See you later, alligator.

Huomenna teen jonkin sortin katoamistempun. Lähden pitkälle reissulle ja palaan kun palaan. Työttömyyden hyviä puolia - voi mennä ja tulla miten haluaa. Tietenkin minua jännittää, että tuleeko kutsua työhaastatteluun juuri sinä aikana kun olen poissa. Epäilen kyllä suuresti.

     Olen ollut ahkera alkuvuoden. Olen joka päivä katsastanut mol.fi:stä työtarjonnan, lähettänyt kymmenittäin hakemuksia, yrittänyt päästä jopa työelämävalmennukseen. Olen käynyt näyttäytymässä, viemässä ansioluetteloitani, haastatteluissa. Silti mistään ei ole koskaan tullut mitään, usein vastaukseksi on tullut eioo:ta. Ei sitten. Nyt minä aion lomailla pari viikkoa ja unohtaa täysin kaikki moiset arkiset huolet. Minä lähden kotiin, lumen ja metsien keskelle. Minä aion käydä kävelemässä, aion tarpoa lumihangessa, ajaa kelkalla, käydä paistamassa makkaraa, pilkkiä, ehkä jopa hiihtää. Aion nauttia ja hengähtää kaikista näistä työhuolista. Minä olen ansainnut sen.

Tämä projekti kuitenkin jatkuu. Aion nauttia, mutta aion muistaa myös kohtuuden. Harmittaa kyllä, etten pääse kuntosalille tai tanssimaan Killerille, mutta enköhän minä jotain muutakin keksi. Eikä haittaa, vaikka ottaisi vähän löysemminkin, olen nimittäin ollut aika ahkera liikunnallisestikin tänä vuonna. Olen saanut kevään liikuntahaasteessa jo neljäkymmentä (40) päivää täyteen kuudestakymmenestä, alle kahdessa kuukaudessa. Heiaheian mukaan olen liikkunut tammi- ja helmikuussa 52 tuntia. Ihan mukavasti kyllä, olen tyytyväinen. Huominen kuluu autossa ja torstaina onkin jo maaliskuu. Toivottavasti maaliskuusta tulee painonpudotuksen kannalta tuloksekkaampi.

Asunto on siisti ja lähtövalmis, nyt menen pakkaamaan loput tavarat. Saatan käydä reissun aikana kertomassa lyhyesti kuulumisia, jos suinkin ehdin, mutta en uskalla luvata mitään. Olkaa kiltisti! Ja nähdään taas, sitten joskus. :)

Viikko kahdeksan.

Taitaa olla aika viikkokatsaukselle. Hmm. Täytyy myöntää, etten ole tyytyväinen. Vaikka liikunnallisesti viikko ei jäänytkään niin laiskaksi kuin uumoilin, niin ruokapuolen kanssa mentiin sitten mäkeen ja urakalla. Uh. Hävettää edes ajatella. Mun heikkous on selvästi kaikki leivonnaiset ja mua on viime aikoina riivannut valtaisi leipomishimo ja pakkohan niitä porkkanamuffineja oli sitten viikolla tehdäkin. Jaa, muistinko kohtuuden kuitenkin? No en. Enpä tietenkään. Pudotusta painossa on turha odotella tämän viikon jälkeen... Vaikka eipä viisari oo juuri värähtänyt suuntaan tai toiseen koko helmikuussa. Turhauttaa. Oon miettinyt, että pitäisikö oikeasti alkaa vetämään tiukkaa linjaa kaikkien herkkujen suhteen, jos se jumittaminen johtuu sitten niistä, vähäisistäkin? En tiedä. Huomenna näen onneksi lääkäriä ja toivottavasti saan ajan ravitsemusterapeutille. Ehkä tähän joku ratkaisu löydetään!

Viikon liikunnat/kehonhuollot:

ma: danzation 1h

ti: kävely 45min

ke: -

to: vatsa- ja käsitreeni kotona 45min, kävely 30min, venyttely 40min

pe: kuntosali 35min, crosstrainer 15min, kävely 30min, venyttely 30min

la: -

su: -

Yhteensä 5,5 tuntia.

Oon ilokseni huomannut alkaneeni nauttimaan venyttelystä suunnattomasti. Nykyään jopa tarvitsen sitä. Olo on paljon parempi, kun venyttelee edes pari kertaa viikossa. Ja joka viikko huomaa kehittyvänsä. Venyttely auttaa myös rauhoittamaan mieltä, se käy mulle jonkinlaisesta meditaatiosta. Pääsen usein sellaiseen flow'n omaiseen tilaan ja kun oon saanut venyteltyä, myös mun mieli tuntuu tyhjentyneen kaikista turhista taakoista ja kiristyksistä. Kaikista ihanteellisinta olisi jos saisi aikaiseksi venytellä joka päivä edes hetken aikaa. 

