Days 18, 19, 20 and 21.

Koska mulla on tällä hetkellä pienoinen lukko tän kirjoittamisen suhteen, tyydyn vain vastailemaan kysymyksiin:

Day 18 - What food is your weakness?
- Feta! Voisin syödä fetaa joka päivä. Aiemmin mun oli myös pakko saada juustonaksupussi joka perjantai, mut nyt en edes muista milloin olisin viimeksi syönyt niitä.

Day 19 - When is the last time you ate fast food?
- En oo näiden viiden kuukauden aikana syönyt kuin pitsaa (ja muutaman subwayn patongin) ja sitäkin vain kahdesti. Viimeisin kerta oli elokuun lopussa, muuttoviikonlopun päätteeksi. Olin odottanut sitä hetkeä pitkään ja lopulta koko sallittu repsahtaminen oli ihan turhaa, kun en kipeydeltäni pystynyt nauttimaan siitä.

Day 20 - Favorite diet?
- En harrasta mitään dieettejä. Suosin kokonaisvaltaisia elämäntapamuutoksia!

Day 21 - What are your clothing sizes?
- En oo itseasiassa ihan varma, kun tuntuu että merkeittäin vaihtelee niin paljon. Yläosissa 42-46 ja alaosissa jotain ~46-48 ehkä. L/XL/XXL.

ARVONTA ON SUORITETTU!

Kuten otsikkokin jo paljastaa, arvonta on vihdoin suoritettu. Emäntänä ja onnettarenanne toimin itse, uuden knallini kera.

 

Arvonnnan virallisena valvojana toimi Leelo-kissa, jonka yritin saada toimimaan myös onnettarena, mutta valitettavasti ikkunan takana oleva maailma kiinnosti enemmän.

 

 Onnettareksi jouduin siis itse.

Ja voittaja on....

 .

.

.

.

.

.

*drum roll*

Onnea Hikarulle! 

Ja koska olin hyvällä tuulella, päätin arpoa myös toisen, hieman pienemmän yllätyspalkinnon!

Onnetar veti hatusta voittajaksi...

 Onnea myös Neiti Tekosyylle! 

Ja suuret kiitokset kaikille arvontaan osallistujille. Tämä oli niin hauskaa, että tulen takuulla järjestämään uuden arvonnan vielä jossain vaiheessa. Pysykää siis kuulolla!

PS. Hikaru ja Neiti Tekosyy, voisitteko lähettää osoitteenne sähköpostiini (niinacmon@hotmail.com), että voin toimittaa palkintonne teille. :)

viidestätoista seitsemääntoista.

Day 15 - Are you vegan or vegetarian? If so, has this helped you lose weight? If not, would you ever consider turning vegan or vegetarian?
- En ole, enkä ole harkinnut. Mitä enemmän asiaa mietin, sitä enemmän mun tekee mieli lihaa.

Day 16 - When did you first decide to lose weight?
- Tällä kertaa vai yleensä? Ekan kerran laihdutin 12-vuotiaana. Olin silloin jo ylipainoinen ja liikunnan lisäämällä sain pudotettua painoa. En muista siitä kyllä paljoakaan, en seurannut painoani, halusin vain olla hoikempi. Pyöräilin paljon ja kävin lenkeillä.
        Sen jälkeen oon laihduttanut enemmän tai vähemmän. 13-17 -vuotiaana olin ihan hoikka tyttö, mutta en ikinä ollut tyytyväinen itseeni. Lukion viimeisellä painoa alkoi kertyä ja sen jälkeen oon aina "päättänyt" laihduttaa, kuitenkaan juuri tekemättä asian eteen mitään. Viimeisin ja nykyinen projekti alkoi eräänä kauniina toukokuisena päivänä, kun mieheni lähti lenkille ja kehotti minuakin pitämään tanssitunnin itselleni pitkästä aikaa. Tanssitunnin jälkeen tuli niin hyvä olo, että halusin jatkaa liikkumista. Samana iltana luin iltalehden sivuilta eräästä tytöstä joka oli laihduttanut kalorilaskurin avulla 45 kiloa kymmenessä kuukaudessa, joten päätin itsekin  kokeilla moista kalorien laskentaa. Siitä kaikki lähti ja tässä ollaan. Enää en keskity niinkään siihen laihduttamiseen, vaan liikkumiseen ja hyviin elämäntapoihin. Eiköhän ne kilotki karise siinä samassa ajallaan.

Day 17 - Do you have an eating disorder?
- Nope. Jotain syömishäiriön tapaista mulla oli ennen tätä projektia, mutta oon nyt aika terveellä pohjalla ruokavalioni ja elämäni suhteen muutenkin.

Än yy tee nyt.

45 lukijaa on nyt täynnä (tervetuloa uusille!) joten tiedättekö mitä se tarkoittaa? 

Arvonta on valmis suoritettavaksi!
Annan kuitenkin armonaikaa vielä sunnuntaihin (25.9.) klo 18:00 asti. 

Siihen mennessä kun ilmoitat tähän tai tuohon alkuperäiseen postaukseen halustasi osallistua, olet mukana arvonnassa. Palkintona on siis jotain itse tekemääni (puualan artesaani kun olen) ja jotain hyödyllistä. Loput jääköön yllätykseksi!

(kuva: weheartit.com)

Materiaonnea, osa III

Mun ei oo selkeesti enää turvallista eksyä Topsportiin, sillä en oo kovinkaan montaa kertaa kävellyt ulos sieltä ostamatta jotain. Tätä menoa oon pian köyhä! (...ihan kuin en olisi jo...)

Nämä treenikengät olivat -70% alennuksessa ja lähtivät mukaan 19,70 eurolla, joten eivät siis olleet hinnalla pilatut. Topsportissa on vielä kenkäaleja jäljellä, joten suosittelen käymään viimeistään nyt tsekkaamassa valikoimat mikäli puuttuu jotain olennaisen tärkeää, kuten itselläni nuo treenikengät. Tällä hetkellä liikuntavälineiden Pakko saada -listani näyttääkin melko tyhjältä. Tärkeimmät jutut löytyy jo! Kunhan nyt se sykemittari vielä saapuisi... Sekin on onneksi jo tilauksessa, syntymäpäivälahjana mieheltäni.

Lähdin alunperin kaupungille etsimään vain mustaa knallia tulevia naamiaisia varten. Knalli löytyikin melko nopeasti, muodissa kun tuntuvat olevan nykyään, joten kierreltiin ystäväni kanssa hieman muissakin kaupoissa ajankuluksemme. Muuta minun ei pitänyt edes ostaa, mutta kun Topsportissa huomasin nämä kengät ja näiden hinnan, niin en vain voinut jättää tilaisuutta käyttämättä.

