maanantai 26. maaliskuuta 2012

Everything's not lost.

Flunssa alkaa pikkuhiljaa väistyä. Vielä on kuitenkin niin nuhainen olo, etten tänään uskaltanut lähteä Killerille hikoilemaan. Puolen tunnin verran tuli kuitenkin käveltyä, kun täytyi kaupungilla toimittaa asioita. Tää viiden (5!!!) päivän liikkumattomuus alkaa jo näkyä mielialassa ja pahasti. Tänään romahdin ihan täysin ja valitin miehelle kuinka oon epäonnistunut täysin kaikessa ja tässä projektissa varsinkin. Nyt tietenkin olen vähän jo piristynyt ja tajuan, ettei asia ehkä ihan niin ole. Ja mikä tärkeintä, mitään ei ole menetetty, vaikka tää projekti ei olekaan sujunut niin mallikkaasti, kuin olin toivonut. Aina voi tehdä asialle jotain, enkä aio luovuttaa edelleenkään. Täytyy vain laittaa uusi vaihde silmään ja vannoa, että minä onnistun. Perhana. Minä onnistun kyllä.



On kyllä ollut ihan hirveät vieroitusoireet liikkumisesta, mikä on ihan positiivinen asia. Tällaisen tauon jälkeen olisi kai helppoa jäädä vain makoilemaan, mutta voin jo melkein kuvitella itseni juoksentelemassa ympäri maita ja mantuja onnellisena. Huvittavintahan tässä on, että en pidä juoksemisesta, mutta tällä hetkellä sekin tuntuisi varmaan ihanalta. Haha. Päivä pari vielä, niin enköhän oo jo ihan kunnossa!

Ollaan muuten huomenna taas lähdössä reissuun, heti sen jälkeen, kun olen tavannut ravitsemusterapeutin. Voi olla, etten reissulla ehdi juuri päivittelemään, mutta koetan viimeistään palattuamme (eli loppuviikosta) kertoa hieman siitä ravitsemusterapeutin tapaamisesta. Toivon, että käynti tulee olemaan antoisa ja saan siitä taas lisää motivaatiota ja potkua tähän projektiin!

2 kommenttia:

  1. Samoissa ajatuksissa täälläkin möyritään. Periksi ei anneta, sata lasiin vaan! Lähetin muuten sen ryhmäpyynnön, jos ihmettelet, kun palaat. Sain Quantinalta linkin ja vinkin. Ravintoterapeutin vinkkejä odotellessa... :)

    VastaaPoista
  2. Lisäsin sut muuten heiaheia:ssa kaveriksi!

    VastaaPoista