Mun perjantai-iltaan kuuluu yksi kirsikkaolut, pähkinöitä, pari palaa tummaa suklaata ja hyvää musiikkia. Tuntuu ihanalta olla itsekseen kotona kiireisen päivän jälkeen. Nukuttiin kyllä M:n kanssa myöhään molempien vapaapäivän kunniaksi ja herättyämme lähdettiin samantien lenkille yhdessä. Päätettiin suunnata valloittamaan läheinen Laajavuori ja sehän me tehtiin. Vaikka suurin osa matkasta olikin jyrkkää ylämäkeä, niin musta oli tosi ihanaa ja virkistävää vaihtelua kävellä metsäpoluilla asfaltin sijaan. Tykkään muutenki niistä poluista enemmän kuin mistään pururadastakaan. En koskaan näe unia lentämisestä, mutta uneksin usein kyllä kotiseutuni mäntykankailla ja harjuilla juoksemisesta - siitä miten askel on niin kevyt, että juokseminen on melkein kuin leijumista. Niissä unissa oon ehkä onnellisimmillani ja vaikka nykyään en juoksemisesta välitäkään, niin musta olisi silti ihanaa olla joskus tulevaisuudessa siinä kunnossa, että kykenisin tekemään tästä unestä edes osittain totta. Muutaman juoksuaskeleen tämän päiväisellä lenkillä otinkin (ja totesinkin miehelle, että tää oli varmaan pisin matka minkä oon juossut vuosikausiin), mutta raskasta se oli kuin mikä. Ehkä miinus parinkymmenen kilon päästä voisin oikeasti harkitakin sitä, että juoksisin suurimman osan lenkeistäni, nyt se ei tule kuuloonkaan.
Laajavuoren huipulta oli kieltämättä tosi mahtavat näkymät. Pidän tosi paljon tästä Jyväskylän kumpuilevasta maastosta. Tuntuu ihan hölmöltä, ettei tätä ennen olla moista lenkkiä tehty, varsinkin kun aiemmin asuttiin ihan Laajavuoren kupeessa. Paljon puhetta siitä on ollut, mutta ikinä ei vaan saatu aikaiseksi.
♥
Ihanaa viikonloppua kaikille! Muistakaa nauttia elämästä!
Kiemurtelevat metsäpolut ois parasta lenkkeilymaastoa, matka menee huomaamatta, toisin kuin asvaltilla tai pururadalla. Täällä ei vaan mahdollisuuksia moisiin metsäpolkuihin juuri ole, harmi. :p
VastaaPoista(ja vähän nuo hirvikärpäsetkin pitää minuu pois metästä...)