     Kaupungilla pyörähtäminen aiheutti hirvittävän shoppailukuumeen. Haluaisin ostaa uusia vaatteita vanhojen ja isojen tilalle. Toisaalta, siinä ei ole mitään järkeä vielä, koska aion edelleen kutistua tästä melkoisesti ja nämä uudet vaatteet luultavasti kävisivät isoiksi jo puolessa vuodessa. Olisi silti ihana uudistaa hitusen vaatekaappia.

Pyörähdettiin myös kävelykadun varrella olevassa Punnitse & Säästä -liikkeessä, josta minun ei myöskään pitänyt ostaa mitään tällä kertaa. Väärässähän sitä oltiin jälleen kerran. Kiinnostukseni herätti Flapjack -nimiset kaurapatukat, joita oli lopulta ostettava testiin. Patukat sopivat hyvin välipalaksi ja koonsa puolesta riittävät useammallekin kerralle. Ostin kolmea eri makua, jogurttipäällysteistä, kinuskin makuista herkuttelua varten ja jogurtti-mansikkaa. Maistaa en ole vielä ehtinyt, mutta myyjä kyllä kehui näitä tuotteita. Se jää nähtäväksi!

--

Day 14 - What’s your UGW? When you expect to reach it?

- Ultimaattinen tavoitepaino on näin alkuun 65 kiloa. Silloin voisin olla ihan tyytyväinen. Toisaalta luvut on vain lukuja, vaatekoko tai ulkonäkö muuten itsessään merkkaa enemmän. Voihan olla, että jo 70 kilossa tunnen itseni ihan hyväksi. Eihän sitä tiiä! Toi 65 kiloa on kuitenkin vain sellainen suuntaa antava luku. Jos vuoden päästä olisin vaikka edes 20 kiloa lähempänä tavoitettani, niin olisin tyytyväinen.

Syyllisyydestä.

Tuntuu hämmentävältä katsoa itseään peilistä ja nähdä yllään ne vaatteet, jotka joskus kiristivät tai eivät edes menneet päälle. Haluaisin ymmärtää ja sisäistää asian, mutta mieli ei anna. Se kokoajan uskottelee, että tässä on nyt kyseessä pelkkä sairas pila, et sinä mitään ole laihtunut! Huomenna kun heräät, niin olet taas siinä samassa, vanhassa vartalossasi ja elät samaa vanhaa elämääsi. Hah, luulitko muka, että olisit oikeasti jotain saavuttanut? No, et ole! Ja tämä pelko on hämmästyttävän todellinen. Pelottaa, että tämä kaikki vedetään jalkojeni alta ja yhtäkkiä huomaan olevani lähtöpisteessä. Mikään ei ole muuttunutkaan. Kaikki on täsmälleen samalla lailla kuin aiemmin. Jos olenkin nähnyt vain unta...
 
      Paino ei ole nyt hetkeen liikahtanut alaspäin, ihan ymmärrettävistä syistä. Koko syyskuu on sujunut melko alavireisesti. Siinä missä viime kuussa liikuin 33 tuntia, nyt olen liikkunut vain 13. Onhan tätä kuuta jäljellä vielä, mutta en usko, että tilanne muuttuu kovinkaan dramaattisesti. Onhan asiat toisaalta jo nyt paljon paremmin kuin ennen elämäntapamuutosta, kun en liikkunut oikeastaan yhtään. Mutta en ymmärrä mistä oon taas oppinut syyllistämään itseäni. Mikään ei tunnu riittävän, vaikka olisihan tässä paljon syitä olla tyytyväinen itseensä. Silti katson itseäni jatkuvasti suurennuslasin läpi ja löydän aina vain parannettavaa ja parannettavaa. Totta sekin, ettei ikinä ole täysin valmis ja aina on parannettavaa, kyllä, mutta kunpa oppisi tuosta järjettömästä syyllisyydestä pois.

--

Day 10 - What was the hardest thing you gave up during this “weight loss.”
- En oikeastaan ole luopunut mistään. Olen vain opetellut kohtuuden. Luulin, että tää olisi paljon vaikeampaa, mutta oon oikeastaan yllättynyt varsinkin siitä, miten helposti kaikki alkoi! Onhan tässä ollut vastoinkäymisiä ja heikkoja hetkiä paljonkin, mutta missään vaiheessa en ole luovuttanut. (Luovuttaminen ei ole enää edes vaihtoehto.)

Day 11 - Your favorite thinspo blog and why!
- Seuraan aika monia laihdutus-/elämäntapamuutosblogeja, mutta en oikeastaan osaa nimetä mitään tiettyä lempparia. Motivoitte kaikki niin paljon!

Day 12 - What do you normally eat?
- Noh, mun nykyiseen normaaliin ruokavalioon kuuluu itsetehty kotiruoka, salaatit, hedelmät, vihannekset, pähkinät, kuivatut hedelmät, ruisleipä, jogurtit... En noudata mitään tiettyä ruokavaliota, vaan yritän löytää sellaisen kultaisen keskitien. Yritän syödä mahdollisimman terveellisesti (satunnaista herkutteluakaan unohtamatta).

Day 13 - Are you losing weight in a healthy or unhealthy way?
- Terveellä tavalla. En oo missään vaiheessa oksentanut tai edes harkinnut sitä. Mun suhde ruokaan on tällä hetkellä ihan terveellä pohjalla.

Vuorikiipeilijät.

Nyt se on virallista. Lokakuun alusta lähtien tää kuntokuuri ja elämäntapamuutos lähtee taas aivan uuteen nousuun. Käytiin eilen miehen kanssa Killerillä ilmaisilla tutustumiskäynneillä, mies meni kuntosalille ja itse zumbatunnille. Ennen kotiinlähtöä käytiin vielä molemmat sopimassa jatkosta, M otti kuukauden kuntosalikortin ja itse tein vuoden sopimuksen. Oon niin innoissani enkä takuulla kyllästy hehkuttamaan sitä.

Tarkoituksena oli tänään viettää rauhallinen lepopäivä, mutta koska ilma oli niin äärettömän kaunis, päätettiin lähteä pienelle ja kevyelle verryttelylenkille miehen kanssa. No, pieneksi ja kevyeksi lenkki ei jäänyt, kun valitsemamme Kanavuoren luontopolku osoittautuikin yllättävän haastavaksi. Varsinkin alkuun polku oli kapea, jyrkkä ja vei kivilouhikkojen läpi, joten ponnistella sai ihan mukavasti. Onneksi matkalla oli helpompiakin osuuksia, vaikka hiki totisesti virtasi niilläkin. Lenkkiin kului yhteensä tunti ja viisikymmentä minuuttia. Nyt oonkin ihan poikki ja loppuillan pyhitän pelkälle lepäilylle.

