeli Uusia näkökulmia kohtuuteen sai minut pohtimaan omaa elämäntaparemppaani (näin sairastellessa on näköjään aikaa ajatella). Marja oli saanut yllättäviä ohjeita: "Syö enemmän ja normaalimmin, liiku vähemmän." Myös hänen PT:nsä Samppa Jaakola oli neuvonut liikkumaan vain sen verran, että motivaatio kokoajan kasvaa.

(kuvat: weheartit.com)

Tämä pisti minut miettimään omia päähänpinttymiäni. Välillä tuntuu, että vaadin itseltäni aivan hurjan paljon liikkumisen suhteen. Yleensä pyrin liikkumaan monipuolisesti vähintään viitisen tuntia viikossa. Toisinaan tuntuu, ettei sekään riitä. Päässä takoo vain, että enemmän on enemmän on enemmän on enemmän on enemmän on enemmän, TÄMÄ EI RIITÄ! Sitten poden huonoa omaatuntoa ja pahimmillani saatan lamaantua sen takia. Juuri nämä vaatimukset saattavat olla syynä siihen, että hetkittäin mieli ja keho vain väsyy, eikä jonain viikkona liikunta jaksa kiinnostaa niin paljon. Artikkeli sai minut oivaltamaan, että saatan olla vähän turhan ankara itselleni.  Onko siitä lopulta mitään hyötyä, että hukkaa motivaationsa, koska ei osaa tai anna itsensä pysähtyä? Useimmiten nautin liikunnasta paljon ja rakastan sitä koko sydämestäni, mutta ehkä minun pitäisi olla armollisempi itselleni, silloin kun motivaatiopula iskee. Onko se niin hirveä juttu, jos silloin tällöin keräilee motivaatiotaan ja antaa itselleen enemmän aikaa levähtää jonain viikkona? En usko, että täyteen liekkiinsä leimahtanut rakkaus liikkumiseen yhtäkkiä vain katoaa, jos pitääkin yhtenä viikkona useamman lepopäivän, kuin normaalisti.
     En halua kadottaa liikkumisen iloani sen takia, että paahdan liian lujaa menemään.


En muista missään vaiheessa liikkuneeni veren maku suussa, ilman minkäänlaista nautintoa. Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että minun ei tarvitse juuri ponnistella saadakseni itseäni liikkeelle. Minä rakastan liikkumista ja olen löytänyt omat lajini, joista pystyn ammenttamaan energiaa jokaiseen päivään. Liikkuminen on kuin huumetta - sitä haluaa kokoajan enemmän. En koe, että minulla olisi mitään tarvetta vähentää liikkumistani yleisesti, mutta tämän artikkelin ja hetken pohdinnan jälkeen tajusin, että voin ottaa rauhallisemminkin joskus.

Mitä ruokavalioon tulee, niin siinä onkin paljon enemmän tekemistä, kuten oon pitkään valitellut. Marja oli kuitenkin saanut hyvän vinkin ravitsemusterapeutti Hanna Partaselta: "Kun teet muutoksia ruokavalioosi, älä ota mukaan mitään sellaista, mitä et voisi syödä seuraavaa viisi vuotta." Tätä olen pyrkinyt itsekin noudattamaan, ja siksi en välitäkään mistään dieeteistä. Haluan, että voin syödä minulle normaalisti, ettei minun tarvitse joka päivä ponnistella asian kanssa. Haluan muuttaa elämäntapojani terveellisiksi niin, että tiedän pystyväni kivutta pysymään niissä koko loppuelämäni. Toki olen kiinnostunut erilaisista ruokavalioista, superfoodeista ja muista sellaisista, mutta tiedän olevani liian laiska näkemään vaivaa muuttaakseni ruokavaliotani täysin näiden suuntausten mukaisiksi. Siksi en ole ikinä esimerkiksi harkinnutkaan karppausta, koska no, tykkään leivästä enkä halua stressata jos joskus muutaman palan syön. Eihän sitä tiedä jos joskus hurahdankin johonkin erikoisempaan ruokavalioon, mutta siihen asti pyrin vain opiskelemaan enemmän, hiomaan ruokavaliotani terveellisemmäksi pienillä valinnoilla. Tiedän, että perustat ovat tälläkin hetkellä kunnossa, toteutus vain mättää, aina toisinaan. Mutta sitähän tää minunkin matkani on, opettelua. Tärkeintä on, että olen tässä, matkalla.


