Tänään kotiuduttiin takaisin Jyväskylään ja arki saa astua kuvaan. Päivittelen myöhemmin hieman enemmän, mutta täytyy häpeillen myöntää, ettei se syöminen ihan putkeen mennyt. Kotona pohjoisessa oli kuitenkin ihanaa, nautin reissusta suunnattomasti. Kamala ikävä vaan jää aina tuollaisten reissujen jälkeen, Koti saisi olla vähän lähempänä, eikä monen sadan kilometrin päässä. Oon kyllä niin äitin ja isin tyttö, että sydäntä vähän raastaa olla niin kaukana rakkaasta perheestä.
Horisontti vinossa. Tässä vähän esimakua, huomenna kerron enemmän.
Tiedän niin tunteen, olen itsekin pohjoisesta ja sinne kun on matkaa se 700 kilometriä, niin ei tule kovin usein vierailtua. Ja aina sieltä saa lähteä itku silmässä.
VastaaPoista