      On kyllä ollut mukava viikonloppu, hitusen erilainen. On ollut hienoa liikkua yhdessä tuon miehekkeen kanssa, sitä kun ei turhan usein olla harrastettu. Naureskeltiin tänään, että ehkä meistä tulee sellainen urheilullinen pariskunta kun kasvetaan isoiksi. Parempi kai sekin kuin, että oltaisi liian isoja yhdessä.

 PS. Nyt on tosiaan viimeiset hetket osallistua arvontaan! Enää yksi lukija, niin 45 on täynnä ja arvonta suoritetaan. :)

Home is where ever I'm with you.

Mun perjantai-iltaan kuuluu yksi kirsikkaolut, pähkinöitä, pari palaa tummaa suklaata ja hyvää musiikkia. Tuntuu ihanalta olla itsekseen kotona kiireisen päivän jälkeen. Nukuttiin kyllä M:n kanssa myöhään molempien vapaapäivän kunniaksi ja herättyämme lähdettiin samantien lenkille yhdessä. Päätettiin suunnata valloittamaan läheinen Laajavuori ja sehän me tehtiin. Vaikka suurin osa matkasta olikin jyrkkää ylämäkeä, niin musta oli tosi ihanaa ja virkistävää vaihtelua kävellä metsäpoluilla asfaltin sijaan. Tykkään muutenki niistä poluista enemmän kuin mistään pururadastakaan. En koskaan näe unia lentämisestä, mutta uneksin usein kyllä kotiseutuni mäntykankailla ja harjuilla juoksemisesta - siitä miten askel on niin kevyt, että juokseminen on melkein kuin leijumista. Niissä unissa oon ehkä onnellisimmillani ja vaikka nykyään en juoksemisesta välitäkään, niin musta olisi silti ihanaa olla joskus tulevaisuudessa siinä kunnossa, että kykenisin tekemään tästä unestä edes osittain totta. Muutaman juoksuaskeleen tämän päiväisellä lenkillä otinkin (ja totesinkin miehelle, että tää oli varmaan pisin matka minkä oon juossut vuosikausiin), mutta raskasta se oli kuin mikä. Ehkä miinus parinkymmenen kilon päästä voisin oikeasti harkitakin sitä, että juoksisin suurimman osan lenkeistäni, nyt se ei tule kuuloonkaan.

         Laajavuoren huipulta oli kieltämättä tosi mahtavat näkymät. Pidän tosi paljon tästä Jyväskylän kumpuilevasta maastosta. Tuntuu ihan hölmöltä, ettei tätä ennen olla moista lenkkiä tehty, varsinkin kun aiemmin asuttiin ihan Laajavuoren kupeessa. Paljon puhetta siitä on ollut, mutta ikinä ei vaan saatu aikaiseksi.

♥

Ihanaa viikonloppua kaikille! Muistakaa nauttia elämästä!

Materiaonnea, osa II

Olen niin innoissani tulevasta kuntosalijäsenyydestä, etten malta pysyä housuissani. Tutkin Killerin ryhmäliikuntakalenteria ja suunnittelen valmiiksi, millä tunneilla aion käydä. Mua kiinnostaa ainakin zumba, bodyjam, danzation, tanssiteema, pilates, syvävenyttely, bodybalance ja killerisyke. Muihinkin käyn kyllä tutustumassa, ehdottomasti. Onneksi on niin paljon vaihtoehtoja, että jos yhteen hetkellisesti kyllästyy, niin löytyy kyllä varmasti jotain muuta kiinnostavaa. Pelottavasti näyttää nyt vähän siltä, että tuun viettämään suurimman osan vapaa-ajastani Killerillä lokakuun alusta lähtien...

Siksi pitikin käydä hankkimassa asianmukaisia varustuksia. Mulla ei oo ollut oikein kunnollista treenikassia, vaan oon kuljettanut pyyhettä ja vaatteitani pienessä kangaskassissa. Tänään eksyin topsportin sivustolle ja tietenkin mun oli samantien lähdettävä kahlaamaan kyseistä kauppaa läpi alennuksien toivossa. Treenikassivalikoima oli harmillisen pieni ja tummasävytteinen, mutta löysin silti tällaisen aarteen tylsien, mustien treenikassien joukosta:

 

...Aiai, miten voikaan yksi treenikassi olla niin söpö? Tykkään kyllä kovasti. Tämä oli vielä -30% alennuksessa. Hintaa kyllä jäi vielä vajaa kolmisenkymppiä, joten hieman jouduin ylipuhumaan itseäni ostamaan tämän. Tää on nyt sitten mun virallinen syntymäpäivälahja itselleni. Makes sense, right? Kyllähän itseään täytyy lahjoa välillä. Juomapullostakin oli pulaa, joten nappasin kassan vierestä mukaan sellaisen melko peruspullon, joka oli väriltään vihreä, ihana sekin. Oon niin materiahuumassa tällä hetkellä!

Oon huomannut, että tän elämäntapamuutoksen myötä mun tyyli on muuttunut sporttisemmaksi ja värikkäämmäksi. Aiemmin kun suosin enemmän mustia vaatteita, niin nyt mua melkein ahdistaa pukeutua pelkkään mustaan. Oon saanut itseeni taas väriä. Ja vauhtia!

      Arvontaankin ehtii vielä osallistua! Tarvitaan enää kolme lukijaa ja voin arpoa voittajan. Eli mikäli et ole vielä osallistunut niin nytnyt nopeasti mukaan! (Tervetuloa muuten kaikille uusille lukijoille!)

++

Day 09 - Did people ever make comments about your weight in a negative way?
- Kyllä. Ainahan niitä jostain tulee, aina joku jossain katsoo vinoon. Oon onneksi säästynyt ihan hirveiltä huomautteluilta, vaikka mitään kivojahan ne ei koskaan ole. Joskus ehkä vuosi sitten kun olin aiemman asuntomme pihalla kävelemässä väsyneenä kotiin, niin vastaan tuli pari pikkupoikaa, jotka huutelivat minulle, että: "OOKKO VÄHÄN LÄSKI!" En aluksi väsymykseltäni tajunnut, että ne pikkumulkerot edes puhuivat minulle, mutta siinä vaiheessa kun takaani kuuluu entistä kovempaa tuo samainen lause, niin tajusin mistä oli kyse. Joo, olen? Mitä se teitä liikuttaa? Ärhrh, typerykset.

