maanantai 12. maaliskuuta 2012

Pohjoinen eli sinne ja takaisin.

Kuten taisin jo mainita, oli ihana käydä pohjoisessa. Onnekseni mieskin oli mukana, koska ilman häntä olisi tuskin tullut ulkoiltua läheskään niin paljon kuin nyt. Hänen patistamisestaan päätin kokeilla hiihtämistä pitkästä aikaa ja vaikka alku kangerteli, alkoi se sujua jo parin päivän jälkeen hieman paremmin. Täytyy kyllä sanoa, ettei se hiihtäminen miksikään lempparilajiksi noussut edelleenkään, enkä ollut kovin sulava (saatika nopea) liikkeissäni. Oli silti ihan mukava hiihdellä hiljakseen ja unohtaa kaikki ne kouluaikojen hiihtotunneilta ja -kilpailuista jääneet traumat. En ikinä pärjännyt minkäänlaisissa kisoissa, tulin yleensä vikaksi tai toiseksi viimeiseksi. Yhden kerran aloin hyperventiloimaan ala-asteen liikuntatunnilla kun yritin turhaan räpiköidä muiden perässä. Se oli kamalaa. 


Kovin hyviä muistoja hiihtämisestä ei siis ole, joten otin ihan syystäkin rauhallisesti. En halunnut alkaa herättelemään ikäviä muistoja yrittämällä hiihtää nopeammin kuin pystyn. Ja lopultahan se hiihtämisen ilo sieltä löytyikin, kun totutteli ja hiihteli omaa vauhtiaan. Kotikylässä latuja hoidettiin vähän huonosti, joten usein tuli hiihdeltyä vain kelkkareittejä pitkin joelle pilkille! Se oli hauskaa. 



Yhtenä päivänä kuitenkin päätettiin lähteä tunturiin hiihtämään oikeille laduille ja kierrettiinkin sellainen 15 kilometrin reitti, joka kipusi aivan ylös Ruuhitunturin päälle. Nousussa kesti useampi tunti minun tahdillani, mutta alas laskikin suunnilleen puolessa tunnissa. Yhden kerran pyllähdin mäessä, koska joku vanhempi hölömö mies päätti ohittaa minut mäessä ja vängätä sitten suoraan eteeni ladulle - mistä seurasi, että mies itse kaatui - mistä seurasi, että minä kaaduin kun yritin välttää hänen päälle laskemisen. Takapuoli ja häntäluu oli hieman kipeä ja kieltämättä harmitti, koska ilman tämän vieraan miehen toilailuja olisin varmasti saanut laskettua alas ihan ilman kaatumisiakin. M oli itse jo ehtinyt alas ja sai todistaa koko surkean tapahtuman. Onneksi kenellekään ei käynyt kuinkaan, se mieskin vain kuulemma kiroili railakkaasti ja jatkoi sitten selvästi nolostuneena matkaa. Hmh. 


     Muuten retki Ruuhitunturille oli aivan mahtava. Keli oli ihan uskomattoman kaunis ja niin olivat maisematkin, varsinkin mitä ylemmäs kivuttiin. Tässä muutama vaatimaton kuva, paremmat ovat edelleen odottamassa siirtoa kamerasta tietokoneelle. Tunturin päällä oli pieni kahvila, jossa pysähdyttiin kaakaolla. Paluumatkalla, pahimmat mäet ohitettua, pysähdyttiin myös eräälle laavulle paistelemaan makkaraa. Oikein onnistunut reissu, vaikka niitä jyrkkiä ja mutkaisia alamäkiä en kovin lämpimästi muistelekaan...


Hiihtämisen lisäksi käytiin useasti kelkkailemassa, pilkkimässä, kävelyllä... Yhtenä päivänä rakensin lumilinnaa, joka tosin jäi vähän nolosti kesken, suurista suunnitelmistani huolimatta. Nähtiin upeita auringonlaskuja ja uskomattomia revontulia. Sanat ei riitä kuvailemaan sitä onnea, mitä koin. Oli ihanaa olla lähellä rakkaita ihmisiä, rakasta perhettä, rakasta luontoa ja ennen kaikkea Kotia. Kyllä se vaan sydäntä särkee olla näin kaukana. Kyllä mie sydämeltäni pohjoisen tyttö oon.

12 kommenttia:

  1. Hiihtoreissu kuulosti kivalta ja kuvat on tosi kauniita. :)

    VastaaPoista
  2. Upeita maisemia! :) Ja mahtavaa, että hiihtämisen ilokin löytyy, ja saa positiivisia kokemuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Pitkään sitä iloa saatiinkiin oottaa, mutta kyllä se sieltä lopulta löyty, kun ei ollut enää pakko kilpailla. :)

      Poista
  3. Uskaltaiskohan itekin jo kokeilla hiihtämistä.. ei nimittäin ollu munkaan lempparilajeja pienempänä. Nyt siitä on ehkä jo tarpeeksi kauan aikaa ja sen vois tehdä ihan omaan tahtiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile ihmeessä! Alku kangerteli itsellänikin, mutta kyllä se yllättävän mukavaksi osoittautui lopulta. :)

      Poista
  4. Oi, reissu on varmasti ollut mahtava. Kuvat näyttävät ihanilta. :)

    Sulle on tunnustus blogissani: http://hiilarihirmu.blogspot.com/2012/03/tunnustuksia-taallakin.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reissu oli upea<3

      Ja kiitos tunnustuksesta. Olen vähän huono muistamaan tehdä noita, mutta arvostan silti paljon huomiotasi. Kiitos!

      Poista
  5. Ihminen voi lähteä Lapista, mutta Lappi ei lähde ihmisestä. :) Ollaan näemmä samoilta suunnilta kotoisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet aivan oikeassa. :> Mistä päin sie oot kotoisin?

      Poista
  6. Olen Pelkosenniemeltä, mutta oon asunu täällä Jyväskylässä kohta kymmenen vuotta. Pohjosessa tulee käytyä liian harvoin. Yleensä kaks kertaa vuodessa (jouluna ja kesällä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan juu. Itse oon kyennyt käymään vielä toistaiseksi semmoiset 3-4 kertaa, joskus useamminkin, kun on sattunut aina sopivasti lomaa tai opinnoista on kyennyt sillä tavalla irtautumaan. :) Toivottavasti pystyy jatkossakin käymään yhtä usein.

      Poista