lonely lonely

Mun on pitänyt jo pitkään mainostaa erästä sivustoa ja foorumia - Irrallaan.fi. Se on yksityishenkilön perustama nettisivusto, jonka tarkoituksena on tuoda yhteen yksinäisiä nuoria ja nuoria aikuisia, ja tarjota heille kanava, jonka kautta keskustella. Itselle tämä oli todella merkittävä löytö, koska olen itsekin ajoittain hyvin yksinäinen. Vaikka olen asunut Jyväskylässä jo yli kaksi ja puoli vuotta, en ole onnistunut löytämään kuin muutaman kaverin ja sitä enemmän hyvän päivän tuttuja. Koulussa tulin hyvin toimeen ihmisten kanssa, mutta en vain jostain syystä onnistunut solmimaan syvempiä ystävyyssuhteita. Tähän mennessä olen jo tavallaan turtunut siihen, että vietän suurimman osan ajasta yksin, mutta jossain vaiheessa se otti todella koville. Kaipasin (ja kaipaan edelleen) ympärilleni vahvaa ystäväpiiriä. Aika monet illat olen viettänyt alakuloisissa tunnelmissa vain sen takia, etten ole keksinyt ainuttakaan henkilöä kelle soittaa, jota kysyä kylään.

       Olen toki muutaman ystävän löytänyt täältäkin ja vanhempia ystäviä löytyy monen sadan kilometrin päästä. Arvostan heitä ja olen todella kiitollinen heidän olemassaolostaan ja ystävyydestään. Mutta se on valitettavan totta, ettei yhdellä tai kahdellakaan ihmisellä ole jatkuvasti aikaa nähdä, olla läsnä. Ei sellaista heiltä voi vaatiakaan. Siksi joskus toivoisin, että olisi muitakin, joita häiritä. Joille olisi muutakin, kuin vain kakkosvaihtoehto. Ehkä olen vain liian vaativa.

Joskus asiat ovat olleet pahemminkin. En enää ole niin yksinäinen kuin joskus. Mutta olen huomannut, että yksinäisyys on muuttanut minua monessa suhteessa, epävarmemmaksi muunmuassa. Kuvittelen usein olevani epäkiinnostavampi tai tylsempi, mitä ehkä olen. Yksinäisyys voi olla myös osasyy paino-ongelmiini. Kaiken tietysti olen aiheuttanut itse, syömällä suruuni. Yksinäisyydestä tulee helposti itseään toteuttava kierre, kuten itsellänikin varmasti. Sitä kuvittelee, ettei ole tarpeeksi kiinnostava, vetäytyy siksi kuoreensa ja lopulta alkaa vältellä ihmisiä, kohtaamisia. Vaikka ei sillä, etten olisi yrittänyt. Olen, paljonkin. Mutta jatkuvat pettymykset saavat miettimään mikä itsessä on vikana, kun kukaan ei välitä edes tutustua.

Tästä ei ollut tarkoitus tulla tällaista säälittävää avautumista. Tarkoituksenani oli vain esitellä teille tämä sivusto, jos siitä todella olisi hyötyä jollekin muullekin yksinäiselle. Foorumi on vielä aika hiljainen, mutta toivon, että te lukijani jaatte ja kerrotte siitä muillekin, ehkä jotkut teistä löytävät siitä jotain toivoakin. Minä löysin. Tällaista on kaivattu. 

Ja koska ystävänpäivä on huomenna, pyydän teitä muistamaan myös niitä hiljaisempia ystäviä tai ihmisiä työpaikallanne tai luokallanne. Usein ne syrjäänvetäytyvät tyypit ovat vain liian ujoja tutustuakseen. Katsokaa ympärillenne - jos huomaatte, että joku vaikuttaa yksinäiseltä, tehkää jotain, vaikka ihan pientä edes. Moikatkaa, kysykää mitä kuuluu. Jos oikein rohkeaksi heittäydytte, kysykää häntä kahville. Antakaa hänelle mahdollisuus.