Hmphmphhmh.

Tähän päivään ei kuulu mitään uutta. Kävin taas kuntosalilla ennen koulun alkua ja se oli ihanaa. Hyvää oloa kesti kuitenkin vain hetken, ja nyt oonkin jälleen pahantuulinen, päänsärkyinen ja niskakipuinen. Mua ärsyttää suunnattomasti, että olotila on niin tympeä, koska en yhtään pidä itsestäni näin. Enkä pidä valittamisesta. Enkä teksteistäni kun olen huonolla tuulella, ne ovat niin... masentavia. En halua olla masentava enkä pahantuulinen.

Haluaisin liikkumisen ilon takaisin. Löytöpalkkio sille, joka sen minulle palauttaa!

Jotain hyvää sentään: Päätin vihdoin, että hankin platinakortin (eli 12 kuukauden sopimuksen) sinne Killerin liikuntakeskukselle. Pidän siitä paikasta ja oon aina viihtynyt niillä ilmaisilla tutustumispäivillä. Ryhmäliikuntatarjonta on todella monipuolinen (yli 70 tuntia viikossa!) ja kuntosalikin vaikutti hyvältä nopean vilkaisun perusteella. Lisäksi opiskelijalle hinta on todella edullinen verrattuna muihin paikkoihin. Tulen esimerkiksi säästämään vuodessa 156 euroa jo sillä, että valitsen Killerin sen toisen kuntokeskuksen sijaan. Joten miksi ei? Voisihan sitä huonompienkin asioiden hyväksi rahansa laittaa. Ja oon varma, että tässä on lääke mun hetkelliseen kyllästymiseen!

   Laitoin muuten asiakaspalautetta sinne toiseen kuntokeskukseen. Sain todella asiallisen vastauksen takaisin ja mua melkein harmittaa, että valitin asiasta ja vielä niin kärkkääseen sävyyn. Joko mainitsin, etten pidä valittamisesta?

Puh-huh. Ja viimeiseksi päivän kysymys:

Day 08 - Your workout routine.

- Kuten oon valitellut, en tällä hetkellä saa itseäni innostumaan oikein mistään muusta kuin kuntosalista. Kävelen kyllä niin paljon kuin mahdollista, mutta siihen se sitten jääkin. Toivottavasti tulevan kuntosalijäsenyyden myötä saan elvytettyä rakkauteni liikuntaan!

        Mutta, tosiaan. Kuntosalilla käydessä mulla ei oo mitään varsinaista ohjelmaa, koska aikataulujen takia en voi koskaan olla varma, pääsenkö salille kerran vai kahdesti viikosta. Yleensä aloitan lämmittelemällä crosstrainerilla 5-15 minuuttia ja sen jälkeen siirryn varsinaisiin laitteisiin. Käyn läpi kädet, selän ja jalat ja lopuksi heilun vielä kahvakuulan kanssa - tähän menee reilu 30 minuuttia. Loppuverryttelyksi teen jälleen crosstraineria tai kuntopyörää 5-15 minuuttia. Ja loppuun vielä 15 minsan venyttelyt. Sen jälkeen suihkuun ja kouluun!

         Aiemmin kesällä tanssin tosi paljon, eli tein spotifyyn erilaisia playlistejä, jotka vaihtelivat puolesta tunnista tuntiin. Sieltä sit valkkasin mielialaan parhaan ja annoin musiikin viedä. Joka tunnin jälkeen olin aivan hiestä likomärkä. Kesällä olikin helppo liikkua ja musta oli ihana aloittaa päivät tanssitunnilla tai muuten vain reippaalla kävelylenkillä. Nyt koulu ja syksy on kyllä vienyt mehut niin, että hyvä jos ylipäätään jaksan edes liikkua. Harmittaa.

Rainy days.

Pyrin välttämään kaikenlaisia valmiita einesruokia, mutta joinakin päivinä on vain niin kiireinen tai väsynyt, ettei yksinkertaisesti jaksa alkaa tehdä mitään kovin monimutkaista ruokaa, vaan päätyy hakemaan kaupasta esimerkiksi pinaatti- tai porkkanalättyjä. Tänään oli sellainen päivä. Parempia ja terveellisempiä ne toki olisivat itsetehtyinä, mutta siinä vaiheessa kun koulusta tullessa kaatuu sohvalle ja nukahtaa samantien pariksi tunniksi, on aika selvää, ettei tänään tule tosiaankaan tekemään muuta kuin nakkaamaan lätyt uuniin ja tekemään ehkä perunasoseen kyytipojaksi. Tänään illallisenani toimi siis atrian porkkanaohukaiset perunasosenokareen, fetan ja puolukoiden kera. Oli kyllä varsin herkullista. Kuinka usein te lukijat syötte einesruokia vai pyrittekö välttämään niitä täysin? Onko mitään einesruokaa, jonka suhteen voitte toisinaan tehdä kompromissin?

Oon vähän huolissani, koska flunssan jälkeen en oo saanut itseäni oikein kunnolla liikkeelle. Ainoa asia, mitä edelleen teen mielelläni, on kuntosalilla käynti. Siellä ramppaisin varmaan jatkuvasti, mikäli se sijaitsisi täällä eikä 35 kilometrin päässä koulun vieressä. Harmillisesti aikataulut ja lukujärjestykset menee niin, etten pääse tälläkään viikolla kuin kerran käymään siellä. Kaikki muu liikunta, josta oon aiemmin nauttinut paljonkin, tuntuu tosi nihkeältä. Mua melkein itketti eilen, kun pitkän tauonkin jälkeen tanssiminen tuntui niin vaikealta. Haluaisin tietää miksi musta tuntuu nyt tältä, koska aiemmin liikkuminen on ollut niin helppoa ja vaivatonta. Miksi ei siis nyt? Toivottavasti tää on vain jokin vaihe, joka menee nopeasti ohi. Johtuisiko tää pimenevistä illoista ja syksystä, että energiaa tuntuu olevan paljon vähemmän? Miten ihmeessä pimeän talven yli on mahdollista edes selvitä? Mulla on vaikeuksia jo nyt selvitä näistä päivistä läpi kunnialla. Viime talvena ottamani kuva kiteyttää aika hyvin tämän hetkiset tunnelmat:

Leelo ja sateinen päivä.

Day 07 - Do your parents know you’re trying to lose weight? Do they care?

- Kyllä ja kyllä. Isän kanssa en hirveästi ole aiheesta keskustellut, mutta äidin kanssa puhutaan paljonkin ja äiti on ihanan kannustava. Isäkin on kyllä suloinen - silloin harvoin kun kotona pääsen käymään (välimatkaa kun on se 655 kilometriä...) isä muistaa kertoa, että oon pienentynyt (vaikken olisikaan :D) Ihania hölmöjä, molemmat.

