See you later, alligator.

Huomenna teen jonkin sortin katoamistempun. Lähden pitkälle reissulle ja palaan kun palaan. Työttömyyden hyviä puolia - voi mennä ja tulla miten haluaa. Tietenkin minua jännittää, että tuleeko kutsua työhaastatteluun juuri sinä aikana kun olen poissa. Epäilen kyllä suuresti.

     Olen ollut ahkera alkuvuoden. Olen joka päivä katsastanut mol.fi:stä työtarjonnan, lähettänyt kymmenittäin hakemuksia, yrittänyt päästä jopa työelämävalmennukseen. Olen käynyt näyttäytymässä, viemässä ansioluetteloitani, haastatteluissa. Silti mistään ei ole koskaan tullut mitään, usein vastaukseksi on tullut eioo:ta. Ei sitten. Nyt minä aion lomailla pari viikkoa ja unohtaa täysin kaikki moiset arkiset huolet. Minä lähden kotiin, lumen ja metsien keskelle. Minä aion käydä kävelemässä, aion tarpoa lumihangessa, ajaa kelkalla, käydä paistamassa makkaraa, pilkkiä, ehkä jopa hiihtää. Aion nauttia ja hengähtää kaikista näistä työhuolista. Minä olen ansainnut sen.

Tämä projekti kuitenkin jatkuu. Aion nauttia, mutta aion muistaa myös kohtuuden. Harmittaa kyllä, etten pääse kuntosalille tai tanssimaan Killerille, mutta enköhän minä jotain muutakin keksi. Eikä haittaa, vaikka ottaisi vähän löysemminkin, olen nimittäin ollut aika ahkera liikunnallisestikin tänä vuonna. Olen saanut kevään liikuntahaasteessa jo neljäkymmentä (40) päivää täyteen kuudestakymmenestä, alle kahdessa kuukaudessa. Heiaheian mukaan olen liikkunut tammi- ja helmikuussa 52 tuntia. Ihan mukavasti kyllä, olen tyytyväinen. Huominen kuluu autossa ja torstaina onkin jo maaliskuu. Toivottavasti maaliskuusta tulee painonpudotuksen kannalta tuloksekkaampi.

Asunto on siisti ja lähtövalmis, nyt menen pakkaamaan loput tavarat. Saatan käydä reissun aikana kertomassa lyhyesti kuulumisia, jos suinkin ehdin, mutta en uskalla luvata mitään. Olkaa kiltisti! Ja nähdään taas, sitten joskus. :)