torstai 15. maaliskuuta 2012

Hardships.

Ei oo oikein pariin päivään huvittanut kirjoittaa, koska mua vaivaa motivaatiopula. Ei niinkään blogin suhteen, vaan tän elämäntaparempan. Ja jos asiat ovat menneet huonosti, niin mistä minä sitten tänne kirjoittaisin? Viime päivinä on turhauttanut niin, että on tehnyt mieli heittää koko projekti romukoppaan, sillä ajatuksella, että: "Ei tästä kuitenkaan mitään tule. Eihän tästä ole tullut mitään viimeiseen puoleen vuoteen." Oon monesti toitottanut, että mikään kiire ei ole ja pääasia on, että itsellä on hyvä olla, sama se tuleeko tuloksia niin nopeaa kuin voisi. Mutta tosiasia on, että kyllä se hitusen nakertaa lukea kuinka useat sitkeät sissit pudottavat vähä vähältä painoaan, saavuttavat tuloksia, tekevät asioiden eteen todella jotain - sillä välin kun minä itse selittelen, että muttaku. Tää tuntuu ihan hirvittävän vaikealta. Onnistun tuhoamaan hyvätkin päivät ja hyvätkin hetket huonoilla valinnoilla. Olen edelleen sitä mieltä, että elämästä pitää muistaa myös nauttia, mutta ilmeisesti mun on opeteltava missä se raja menee. En tiedä miksi se tuntuu niin pirun vaikealta tällä hetkellä.

Täytyy kaiketi ottaa hieman aikalisää ja selvittää jälleen kerran itselleen miksi tätä teen. Nyt tarvitsisi kyllä jotain vauhtia tähän hommaan, että motivaatio saataisi taas kohdilleen. Täytyisi jotenkin saada aloitettua alusta. Ehkä voisin kokeilla sitä Jutan Go Fat Go -dieettiä? Kiitos muuten suunnattomasti Ninalle, oli todella kultaista lähettää ohjeet sähköpostiini. Olen todella kiitollinen. :) Nyt kun vain saisi toteutukseen sen. Ei mutta, täytyy ensin pohtia juurta jaksain missä ne ongelmat piilevät ja sitten alkaa purkamaan sitä vyyhtiä pikkuhiljaa. Ehkä kokeilla jotain dieettiä, jos siltä tuntuu. En halua luovuttaa, mutta kestänee hetken, että saan itseni taas koottua.



Ah. Blogimiitistä voisin sen verran kertoa, että se tulee olemaan lauantaina 5. toukokuuta täällä Jyväskylässä. Suunnitelmissa on tehdä omaehtoinen lenkki (ihan kävellen, että minunkin kaltaiseni pysyvät perässä) ja käydä yhdessä syömässä jossakin mukavassa raflassa. Facebook-ryhmään voit halutessasi liittyä ja tuoda oman kortesi kekoon mielipiteelläsi. Kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita miittiin! Aiheesta lisää myöhemmin, kunhan yksityiskohdat varmistuvat.

11 kommenttia:

  1. Tiedän nuo riittämättömyyden fiilikset, kun tuntuu, että kaikki muut onnistuvat ja itse vain junnaa paikoillaan. Silloin kun laihdutin, painoni putosi kai verrattain aika hitaaseen tahtiin. Välillä itketti, kun mietin, että olenko vain niin surkea kun en pysty siihen puolen kilon tasaiseen viikottaiseen läskintappotahtiin.

    Sitten yritin vain ajatella, että jokaisen mieli ja keho on ainutlaatuinen. Jokainen tekee oman matkansa. Välillä sitä vain on niin vaikea muistaa, kun meidät on pienestä pitäen opetettu kilpailemaan.

    Jos oikein kyrsi, niin mietin että mitä pidempään annan muutoksella aikaa, sitä pysyvämpi se tulee olemaan. :)

    Voimia, pystyt kyllä nujertamaan demonisi!

    T: Eräs joka taistelee nyt epätoivoisesti, että saisi pidettyä ne pudotetut kilot poissa... Ja miksi ihmeessä se onnistuu muilta niin helposti!!? ;D

    VastaaPoista
  2. Voisikohan siitä olla apua kun sait sen harjoittelupaikan? Tai itse olen kokenut selkeän ateriarytmin hyvin merkittävänä asiana painonhallinnan kannalta ja työn myötä päivärytmikin selkiytyy. Kun syö tasaisin väliajoin voi helposti sitten alkaa tarvittaessa pienentämään annoksia. Mutta Quantina tuossa sanoikin, että kukin tavallaan ja enhän tietenkään voi puhua kaikkien puolesta, pelkästään omista kokemuksista.