Tell me this night is over

Voi maanantai, minkä teit. Tulit taas ja pilasit kaiken. Oon koko päivän ollut todella pahantuulinen ilman mitään järkevää syytä, mun on tehnyt mieli karjua jokaiselle syyttömällekin vastaantulijalle, mutta oon muiden onneksi tyytynyt vain olemaan hiljaa. Edes puolen tunnin kävelylenkki heti aamusta ei tuonut hyvää mieltä. Ja kun illalla yritin vielä vähän tanssia, niin siitäkään ei tullut mitään! Niskat on niin jumissa, että kipu säteilee päähän. Tänään ei lähde, ei tosiaan. Mutta tämä kuva ainakin hieman piristää tällaisia päiviä:

(kuva: favim.com)

Huomisesta tulee parempi, lupaan sen.


Day 06 - Do you binge? If so, explain why you think you do.
- Yritän välttää ahmimista, mutta aina se ei onnistu, vaan vanhat tavat pyrkii väkisin pintaan. Keväällä, ennen varsinaista muutosta, mä ahmin niinkuin bulimikko, kuitenkaan oksentamatta syömääni ruokaa. Lisäksi tein sitä salassa, jolloin siitä syntyi hirveä kierre. Mä saatoin kerralla ahmia kokonaisen pullapitkon, vain sen takia, että en halunnut jäädä kiinni herkuttelusta. Luojan kiitos mun ei tarvitse tehdä niin enää, onneksi oon päässyt sen kaiken yli. Oon pohtinut, että tuo mun käyttäytyminen oli eräänlaista syömishäiriötä sekin. Nykyään tosi harvoin enää vedän ruokaövereitä, mutta valitettavasti niinkin pääsee joskus käymään.

Loput kysymykset ja vastaukset täällä.

twenty-two

You've got ten fingers
your eyes are blue
you're feeling mighty old
almost twenty-two.

Häpi böörthdei tuu mii.

Eilen tuli juhlittua. Join paljon, söin paljon ja tanssin paljon. Oli ihanaa niin kauan kunnes alkoholi vei veronsa ja oli pakko paeta huuruisesta kapakasta ulos raikkaaseen ilmaan. Ilta päättyi melko lyhyeen omalta osaltani, mutta mielettömän hauskaa oli silti. Olen kiitollinen kaikille ihanille ihmisille, jotka tekivät sen mahdolliseksi.

Tämä päivä onkin mennyt koomaillessa. Mutta on ollut ihanaa vain olla, mies on valmistanut meille herkullisen päivällisen ja ollaan siemailtu muutamat lasilliset kuohuviiniäkin tämän ikäkriisini kunniaksi. Lisäksi sain valita lahjani ja pistin tilaukseen tällaisen sykemittarin, jonka mies sitten kustantaa. Oijoi, en malta odottaa, että se saapuu!

Oon tällä hetkellä tosi onnellinen (...vaikka laihduttamisen kannalta tää juhliminen ei ookaan kovin hyvä juttu. Mutta synttärit on synttärit, joten aivan sama, no regrets! Huomenna on uusi päivä.)

PS. Arvontaani ehtii edelleen osallistua!

Kolmesta viiteen.

Day 03 - A picture of your thinspiration. What features do you like about this person?

- Thispiraatiokuvina toimii ihan omat kuvat siltä ajalta, kun olin vielä hoikka tyttö. Mun mielestä ei oo järkeäkään tavoitella sellaista vartaloa, jota ei oo fyysisesti mahdollista saada. Kuten huomaatte, mulla on lyhyet raajat (kädet ja jalat) sekä leveä lantio. Mulla on myös aina ollut melko isot lihakset (ja luut), vaikken oo juuri treenannutkaan. Joku aikanaan ihmettelikin mun käsivarsia, miten ne voikaan olla niin isot tytön käsivarsiksi. Otin sen silloin loukkauksena, nuori kun olin. Nykyään en haluakaan mitään rimppakinttuja tai narukäsivarsia. Haluaisin sellaiset sopivasti lihaksikkaat raajat ja vartalon muutenkin. En todellakaan halua muistuttaa miestä lihaksikkuudessani, vaan haluaisin olla solakka ja urheilullinen. Silleen sopivasti, tiiättehän.

Muita kuvia:

(kuva: weheartit.com)

Toisaalta haluaisin vaan olla hoikka. Tää tyttö on ihanan näköinen muutenkin mun mielestä, mä pidän sen tyylistä.

Kuvat on tietenki vaan kuvia, mutta eniten motivaatiota tuo sellaiset ihmiset, jotka oot nähny omin silmin, elävänä. Eniten huokauksia on ehkä aiheuttanut eräs Killerin Liikuntakeskuksen ohjaaja, Elina. Kuva löytyy tuosta Killerin liikuntakeskuksen etusivulta. (VOI VITSIT, mitkä käsivarret, aaaaah...)

Day 04 - Your greatest fears about weight loss.
- Ehkä se, että jos epäonnistun taas. Että jos luisunkin takaisin siihen merkityksettömään tyhjyyteen, että jos vanhat elämäntapani saavatkin vallan.

Day 05 - Why do you really want to lose this weight? Are you doing it for you?
- Kaipaan sitä vartaloa, joka minulla oli vielä neljä vuotta sitten. Totta hitossa monet asiat olivat helpompia silloin, kun ei ollut näin valtavaa ylipainoa pidättelemässä. Haluan mahtua kauniisiin vaatteisiin, haluan tuntea itseni hyväksi, ehkä jopa ihailluksi toisinaan. Suurin syy on varmaan turhamaisuus, sitten tulee kaikki terveydelliset syyt. Mitään kovin vakavaa ei vielä onneksi ilmaantunut, mutta sekinhän on vain ajan kysymys. Kaikkea pientä ja vähän isompiakin oireita kuitenkin on - masentunut olotila, jatkuva flunssailu, mahan oireilu, polvien (ja nivelien) kipeys, jne. Haluan pois tästä senkin takia. En muista ennen olleeni niin kipeä näin usein.
      Eli kyllä. Teen tämän itseni takia. Toki haluan myös miehelleni kauniimman morsiamen vielä jonain päivänä.

ARVONTA!

Day 02 - How tall are you? Do you like your height?

 - Oon 164 cm ja joo, oon ihan tyytyväinen pituuteeni. Toki muutamasta lisäsentistä ei varmaan olisi haittaa, mutta tää on silti ihan hyvä.

