Yövenyttelyä.

Kun en aamulla meinannut saada vedettyä paitaa päälle, totesin, että ehkä on syytä pitää jonkinlainen lepopäivä. Olin suunnitellut meneväni Voguing jatko-tunnille, mutta päätin sitten armahtaa jo valmiiksi kipeät käteni ja hartiani. Lupasin kuitenkin itselleni edes venytteleväni pitkään illalla, mutta sepä venähtikin vallan myöhään. Ei siinä, oli oikein mukavat yövenyttelyt, vaikka vieressä kiehnäävä kissa ei meinannut antaakaan rauhaa. Huvittavina oli, kun venytellessäni kylkiäni makoilemalla lattialla, Leelo kiipesi päälleni ja käpertyi siihen nukkuakseen. Aika nopeasti se kuitenkin lähti livohkaan, kun makuualusta ei ollutkaan pehmeydestään huolimatta mikään maailman paras paikka. Hytkyin nimittäin naurusta. Ihana, hölmö kissa.

       Oli muuten kummallista, miten nopeasti aika kului venytellessä. Ilman kelloa olisin arvioinut venytelleeni ehkä puolisen tuntia, mutta kun lopetellessani tarkistin ajan, niin huomasin venytelleeni tunnin. Ihan älytöntä. Mutta todella rentouttavaa, mahtavaa.

Beyoncén Halo-kappale soi usein taustalla venytellessäni.

Syy, miksi olen tänäänkin näin myöhään hereillä, on liian pitkät ja myöhäiset päiväunet. Muutenkin koko päivä meni vähän penkin alle, vaikka aamulla olin tosi hyvällä tuulella. Harmikseni minun on myönnettävä, että olen syönyt ihan liikaa, vaikkakin aivan tavallista ruokaa. Tuntuu silti inhottavalta, miten saatoinkin olla niin typerä. Miksi sitä ei osaa lopettaa ajoissa? Miksi tulee suorastaan ahmittua, vaikka on jo täynnä? Siinä on vielä jonkin verran opettelemista. Suurimman osan ajasta kaikki sujuukin hyvin, mutta sitten on tämmöisiä päiviä, kun päästä kuuluu naks ja unohdan kaiken matkalla oppimani. Tai no, ei ehkä kaikkea, mutta niinkin yksinkertaisen asian, kuin itsensä kuunteleminen. Ei ole kovin vaikeaa todeta, onko vielä oikeasti nälkä. Yhden lautasellisen jälkeen ei pitäisi olla, etenkin jos on syönyt hyvin muutenkin päivän aikana. Äh.

Huomenna piti olla virallinen lepopäivä, mutta koska tästä päivästä tuli sellainen, päätin ahtaa huomiselle jo valmiiksi täyteen päivääni vähän liikuntaa kuitenkin. Mikä olisikaan mukavampi tapa aloittaa päivä, kuin liikkumalla? Ilmoittauduin siis aamun Step-tunnille. Hirvittää vähän jo valmiiksi. Mutta tuskinpa tulen katumaan sitäkään treeniä, se varmasti vain antaa lisää puhtia tulevaan päivään. Ja sitten voi käydä hyvällä omalla tunnolla shoppailemassa uudet farkut. ;) Ehkä pääsisi tästä turvonneesta olostakin eroon.

     Mutta nyt on kaiketi painuttava pehkuihin, että saa edes hieman levättyä ennen aamun hikoilua. Hyvää yötä ja samalla hyvää huomenta. Eihän tästä ole pitkä matka aamuunkaan enää.