En halua tehdä tästä projektistani ongelmaa. Joskus täytyy levähtää ja joskus täytyy myös lipsua, että voisi jatkaa vahvempana ja parempana. En halua menettää elämäniloani sen vuoksi, että stressaan liikaa tästä projektista. Haluan löytää tasapainon hyvän ja "huonon" välillä. Kultainen keskitie, niin. Haluan, että tää projekti aiheuttaa enemmän iloa kuin jatkuvaa hampaidenkiristelyä. Viime aikoina syömiseni onkin ollut melkoinen murheenkryyni, osittain syystä ja osittain oman hermoiluni takia. Siksi siihen onkin puututtava, mutta tiukan lempeästi. Kyllä minä vielä löydän sen oikean polun.

7 kommenttia:

  1. Loistava kirjoitus, kiitos siitä. :) Minä olen myös miettinyt tämän asian niin, että koska elämässä on muutakin kuin laihdutus, niin pakkaa ei voi sekoittaa kertalaakista muuttamalla arkielämän aivan päälaelleen eli fiksaamalla ruokavalion kokonaan uusiksi ja ottamalla ohjelmaan 10 tuntia liikuntaa viikossa. Muutosten on tapahduttava ikään kuin muun elämän ehdoilla.

    Itse olen aloittanut todella rauhallisesti. Muutin vain ruokarytmini järkeväksi ja lisäsin kasvisten syöntiä ja samalla vähensin herkkujen syöntiä, mikä kyllä helpottuukin todella paljon tuon säännöllisen syömisen vuoksi. En ottanut stressiä liikkumisesta, koska olin ollut pitkään liikkumatta. Nyt kun tuo syöminen alkaa jo jotensakin luonnistua, niin yritän lisätä liikunnankin viikko-ohjelmaan. Ja se siis tarkoittaa 2-3 liikuntakertaa viikossa. Liikunnan lisäämisenkin olen yrittänyt tehdä niin, että se ei ole kiinni itsekurista, vaan aloitan käymään salilla ystäväni kanssa, jolloin lähteminenkin helpottuu. Ainakin toivottavasti.

    Jokaisen meidän täytyy varmasti löytää itsellemme se sopiva syömis- ja liikkumistapa ja -tahti ja antaa nimenomaan aikaa tuolle löytämiselle. Pitäisi osata olla armollinen itselleen ja nousta aina epäonnistumisen jälkeen ylös ja jatkaa eteenpäin. Siinäpä onkin kova rasti ainakin itselleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon!

      Pienistä muutoksista on hyvä aloittaa ja niin aloitin itsekin. Ensimmäisenä kuukautena en liikkunut kuin 14 tuntia, mutta huomaamatta tän projektin myötä se määrä on vain kasvanut kokoajan. Sehän tässä parasta onkin, että nälkä kasvaa syödessä. Tai no, liikunnan suhteen ainakin, valitettavasti myös ruuan suhteen edelleen haha. Mutta enää ei voisi edes kuvitella lopettavansa liikkumista. Täytyisi vain opetella olemaan itselleen armollinen ja antaa tilaa levähtääkin joskus. :)

      Tämä taitaa olla yhtä opettelua koko elämä! Ja hyvä niin. En halua koskaan olla täysin valmis.

      Poista
    2. Kamala ajatus, että joskus olisi täysin valmis! Vaikka näin ei tulekaan tapahtumaan, niin silti :) Elämänkoulu paras koulu :)

      Poista
  2. Juuri näin! Voi kun kaikki laihduttajat tajuaisivat tämän saman, tosi hyvä kirjoitus ehkä tärkeimmistä asioista laihduttamisessa:--)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Välillä tuntuu, ettei itsekään muista tätä. Mutta sitten hetkittäin se oivallus vaan tulee. :)

      Poista
  3. Ai että, täältä tuntuu saavan melkeinpä aina sitä kaivattua potkua persuksiin siinä mielessä, että kirjoitat todella hyvin ja asiaa! Herättelet ajatuksia ja samalla muistutat siitä, minkä jo valmiiksi tiedän, mutta aina välillä unohdan juurikin tuon enemmän, enemmän, enemmän -ajatusmallin ottaessa vallan. Unohdan sen tietyn rentouden ja soimaan itseäni, jos pidän rehellisesti lösähtämis-herkuttelupäivän kuten tänään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Ihanaa, jos onnistun joskus näin verbaalisesti potkimaan persuuksille ja jollain tavalla myös motivoimaan. :>

      Itselläkin on vielä paljon opettelemista tuon enemmän on enemmän -ajatusmallin kanssa. Toisinaan se toimii, mutta täytyisi osata lopettaa ajoissa, silloin kun se ei enää motivoi vaan ennemminkin uuvuttaa.

      Tsemppiä! :)

      Poista