Loput kysymykset ja vastaukset löytää täältä.

Mua edelleen ahdistaa mielettömästi se kohtaus siellä liikuntakeskuksella. Tekisi mieli perua koko "palkinto", koska pelkään, että jos menen sinne uudestaan, mun ympärillä on jälleen joukko korppikotkia yrittämässä saada mut murtumaan. No etkö nyt kuitenkin liittyisi joukkoomme, vai haluatko pysyä ikuisesti tuollaisena luuserina? Koska sellaiseksi sinä jäät, mikäli et nyt vastaanota tätä meidän superdupermegaloistavaa tarjousta. Tällä hetkellä minua kaduttaa, että edes osallistuin koko arvontaan. Olisihan se pitänyt arvata, ettei mikään ole ilmaista! Mutta tää liikuntakeskus kusi nyt kyllä melko lahjakkaasti omaan kenkäänsä, sillä tän yhden henkilön takia mulle jäi todella huono kuva koko keskuksesta ja voin kertoa, etten halua edes tutustua paikkaan enempää. Täytyy nyt todellakin harkita, ovatko ne ns. ilmaiset ryhmäliikuntatunnit sen arvoisia, että joudun kokoajan pelkäämään milloin joku on taas yhtäkkiä kimpussani tai mulkoilee pahasti kun olen vain tällainen luuseri. En halua palata enää takaisin sinne leijonan luolaan. Yhtäkkiä tästä hienosta palkinnosta tulikin vain valtava taakka ja ahdistumisen aihe.

    Noh. Haluaisinkin nyt sitten itse järjestää arvonnan, josta ei pitäisi tulla pahaa mieltä voittajalle, toivottavasti. Arvonnan suoritan kun 45 lukijaa on täynnä! Tällä hetkellä teitä löytyy 35 lukijaa, joten aikaa osallistua arvontaan lienee ihan mukavasti. Palkinto jääköön salaisuudeksi vielä. Sen verran voin paljastaa, että palkinto sisältää jotain itse tekemääni (puuartesaani kun olen) sekä jotain hyödyllistä. No, miten siis osallistut arvontaan? Yksinkertaista: Vastaat tähän postaukseen kommentilla, jossa ilmaiset halukkuutesi osallistua. Lisäksi, mikäli mainostat tätä arvontaa blogissasi, tuplaat mahdollisuutesi voittaa! Pelkällä kommentilla saat yhden arvan, mutta mikäli linkität mukaan myös blogisi, jossa mainostat tätä arvontaa, saat kaksi arpaa. Ja te tunnuksettomat, muistakaa ilmoittaa nimenne ja liittää mukaan myös sähköpostiosoitteenne. Hihii. Nyt vain kommentoimaan! :)

Ärsytyksiä.

Osa teistä muistanee miten jokunen aika sitten voitin eräästä arvonnasta kaksi ilmaista viikkoa eräässä liikuntakeskuksessa. No, tänään kävin lunastamassa palkintoni ja saavuin sovittuun tapaamiseen. Tämä mies, jonka varsinainen toimenkuva jäi vähän epäselväksi, esitteli minulle tiloja ja hieman kuntosalilaitteitakin. Käynti oli ihan mukava, vaikka mitään uutta tietoa en oikeastaan saanut siitä irti, niinkuin olin toivonut. Loppu oli kuitenkin todella kiusallinen ja epämukava, sillä ennen kuin itse tajusinkaan, tämä mies oli hankkimassa minulle 12 kuukauden sopimusta kyseiselle salille, vaikka en varsinaisesti kiinnostustani moiseen ollut ilmaissut. No, kun mainitsin asiasta, että tahtoisin vielä hieman harkita ja ensin tosiaan tutustua paikkaan kunnolla, mies tuntui melkein loukkaantuvan. Siinä vaiheessa kun vähintään VARTIN verran olin joutunut kuuntelemaan tekopirteää maanittelua, että "etkö nyt kuitenkin" ja "miettisit nyt" ja "miksi ei tehtäisi sopimusta heti", mun teki mieli lähteä paikalta samantien. Jos joudut jankkaamalla jankkaamaan toiselle, etten nyt halua vielä tehdä sopimusta, niin mikä siinä on niin vaikea uskoa? Pahinta oli, että mies sai kieltäytymiseni kuulostamaan siltä kuin en tulisi enää ikinä harrastamaan liikuntaa jos kyseisestä sopimuksesta kieltäydyn. Aivan kuin missään muualla ei voisi liikuntaa harrastaa? Ja jos nyt kieltäydyn, niin tulen olemaan aina ja ikuisesti tämä läski luuseri, joka nyt olen. Jumalauta, AAMEN. Lopulta, kun olin tuhat kertaa sanonut ei, mies älysi lakata jankkaamasta. Mutta siinä vaiheessa ilme oli muuttunut vittumaisen tekomaireaksi, vaikka koko ihmisestä huokui kylmyys. Kun lopulta, ikuisuudelta tuntuneen kohtauksen jälkeen pääsin astumaan ulos salilta, mua vitutti, ärsytti ja ahdisti aivan suunnattomasti. Mun teki mieli huutaa täyttä kurkkua, sillä niin paljon otti päähän. Totta kai se oli ihan odotettavissa, että ne kaksi ilmaista viikkoa ei varmasti tule ilman markkinointia, mutta joku roti siinäkin? Joku roti tuputtamisessa. Ja se, miten loukkaantuneelta mies kuulosti kun en hänen ainutlaatuista tarjousta hyväksynyt. Se, miten huonoksi ja typeräksi hän sai mut tuntemaan itseni.

       No, nyt on ainakin varmaa, etten kyseisessä paikassa tule asioimaan kuin näinä kahtena viikkona, enkä todellakaan tule tekemään jatkosopparia. Tekisi mieli jättää kokonaan menemättä sinne enää, mutta en halua antaa periksi tuollaisen idiootin takia. Asiakaspalautetta lähtee kyllä, kunhan saan nämä kaksi viikkoa hoidettua alta pois.

Treenien jälkeen kurni vatsa melkoisesti, joten päätin pitkästä aikaa valmistaa itselleni smoothien. Käytin smoothiessa niitä keräämiäni puolukoita, bulgarian jogurttia, banaania, maitoa ja hieman hedelmäsokeria tuomaan makeutta. Oli mielettömän hyvää ja ajattelin tehdä toistekin! Puolukoille tulee kyllä siis takuulla käyttöä.

