Horoskooppeja ja puolukoita.

Oon just sellainen ihminen, joka ei usko horoskooppeihin, mutta aika jännästi kuitenkin toisinaan pitävät paikkansa:

"Toukokuun koittaessa padot lopulta murtuvat ja huomaat paattisi lähteneen valtavaan kiitoon menestyksen aallonharjalla Marsin, Venuksen ja Jupiterin saapuessa peräkanaa kolmiomerkkiisi. Varo merkillesi tyypillisen vaatimattomuuden asettamaa ansaa, joka houkuttelee sinua vähättelemään omaa merkitystäsi asioiden etenemisessä. Nyt on uskallettava ottaa koko kunnia itselle ja samoin on uskallettava tehdä kovia ja peruuttamattomia päätöksiä, jotka lopulta muuttavat koko elämäsi aivan toisenlaiseksi. Vastuu on otettava ja kannettava ilman turva-aidan antamaa suojaa, jos haluat ottaa kaiken hyödyn irti tästä upeasta kuviosta." - Neitsyen vuosihoroskoopista, astro.fi

Tämä upea kuvio on kylläkin tällä hetkellä kokenut melkoisen kolauksen ja kohdannut ensimmäisen todellisen koetinkivensä. Flunssa vaan jatkuu ja edelleen niistän litroittain räkää päivässä. Mun olo on kurja flunssan, huonon ruokavalion ja vähäisen liikunnan takia. Mua tympii valtavasti tämän hetkinen tilanne ja oma itsekurin puute. Vaikka tää flunssa tuntuu jatkuvan ja jatkuvan, niin ei se ole mikään syy jatkuvasti lipsua ja antaa itselleen vapauksia. No, ainakin sentään kaipaan päästä liikkumaan ja samaan hien oikein kunnolla pintaan. Mielialastakin kyllä huomaa, että kovat on vieroitusoireet liikunnasta. Oon todella tympääntynyt itseeni ja musta tuntuu, että oon tänä aikana ehtinyt lihoa kaikki kadottamani kilot takaisin. En osaa edes iloita vanhojen farkkujen mahtumisesta päälle. Mä mittään oo kuitenkaan laihtunu, kuvittelen vaan! Joku on kuitenki salaa käyny vaihtamassa ne vanhat pienet farkut isompiin, niin että mää luulen muka laihtuneeni. Pyh ja pah.

Flunssaan se taisi edellinenkin muutos kaatua. Kysymys kuuluukin, kaatuuko se nyt? Ei, ei kaadu. Tää on vain huono vaihe, jonka selätän ja voitan. Jatkan pian sillä menestyksen aallonharjalla surffaamista, lupaan sen. Nyt on vain jälleen pysähdyttävä ja nollattava tilanne, aloitettava ihan puhtaalta pöydältä. Asetettava pelisäännöt. Alkuhan sekin on, että tänään laskin kiloklubiin päivän kalorit, parin viikon tauon jälkeen. Kalorien laskeminen saa mut pysymään kuitenkin edes jotenkin ruodussa, miettimään hieman pidemmälle. Kyllä tää tästä.

Vaikka flunssa on edelleen sitkeänä päällä, en voinut olla vähän reippailematta viikonloppuna. Oltiin M:n isän luona kyläilemässä ja luonnollisesti auteltiin ulkohommissa (siirreltiin mm. koivulankkuja ulkoa varastoon) ja  käytiin M:n kanssa kävelemässä lähimaastossa. Näin ekaa kertaa elämässäni valkohäntäkauriin luonnossa, ja voi pojat, että se oli ihmeellistä tämmöiselle pohjoisen tytölle, joka on vain kömpelöihin poroihin tottunut. Toinen uusi, mutta ei niin miellyttävä tuttavuus oli hirvikärpäset... Inhoan muutenkin ötököitä, joten voitte kuvitella millaisia inhotuksen väreitä kulki, kun palattuamme sain nyppiä näitä inhottavia otuksia hiuksista, vaatteista ja vaatteiden alta. Huh.

       Ja olinpa ihan unohtaa. Reissun yllättävä kohokohta oli se, kun kävimme puolukassa! En ole vuosiin innostunut marjanpoiminnasta, mutta jostain syystä se ei tuntunutkaan niin ikävältä puuhalta, mitä olin muistellut. Saalistakin saimme ihan mukavasti, sellaisen 10 litran sankon verran. Nyt on sitten pakaste täynnä puolukoita! Jos teiltä, hyvät lukijat, löytyy erinomaisia puolukkareseptejä, niin otan niitä ilomielin vastaan. Olenkin jo suunnitellut, miten kokeilen niiden toimivuutta mm. smoothieissa. En varsinaisesti mikään puolukan suuri fani ole koskaan ollut, mutta koska se on terveellistä kuin mikä, niin täytyyhän sitä hyödyntää!