    Kyllä mää ainakin uskon, että pystyt tähän jos haluat <3

    VastaaPoista
  3. Mulla on kans mennyt huonommin syömisten seuraamisen kanssa kun oon nyt melkeen kolmisen viikkoa ollut työtön. Ateriarytmit on ihan sieltä jostain ja lisäksi tulee puputettua kaikkea turhaa. Mutta kyllä me tästä vielä noustaan! :)

    VastaaPoista
  4. Samoja fiiliksiä on ollut täälläkin joskus ja ymmärrän täysin, mut mä ainakin uskon suhun täysillä!! Halauksia!! :)

    VastaaPoista
  5. sähän oot tosi aktiivinen liikkumaan, joten älä piiskaa itseäs liikaa. liikunnalla on huima terveyttä edistävä vaikutus kummiskin, sitä ei sovi unohtaa. :) ja jokaisella tulee elämässä sellasia aikoja, että tuntuu raskaalta. juurikin itselläni menossa lievä angsti, kun painoa on pudonnut yli kahdessa viikossa vain 400g, kun aikasempi tahti on ollut parempi. (ja fitfarmin ohjeilla olen kuitenkin mennyt)

    toi GFG on ihan oikeesti toimiva juttu, suosittelen lämpimästi (enhän muuten olisi ohjeita lähettänyt, heh :D). ainahan voit kokeilla sen kolme viikkoa, minkä pituinen se haastekin oli. jos ne kolme viikkoa eivät miellytä, niin voi kokeilla sitten jotain muuta. :) kolme viikkoa on niin lyhyt aika elämästä. itsellä on ainakin jotenkin sellanen valaistunut olo ruokailujen suhteen ja helpottaa se, kun aina välillä on vapaasyöntipäivä (2 viikon välein), ja silloin saa vedellä naamaansa just niitä herkkuja mitä himoitsee.

    aina kun tuntuu, että haluaisin luovuttaa, niin mietin "pian on vapaasyöntipäivä, silloin saan syödä just niin paljon kaikkea roskaa kun haluan" ja sitten jaksaa taas vähän pidempään. elän oikeastaan päivä kerrallaan, sillä tämä painonpudotusurakka vie mehuja ihmisestä. jonain päivänä haluan kyllä elää niin, että voin syödä esim. kerran viikossa herkkuja.. mutta vielä ei ole sen aika. ylipainoa kun löytyy vielä runsaasti. jokainen pudotettu gramma vie lähemmäksi normaalipainoa.

    sä pystyt tähän. oikeasti. it will definitely be worth it in the end :) <3 voimahali!

    VastaaPoista
  6. Tsemppiä! Uusia juttuja kehiin niin motivaatiokin nousee. :)


    Hei, pyytäisin pientä palvelusta. Muutin blogin nyt niin, että se näkyy vain valituille käyttäjille. Mua mietityttää nyt, että kun oot likannut itsesi mun lukijaksi, niin näätkö suoraa mun blogin kun rekisteröidyt? :) Kun en oo varma, että näkyykö se nyt aiemmille lukijoille suoraa vai pitääkö mun erikseen kutsua ne? Olis kiva, kun viittisit testata. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Eiköhän tää tästä. :)

      Ja joo, en nää sun blogia enää eli näkyy vain kutsutuille.

      Poista
  7. Ookoo. Tahdotko kutsun? Siellä näkyypi nyt nassu. Tarvisin vielä vaan sun s-postiosotteen.:)

    ps. Sun uus tukka näyttää hyvältä! :) Mua on motivoinu tässä viime aikoina käynti vaatekaapilla. Kaivoin vanhoja vaatteita ja kokeilin niitä; epäsopivia oli paljon..

    VastaaPoista
  8. Mielelläni! Sähköpostiosoite on niinacmon@hotmail.com :>

    Ja kiitti! Tykkään tästä itsekin. Ehkä voisi itsekin kokeilla tuota, että kaivaisi kaikista isoimmat vaatteet ja kokeilisi niitä. Välillä kun tuntuu, että mitään muutosta ei ole tapahtunut, vaikka selkeästi on.

    VastaaPoista
  9. Kutsu lähti! Ainakin piti lähteä, kerro jos ei tullut perille. :)

    Kannattaa! Ja kyllä vaan se omien kuvien (öhöm, joku voisi pitää itserakkautena :D) katselu auttaa myös. :) Ite testailin myös niitä tavoite vaatteita. Olis ihanaa, kun ne istuis kunnolla..

    VastaaPoista
  10. Samanlaisia ajatuksia minullakin parhaillaan, paino junnaa, ajatukset junnaa, kaikki junnaa. Ja kirjoitinkin vähän samankaltaisen postauksen omaan blogiini, ja sitten vasta huomasin että samassa veneessä ollaan. Kiva (tai no mitä kivaa tässä muka on?!) että en ole ajatusteni kanssa yksin!

    VastaaPoista