Päätin antaa tälle, vielä nuhan muodossa kituuttelevalle flunssalle kyytiä alkamalla elää normaalisti. Kun ei kuitenkaan ole tarpeeksi kipeä vain makaamaan päivät pitkät, niin kai tää tästä sit katoaa itsestään. Nyt loppui laiskottelu! Kyllähän se tuolla salilla huomasi, että hengästyy edelleen helposti, mutta ei se enää samanlaista heikkoutta aiheuttanut kuin vielä pari päivää sitten. Ehkä tää tästä! Ja tänään on mennyt ruokailutkin ihan hyvin, vaikkakin oon syönyt tosi vähän verrattuna normaaliin päivään. 

Päivän syömiset:

Aamupala: - Kalinka -jogurtti

Välipala: - Omenanmakuinen Paussi -välipalapatukka
Päivällinen: - Tomaatti-jauheliha-kastiketta raastetun porkkanan ja kaalin. sekä fetan kera.
Iltapala: - Puolukka-banaanismoothie

Kolkyt päivää.

Nappasin Kissana kesään -blogista tällaisen 30 päivän kyselyn, jota ajattelin alkaa täyttämään. Aiheenahan on ulkonäkö ja laihduttaminen, joten tää sopii tänne kuin nyrkki silmään.

Day 01 - Your stats

Age – 22
Height – 164 cm
Weight - 100 kg
Waist – 88 cm
Hips – 113 cm
Tights - 68
Shirt/dress size – 44/46 tai L/XL
Pants size - 46/48, XL (en oo ihan varma, koska käytän niin vähän housuja)
Highest recorded weight -  110 kg
Goal weight – 65 kg

Day 02 - How tall are you? Do you like your height?
Day 03 - A picture of your thinspiration. What features do you like about this person?
Day 04 - Your greatest fears about weight loss.
Day 05 - Why do you really want to lose this weight? Are you doing it for you?
Day 06 - Do you binge? If so, explain why you think you do.
Day 07 - Do your parents know you’re trying to lose weight? Do they care?
Day 08 - Your workout routine.
Day 09 - Did people ever make comments about your weight in a negative way?
Day 10 - What was the hardest thing you gave up during this “weight loss.”
Day 11 - Your favorite thinspo blog and why!
Day 12 - What do you normally eat?
Day 13 - Are you losing weight in a healthy or unhealthy way?
Day 14 - What’s your UGW? When you expect to reach it?
Day 15 - Are you vegan or vegetarian? If so, has this helped you lose weight? If not, would you ever consider turning vegan or vegetarian?
Day 16 - When did you first decide to lose weight?
Day 17 - Do you have an eating disorder?
Day 18 - What food is your weakness?
Day 19 - When is the last time you ate fast food?
Day 20 - Favorite diet?
Day 21 - What are your clothing sizes?
Day 22 - What was your lowest weight? How and why did you gain?
Day 23 - Did the media play a role in your wanting to lose weight?
Day 24 - How do you feel about the terms pro-ana/pro-mia
Day 25 - Have you ever purged? If you have describe your first experience.
Day 26 - What excites you most about reaching your ugw?
Day 27 - How do you deal with being around food?
Day 28 - Do you want that “gap” between your legs? Why?
Day 29 - Your definition of beauty.
Day 30 - 10 facts about you! And now, what are your stats?

Tän kyselyn myötä intouduin ottamaan myös uudet mitat ja päivittämään ne tuonne Edistyminen -välilehdelle. Tuntuu kummalliselta, että kaiken kaikkiaan mun kehosta on lähtenyt 73,5 senttiä. Ei yhtään tunnu siltä!

Horoskooppeja ja puolukoita.

Oon just sellainen ihminen, joka ei usko horoskooppeihin, mutta aika jännästi kuitenkin toisinaan pitävät paikkansa:

"Toukokuun koittaessa padot lopulta murtuvat ja huomaat paattisi lähteneen valtavaan kiitoon menestyksen aallonharjalla Marsin, Venuksen ja Jupiterin saapuessa peräkanaa kolmiomerkkiisi. Varo merkillesi tyypillisen vaatimattomuuden asettamaa ansaa, joka houkuttelee sinua vähättelemään omaa merkitystäsi asioiden etenemisessä. Nyt on uskallettava ottaa koko kunnia itselle ja samoin on uskallettava tehdä kovia ja peruuttamattomia päätöksiä, jotka lopulta muuttavat koko elämäsi aivan toisenlaiseksi. Vastuu on otettava ja kannettava ilman turva-aidan antamaa suojaa, jos haluat ottaa kaiken hyödyn irti tästä upeasta kuviosta." - Neitsyen vuosihoroskoopista, astro.fi

Tämä upea kuvio on kylläkin tällä hetkellä kokenut melkoisen kolauksen ja kohdannut ensimmäisen todellisen koetinkivensä. Flunssa vaan jatkuu ja edelleen niistän litroittain räkää päivässä. Mun olo on kurja flunssan, huonon ruokavalion ja vähäisen liikunnan takia. Mua tympii valtavasti tämän hetkinen tilanne ja oma itsekurin puute. Vaikka tää flunssa tuntuu jatkuvan ja jatkuvan, niin ei se ole mikään syy jatkuvasti lipsua ja antaa itselleen vapauksia. No, ainakin sentään kaipaan päästä liikkumaan ja samaan hien oikein kunnolla pintaan. Mielialastakin kyllä huomaa, että kovat on vieroitusoireet liikunnasta. Oon todella tympääntynyt itseeni ja musta tuntuu, että oon tänä aikana ehtinyt lihoa kaikki kadottamani kilot takaisin. En osaa edes iloita vanhojen farkkujen mahtumisesta päälle. Mä mittään oo kuitenkaan laihtunu, kuvittelen vaan! Joku on kuitenki salaa käyny vaihtamassa ne vanhat pienet farkut isompiin, niin että mää luulen muka laihtuneeni. Pyh ja pah.

Flunssaan se taisi edellinenkin muutos kaatua. Kysymys kuuluukin, kaatuuko se nyt? Ei, ei kaadu. Tää on vain huono vaihe, jonka selätän ja voitan. Jatkan pian sillä menestyksen aallonharjalla surffaamista, lupaan sen. Nyt on vain jälleen pysähdyttävä ja nollattava tilanne, aloitettava ihan puhtaalta pöydältä. Asetettava pelisäännöt. Alkuhan sekin on, että tänään laskin kiloklubiin päivän kalorit, parin viikon tauon jälkeen. Kalorien laskeminen saa mut pysymään kuitenkin edes jotenkin ruodussa, miettimään hieman pidemmälle. Kyllä tää tästä.

Vaikka flunssa on edelleen sitkeänä päällä, en voinut olla vähän reippailematta viikonloppuna. Oltiin M:n isän luona kyläilemässä ja luonnollisesti auteltiin ulkohommissa (siirreltiin mm. koivulankkuja ulkoa varastoon) ja  käytiin M:n kanssa kävelemässä lähimaastossa. Näin ekaa kertaa elämässäni valkohäntäkauriin luonnossa, ja voi pojat, että se oli ihmeellistä tämmöiselle pohjoisen tytölle, joka on vain kömpelöihin poroihin tottunut. Toinen uusi, mutta ei niin miellyttävä tuttavuus oli hirvikärpäset... Inhoan muutenkin ötököitä, joten voitte kuvitella millaisia inhotuksen väreitä kulki, kun palattuamme sain nyppiä näitä inhottavia otuksia hiuksista, vaatteista ja vaatteiden alta. Huh.

       Ja olinpa ihan unohtaa. Reissun yllättävä kohokohta oli se, kun kävimme puolukassa! En ole vuosiin innostunut marjanpoiminnasta, mutta jostain syystä se ei tuntunutkaan niin ikävältä puuhalta, mitä olin muistellut. Saalistakin saimme ihan mukavasti, sellaisen 10 litran sankon verran. Nyt on sitten pakaste täynnä puolukoita! Jos teiltä, hyvät lukijat, löytyy erinomaisia puolukkareseptejä, niin otan niitä ilomielin vastaan. Olenkin jo suunnitellut, miten kokeilen niiden toimivuutta mm. smoothieissa. En varsinaisesti mikään puolukan suuri fani ole koskaan ollut, mutta koska se on terveellistä kuin mikä, niin täytyyhän sitä hyödyntää!

Oho!

Tänään tapahtui jotain kummallista. Päivän vaatteita valitessani silmiini osuivat vanhat farkut, joita olen käyttänyt viimeksi ehkä joskus kaksi vuotta sitten. Muistan yrittäneeni kokeilla farkkuja joskus tämän vuoden alussa, mutta taisin luovuttaa kun en meinannut saada edes jalkojani lahkeista sisään. Tänään kyseisiä housuja katsellessani sain hullun ajatuksen - mahtuisivatkohan ne ylleni nyt? Päätin, etten pettyisi vaikka housut eivät mahtuisikaan, olivathan ne sentään kokoa 46, kun edelliset, ennen tätä projektiani ostamani farkut olivat kokoa 50. Odotukseni eivät olleet kovin korkealla. Siksipä yllätys olikin valtava kun sain ensin jalkani mahtumaan lahkeisiin ja lopulta sain jopa napin kiinni! Tiukathan nämä ovat kuin mitkä, mutta menevät kuitenkin päälle, uskomatonta. Ja housujen tiukkuudesta päätellen odotin isompiakin jenkkakahvoja ja läskin pursuilemista, mutta missä ne ovat? En mää tietenkään vielä voi näiden housujen kanssa käyttää tiukkoja paitoja, mutta esimerkiksi jonkun kivan tunikan kanssa nää olis ihan käyttökelpoiset. Oon niin yllättynyt ja iloinen tästä! Ihanaa löytää vanhoja vaatteitaan uudelleen. Onneksi oon säilyttänyt paljon vanhoja, hyviä vaatteita siinä toivossa, että vielä joskus mahdun niihin. En malta odottaa sitä, kun  jonain päivänä tuun mahtumaan niihin 38/40 kokoisiin vaatteisiini... No, siihen on vielä matkaa. Mutta vielä jonain päivänä se onnistuu!

Syyskauden liikuntahaaste!

Koska pidän haasteista, sain Ninnin blogista innostuksen osallistua itsekin syyskauden liikuntahaasteeseen. Tarkoituksena on liikkua 1.9.-31.12.2011 välisellä ajalla ainakin 60 päivänä, vähintään puolen tunnin ajan.

Haaste on ilmeisesti pistetty käyntiin alunperin kiloklubin foorumilla, josta löytääkin enemmän infoa:

"Tavoitteena on 60 liikuntapäivää syyskuun alusta vuoden loppuun eli 122 päivän aikana. Tämä tarkoittaa puolen tunnin reippailua keskimäärin joka toinen päivä.

Tälläkin kertaa lasketaan liikuntapäiviä, jotta viikon liikuntakertoja ei saa kuitattua yhden päivän aikana. Merkitään siis sellaiset päivät, joiden aikana on liikuttu vähintään puoli tuntia kerralla. Jokainen määrittelee itse, millaiset liikunnat haluaa laskea. Jos tavoite täyttyy nopeammin, niin sitten voi vaikka katsoa, kuinka moneen kertaan yltää."

(kuva: favim.com)

 Haaste on nyt heitetty! 

Oletko sinäkin mukana?

Taantuma.

Oon huomannut, että liikunta ja terveellinen ruokavalio korreloi melko oleellisesti keskenään. Nyt kun olen ollut pakosta jo neljättä päivää liikkumatta, mun on ollut vaikea pitäytyä terveellisessä ruokavaliossa. Mieliteot ovat lisääntyneet ja itsekurikin on rakoillut pahemman kerran. Mutta niinä päivinä kun liikun, mun ei edes tee mieli mitään turhuuksia, mun on helppo olla ilman. Ja silloin keho oikein kaipaa tuoreita hedelmiä! Ja pähkinöitä! Ja nyt kun oon joutunut lepäämään tämän flunssan takia, niin mun tekee enimmäkseen mieli kaikkia turhia, säilöntäainetta täyteen pumpattuja herkkuja, ja pelkkä ajatuskin pähkinöistä kyllästyttää mua.

Odotan innolla, että pääsen taas kunnolla liikkumaan, kunnolla hikoilemaan. Siirsin sen maanantaisen Kuntoportti-tapaamisen ensiviikon keskiviikolle, toivottavasti siihen mennessä oon jo kunnossa. Edelleen nenäliinoja kuluu pienen sademetsän verran ja olo on vähän hutera, mutta toivottavasti ollaan menossa jo parempaan päin. Oon kyllä hieman tympääntynyt itseeni tämän ravinnollisen taantumisen suhteen, mutta oon päättänyt, että ensi viikosta tulee täysin herkuton ainakin lauantaihin saakka. Lauantaina kenties juhlistan syntymäpäiväni, joten silloin pieni herkuttelu sallittakoon. Taidan kuitenkin jättää karkit edelleen kauppaan ja katsotaan teenkö sipsien kanssa samoin. Ihaninta olisi kun voisi itse leipoa ja valmistaa tarjoiltavat, jos siis edes päätän mitään juhlia järjestää. We'll see.