Tänään potkin itseni pitkällisen kiukuttelun päätteeksi tekemään treeniä. Salille asti en päässyt, mutta tein kotona vatsarutistuksia ja käsitreenin vastusnauhalla. Sen jälkeen kädet tärisivätkin aika mukavasti. Vatsalihakset olivat edelleen kipeinä sunnuntaisesta, mutta yritystä oli silti. Huomenna ovat varmaan entistä kipeämmät... Mutta ei se mitään. Mukava tuntea tehneensä jotain.
Oon huomannut, että mulla on pienoinen asennevamma kevyempää liikuntaa kohtaan. Jos liikkuessa ei hengästy tai tule hiki, jos se ei tunnu, tulee helposti olo, ettei ole tehnyt tarpeeksi. Oon myös alkanut jotenkin vähättelemään kotona tehtyjä treenejä, vaikka treenaisinkin yhtä kovaa kuin salillakin. Tuntuu, ettei tuo tämän aamuinenkaan riitä, vaikka sain kulutettua siihen 45 minuuttia ja myöhemmin päivällä tuli käveltyä ympäri kaupunkia puolisen tuntia. Tajuan, että toisinaan vähempikin riittäisi ja olisi oikeastaan parempikin ottaa iisimmin. Silti siitä jää ihan hirveän huono omatunto. Mun on vaikea ymmärtää, että kevyestä kävelystä tai liikunnasta olisi oikeasti mitään hyötyä painonpudotuksen kannalta. Kyllähän se hyvinvointia edistää kaikin tavoin, mutten vain voi sille mitään, että mua jää vaivaamaan tunne siitä, etten oo tehnyt tarpeeksi.
Kiloklubin liikunta-osion teho-palkkikin on aina punaisella, esimerkiksi viime viikolla mulla oli 62% treenistä korkeatehoista, kun laihduttajalle suositellaan, että korkeatehoista liikuntaa olisi enintään 15 prosenttia. Se tuntuu musta ihan käsittämättömältä. Jotenkin se kaikki vauhti ja tehokkuus nimenomaan pitää motivaatiota yllä, ja jos mun täytyisi vaan kävellä monta tuntia päivästä toiseen, niin kyllästyisin heti. Ehkä mun täytyy puhua tästäkin sen ravitsemusterapeutin kanssa, kunhan saan ajan.
Huh. Paljon on myös tekemistä tän pään ja mielen kanssa, ilmeisesti. :-----D
Tein tänään iltapalaksi omena(mehu)kiisseliä. En nykyään juo mehuja juuri ollenkaan, mutta tänään päätin tehdä poikkeuksen ja ostaa omenamehua kiisselin tekoon! Kiisselin joukkoon lisäsin myös pieniä omenakuutioita. Herkullista tuli! Ensin vain keittelin hetken omenakuutioita omenamehussa, jotta kuutiot pehmenisivät. Samaan aikaan sekoitin pari ruokalusikallista perunajauhoa desiin vettä, jonka sitten valutin ohuena norona kuumaan (muttei kiehuvaan) mehuun, samalla seosta vispilällä sekoittaen. Kattila hetkeksi takaisin liedelle, yksi pulpahdus pintaan ja kiisseli on valmis. Toivottavasti joku ymmärsi tästä jotain, sillä en ole kovinkaan kummoinen reseptien kirjoittelija. Suosittelen kyllä kokeilemaan, oli nopea ja helppo tehdä. Ja hyvää, vielä kaiken päälle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti