maanantai 13. helmikuuta 2012

lonely lonely

Mun on pitänyt jo pitkään mainostaa erästä sivustoa ja foorumia - Irrallaan.fi. Se on yksityishenkilön perustama nettisivusto, jonka tarkoituksena on tuoda yhteen yksinäisiä nuoria ja nuoria aikuisia, ja tarjota heille kanava, jonka kautta keskustella. Itselle tämä oli todella merkittävä löytö, koska olen itsekin ajoittain hyvin yksinäinen. Vaikka olen asunut Jyväskylässä jo yli kaksi ja puoli vuotta, en ole onnistunut löytämään kuin muutaman kaverin ja sitä enemmän hyvän päivän tuttuja. Koulussa tulin hyvin toimeen ihmisten kanssa, mutta en vain jostain syystä onnistunut solmimaan syvempiä ystävyyssuhteita. Tähän mennessä olen jo tavallaan turtunut siihen, että vietän suurimman osan ajasta yksin, mutta jossain vaiheessa se otti todella koville. Kaipasin (ja kaipaan edelleen) ympärilleni vahvaa ystäväpiiriä. Aika monet illat olen viettänyt alakuloisissa tunnelmissa vain sen takia, etten ole keksinyt ainuttakaan henkilöä kelle soittaa, jota kysyä kylään.
       Olen toki muutaman ystävän löytänyt täältäkin ja vanhempia ystäviä löytyy monen sadan kilometrin päästä. Arvostan heitä ja olen todella kiitollinen heidän olemassaolostaan ja ystävyydestään. Mutta se on valitettavan totta, ettei yhdellä tai kahdellakaan ihmisellä ole jatkuvasti aikaa nähdä, olla läsnä. Ei sellaista heiltä voi vaatiakaan. Siksi joskus toivoisin, että olisi muitakin, joita häiritä. Joille olisi muutakin, kuin vain kakkosvaihtoehto. Ehkä olen vain liian vaativa.



Joskus asiat ovat olleet pahemminkin. En enää ole niin yksinäinen kuin joskus. Mutta olen huomannut, että yksinäisyys on muuttanut minua monessa suhteessa, epävarmemmaksi muunmuassa. Kuvittelen usein olevani epäkiinnostavampi tai tylsempi, mitä ehkä olen. Yksinäisyys voi olla myös osasyy paino-ongelmiini. Kaiken tietysti olen aiheuttanut itse, syömällä suruuni. Yksinäisyydestä tulee helposti itseään toteuttava kierre, kuten itsellänikin varmasti. Sitä kuvittelee, ettei ole tarpeeksi kiinnostava, vetäytyy siksi kuoreensa ja lopulta alkaa vältellä ihmisiä, kohtaamisia. Vaikka ei sillä, etten olisi yrittänyt. Olen, paljonkin. Mutta jatkuvat pettymykset saavat miettimään mikä itsessä on vikana, kun kukaan ei välitä edes tutustua.


Tästä ei ollut tarkoitus tulla tällaista säälittävää avautumista. Tarkoituksenani oli vain esitellä teille tämä sivusto, jos siitä todella olisi hyötyä jollekin muullekin yksinäiselle. Foorumi on vielä aika hiljainen, mutta toivon, että te lukijani jaatte ja kerrotte siitä muillekin, ehkä jotkut teistä löytävät siitä jotain toivoakin. Minä löysin. Tällaista on kaivattu. 

Ja koska ystävänpäivä on huomenna, pyydän teitä muistamaan myös niitä hiljaisempia ystäviä tai ihmisiä työpaikallanne tai luokallanne. Usein ne syrjäänvetäytyvät tyypit ovat vain liian ujoja tutustuakseen. Katsokaa ympärillenne - jos huomaatte, että joku vaikuttaa yksinäiseltä, tehkää jotain, vaikka ihan pientä edes. Moikatkaa, kysykää mitä kuuluu. Jos oikein rohkeaksi heittäydytte, kysykää häntä kahville. Antakaa hänelle mahdollisuus.

9 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus! Pystyn samaistumaan ajatuksiisi todella hyvin. Itse olen asunnut samalla paikkakunnalla kohta kuusi vuotta (välivuoden ja yliopisto-opiskelun takia). Vanhat ystävät ovat muuttaneet jo aikoja sitten muille paikkakunnille.

    Aloitin seurustelun samana vuonna kun opiskelut alkoivat, ja jotenkin jäin ulos kaikista piireistä. Ihan oma vikanan se on, kun ei aina lähtenyt mukaan vaikka pyydettiin. Nyt kun olen seurustellut 5 vuotta niin hieman tekee surulliseksi, kun huomaa etten ole saanut uusia ystäviä viiteen vuoteen. Tuntuu aika epäonnistuneelta. Tuntuu, että kaikilla on omat kuppikuntansa ja niihin ei enää huolita (ainakaan minua) mukaan. En ole edes ujo tai hiljainen, mutta muuten varmaan vähän erikoinen tapaus (ainakin näin monesti kuulen avokiltani).

    Täytyy käydä katsomassa tuo sivusto :)

    Monet saattavat ajatella, että ole onnellinen kun sinulla on kumminkin poikaystävä. Mutta ei se riitä ainakaan mulle, varsinkin kun olen pohjimmiltaan sosiaalinen (ennen ainakin ollut) ja ei sitä jaksa joka ikinen viikonloppu nyhjätä kotona poikaystävän kanssa, varsinkin jos ei ole yhtään yhteistä ystävää. Kyllä se ystävien puute tekee epävarmaksi.

    VastaaPoista
  2. Uups, loppukappaleen ekassa lauseessa tarkoitin kun *minulla on...

    Pointtini oli siis se, että ihminen voi tuntea olonsa yksinäiseksi vaikka seurustelisikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, ymmärsin kyllä. :> Ja olen samaa mieltä. Itsekin olen toki onnellinen, että minulla on M, mutta ei sekään aina riitä. Ei se tee parisuhteellekaan hyvää, jos vain ripustautuu toiseen eikä ole mitään tai ketään muuta. Varsinkin nyt, kun mekin olemme seurustelleet jo yli kolme vuotta, niin kaipaa elämäänsä muitakin ystäviä.

      Ulkopuolelle jäänti on tuttua minullekin. Tuntui tosi kurjalta katsoa vierestä, kuinka koulussa muut ystävystyivät ja vaikka itsekin yritti tutustua muihin, ei vain onnistunut saamaan sen syvempiä ystävyyssuhteita. :<

      Siitä huolimatta jaksan yhä toivoa, että jossain hamassa tulevaisuudessa muakin odottaa vielä joku. :) Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka se ihminen kävelisi vastaan jo tänään. Toivon todella myös sinun puolestasi, että asiat järjestyvät! Tsemppiä sulle, Takkunen. :)

      Poista
  3. Voiko sulle laittaa sähköpostia (sama ongelma nääs mullakin ja asun Jyväskylässä, ehkä voitaisiin tutustua)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai. :) Osoitteeseen niinacmon@hotmail.com voi pistää postia tulemaan!

      Poista
  4. Itse olen myöskin yksinäinen, vaikka seurustelen ja koulussa olenkin saanut kavereita. Mutta vapaa-aika.. Jotenkin masentavaa kun päivät vain menevät, aina samalla kaavalla.

    Haluaisin salaa olla kaverisi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän tunteen! Olisi kiva kun voisi vain spontaanisti soittaa jollekin ja kysyä vaikka kahville, ilman että tarvii heti pelätä torjumista.

      Mutta meidän pitäisi joskus mennä kahville! :) Minusta olisi ihana tutustua sinuun paremmin!

      Poista
    2. No mennään! :D Jännittävää, apua :D

      Poista
  5. todella hyvä teksti, ihanaa että uskalsit sen kirjoittaa. :) ja kiitos että liityit mun lukijaksi! :) vastailehan myös mailiini kunhan kerkeät ; )

    VastaaPoista