Perjantaina kävin tosiaan salilla ja pukuhuoneessa napsin huvikseni muutaman kuvan silloisesta asustani. Aika tummanpuhuvaa, eikö? Mutta näin pukeudun yleensäkin, mustat caprimittaiset "haaremihousut", musta Ginatricotin pitkä toppi ja tällä kertaa mukana oli myös tuollainen musta bolero. Tanssitunneilla mulla on yleensä ihan sellaiset tavalliset jumppatossut (mustat, tietenkin), mutta kuntosalilla treenikenkinä toimivat tuollaiset valkoiset Boycotin tennarit. Joskus saatan heittäytyä hurjaksi ja pukea jonkin värikkään topin! Tiukoista trikoohousuista en välitä ollenkaan, joten mielummin pidän tuollaisia "vähän" väljempiä housuja. Mutta varsinkin tanssiessa ne on ihan parhaat. 

Pahoittelen jo etukäteen, että päivitystahtini saattaa harventua entisestään ensi viikolla. Oon lähdössä kotiseudulle pohjoiseen viikoksi tai pariksi, joten siellä tuskin ehtii hirveästi koneella istumaan. Mutta voi miten ihanaa päästä kotona käymään, olen innoissani. :) Mutta pieni pyyntö äidille, koska tiedän, että luet tätä: Parempi olisi piilottaa kaikki herkut tai mää tuun ja syön ne.

Liian tehokasta.

Tänään potkin itseni pitkällisen kiukuttelun päätteeksi tekemään treeniä. Salille asti en päässyt, mutta tein kotona vatsarutistuksia ja käsitreenin vastusnauhalla. Sen jälkeen kädet tärisivätkin aika mukavasti. Vatsalihakset olivat edelleen kipeinä sunnuntaisesta, mutta yritystä oli silti. Huomenna ovat varmaan entistä kipeämmät... Mutta ei se mitään. Mukava tuntea tehneensä jotain.

Oon huomannut, että mulla on pienoinen asennevamma kevyempää liikuntaa kohtaan. Jos liikkuessa ei hengästy tai tule hiki, jos se ei tunnu, tulee helposti olo, ettei ole tehnyt tarpeeksi. Oon myös alkanut jotenkin vähättelemään kotona tehtyjä treenejä, vaikka treenaisinkin yhtä kovaa kuin salillakin. Tuntuu, ettei tuo tämän aamuinenkaan riitä, vaikka sain kulutettua siihen 45 minuuttia ja myöhemmin päivällä tuli käveltyä ympäri kaupunkia puolisen tuntia. Tajuan, että toisinaan vähempikin riittäisi ja olisi oikeastaan parempikin ottaa iisimmin. Silti siitä jää ihan hirveän huono omatunto. Mun on vaikea ymmärtää, että kevyestä kävelystä tai liikunnasta olisi oikeasti mitään hyötyä painonpudotuksen kannalta. Kyllähän se hyvinvointia edistää kaikin tavoin, mutten vain voi sille mitään, että mua jää vaivaamaan tunne siitä, etten oo tehnyt tarpeeksi.

       Kiloklubin liikunta-osion teho-palkkikin on aina punaisella, esimerkiksi viime viikolla mulla oli 62% treenistä korkeatehoista, kun laihduttajalle suositellaan, että korkeatehoista liikuntaa olisi enintään 15 prosenttia. Se tuntuu musta ihan käsittämättömältä. Jotenkin se kaikki vauhti ja tehokkuus nimenomaan pitää motivaatiota yllä, ja jos mun täytyisi vaan kävellä monta tuntia päivästä toiseen, niin kyllästyisin heti. Ehkä mun täytyy puhua tästäkin sen ravitsemusterapeutin kanssa, kunhan saan ajan.

         Huh. Paljon on myös tekemistä tän pään ja mielen kanssa, ilmeisesti. :-----D

Tein tänään iltapalaksi omena(mehu)kiisseliä. En nykyään juo mehuja juuri ollenkaan, mutta tänään päätin tehdä poikkeuksen ja ostaa omenamehua kiisselin tekoon! Kiisselin joukkoon lisäsin myös pieniä omenakuutioita. Herkullista tuli! Ensin vain keittelin hetken omenakuutioita omenamehussa, jotta kuutiot pehmenisivät. Samaan aikaan sekoitin pari ruokalusikallista perunajauhoa desiin vettä, jonka sitten valutin ohuena norona kuumaan (muttei kiehuvaan) mehuun, samalla seosta vispilällä sekoittaen. Kattila hetkeksi takaisin liedelle, yksi pulpahdus pintaan ja kiisseli on valmis. Toivottavasti joku ymmärsi tästä jotain, sillä en ole kovinkaan kummoinen reseptien kirjoittelija. Suosittelen kyllä kokeilemaan, oli nopea ja helppo tehdä. Ja hyvää, vielä kaiken päälle!

Dove Nourishing Oil Care Express

Monet teistä ovat varmaankin kuulleet Buzzadorista. Itsekin olen sellainen ja sain muutama viikko sitten ensimmäisen kamppanjan buzzattavaksi. Niille, jotka eivät tiedä mitä buzzador tekee, voin kertoa, että  tuolta "päämajasta" voidaan tarjota jotain kampanjaa ja mikäli on kiinnostunut siitä, saa vastaanottaa ilmaiseksi erilaisia tuotteita, joita kokeilee ja sitten "buzzaa" sosiaalisessa mediassa, blogissa tai ystävieni kesken, jakaa kokemuksia ja mielipiteitä. Kaikki on siis täysin vapaaehtoista ja ilmaista, ainoana kriteerinä vain, että jakaa mielipiteensä kyseisestä tuotteesta.

Tällä kertaa sain Doven Nourishing Oil Care Express -tehoainetta kokeiltavaksi yhden isomman tuubin ja kymmenen pienempää, jotka sitten jaoin kavereille ja tutuilleni. Sen mainostettiin silottavan karheita hiuksia, vahvistavan kuivia latvoja ja vähentävän sähköisyyttä. Hoitoaineesta kerrotaan näin mm. täällä näin: "Uusi tehohoitoaine hoitaa ja ravitsee hiuksia kolme kertaa tavallista hoitoainetta tehokkaammin. Kaksitehoisessa tehohoitoaineessa yhdistyvät hiusrakennetta syvältä vahvistava ja kosteuttava kullan värinen hiusöljy sekä valkoinen hoitoaine, joka silottaa karheuden ja pörröisyyden. Dove Nourishing Oil Care Express on koostumukseltaan kevyt tehohoito, joka antaa hiuksille sileän pinnan ilman rasvaisuuden tuntua." Ja itse voin kyllä allekirjoittaa täysin tuon. Pidin hoitoaineesta, se tuoksui hyvältä, sai hiukset näyttämään taas eloisilta ja mikä parasta - vähensi sähköisyyttä huomattavasti. Enpä ole tainnut siitä juuri kärsiä sen jälkeen, kun tätä tuotetta aloin käyttää. Omiin hiuksiini tehoavat siis vallan mainiosti. Eikä hintakaan kovin paha ole, näemmä. 3,70 eurolla tätä tuotetta saa jokaisesta hyvin varustellusta marketista.

Ja painotan vielä, ettei buzzattavia tuotteita ole pakko kehua, päinvastoin - täytyy vain kertoa rehellinen mielipiteensä, oli se sitten millainen tahansa. Itselle kävi nyt hyvä tuuri ja sain kokeiltavaksi varsin mainion tuotteen, jota pystyn kyllä suosittelemaan muillekin. 

Tiedän, ettei tää ihan varsinaisesti kuulu kategoriaan elämäntaparemppa tai laihduttaminen, mutta halusin silti jakaa tämän teidän kanssanne. Lisäksi halusin vähän mainostaa tuota Buzzadoria, sillä uusia buzzaajia kaivataan kokoajan lisää. Jos kiinnostuit, käy tsekkaamassa lisäinfoa täältä. Mikäli innostuit vallan rekisteröitymään, niin mahtavaa! Ja jos haluaa ilostuttaa minua, voi mainita minut (nimimerkillä niinacmon) värvääjäkseen. Pakko ei tietenkään ole, mutta olisin enemmän kuin kiitollinen. :)

Blogimiitille nyt oma facebook-ryhmä!

Viime viikkoinen ahkeruus ilmeisesti kostautui, sillä nyt ei tahdo puhtia tai kiinnostusta riittää juuri mihinkään. Katseltiin miehen kanssa viime viikolla Heiaheiasta mun treenilokia koko vuodelta, ja huomattiin jonkinlainen selkeä kuvio taulukossa. Keskimäärin neljän viikon välein mua ilmeisesti vaivaa motivaationpuute, jolloin liikkuminen jää syystä tai toisesta vain muutamaan hassuun tuntiin ja kuvio kokee pienoisen romahduksen. Toivon löytäväni motivaation uudelleen tällä viikolla, mutta en aio stressata hirveästi asiasta (vaikka stressaan tälläkin hetkellä). Tekee kaiketi ihan hyvää ottaa vähän kevyemmin, sillä viime viikko oli kuitenkin aika rankka.

Mun vireystaso tänään on samanlainen kuin Leelolla joku aika sitten.

Sain vihdoin tehtyä facebookkiin Jyväskylän Blogimiitti -ryhmän! Nyt ei tarvitse enää spämmätä miitistä kiinnostumattomia täällä, vaan ne asiat voi hoitaa tuolla ryhmässä. Eli kaikki, joilta tunnus vaan facebookista löytyy ja joita tapaaminen kiinnostaa, kysykää päästä mukaan tuohon ryhmään, niin lisään teidät! Siellä on helpompi sopia ja pohtia mitä tullaan miitissä tekemään ja minä ajankohtana tapahtuman pidämme.

Ja niille, jotka eivät ole miitistä vielä kuulleet, selvennän, että tarkoituksena on järjestää jonkinlainen bloggajien ja lukijoiden tapaaminen tämän kevään aikana, täällä Jyväskylässä. Vielä on hieman auki mitä tehdään ja milloin, mutta tarkoituksena on tehdä jotain tervehenkistä ja liikunnallista yhdessä, jonka jälkeen mennään mahdollisesti myös syömään porukalla. Jos sinua kiinnostaa liittyä joukkoon, niin liity ihmeessä JBM 2012 -ryhmään facebookissa. Kun kuviot on selvillä, ilmoittelen asiasta vielä erikseen täällä blogissani. Siihen asti kaikki suunnittelu tapahtuu facebookissa.

Blogimiittiasiaa.

Blogimiitistä oli puhetta viime viikolla ja se sai mukavasti kannatusta, huippua! Pohdiskelin muutamia vaihtoehtoja päivän aktiviteeteiksi ja tässä niitä tulee:

01 Likkojen Lenkki Jyväskylässä 12.5.2012. "Likkojen Lenkki on naisten lämminhenkinen kuntoliikuntatapahtuma, joka sopii aivan kaikille naisille. Likkojen Lenkki on täynnä liikunnan riemua, upeaa naisenergiaa ja huippuviihdettä!"

        Maaliskuun loppuun mennessä ilmoittauduttaessa hinta 32 euroa, jonka jälkeen hinta kasvaa asteittain. Sivuilla enemmän infoa aiheesta. Osallistumismaksu sisältää mm. sisäänpääsyn tapahtuma-alueelle ja itse lenkille, reittihuollon, monipuoliset Lenkkieväät, Lenkkipaidan (koot S-XXL), yllätyskassin, Anna-lehden sekä koko päivän monipuolisen ohjelman ja huippuartistien keikat! Tapahtumassa esiintyjinä Juha Tapio ja Scandinavian Hunks.

        Lenkillä valittavana kaksi reittiä - 7,7 kilometrin tai 2,3 kilometrin reitti.

02 Elämysviikonloppu Jyväskylän paviljongilla 30.3-1.4.2012. "Vuoden 2012 Elämysviikonloppu koostuu viidestä yhtäaikaisesta messutapahtumasta. Perjantaina avataan perinteiset Jyväskylän Kirjamessut ja Viini–tapahtuma jotka saavat rinnalleen toisen täysin uusista messutapahtumista, Ruoka 2012 –messut. Lauantaina edellisten lisäksi aukeavat myös Vapaa–aika messut ja toinen uusista tapahtumista eli Tyyli ja Hyvinvointi -messut." Pääsymaksu 10-13 euroa.

03 Helafiilis / Roosa-askel -tapahtuma 17.5.2012 "Roosa-askeleesen voivat osallistua kaikki naiset ikään kokoon ja vauhtiin katsomatta. Askeltaa voit juosten, hölkäten tai kävellen. Pääsia on Iloinen Fiilis ja liikunta yhdessä hyvän asian puolesta!" Lisäinfoa sivuilla. Pääsymaksu 36-40 euroa, riippuen ryhmän koosta.

Mitä mieltä olette? Mikä kiinnostaisi teitä eniten? Itse olisin ehkä eniten tuon Likkojen Lenkin kannalla. Tapahtumana se kuulostaa mukavalta, vaikka esiintyjistä en kyllä välitäkään. Ainoa miinus on tuo aika kova hinta. Jos joku keksii edullisempaa (tai jopa ilmaista) toimintaa, niin saa kertoa ja ehdottaa. Pistän mietintämyssyn päähän itsekin.

Ja edelleen, muitakin ehdotuksia otetaan vastaan!

Laiskiainen.

Laskiaissunnuntaina ei käyty pulkkamäessä, vaikka Laajavuoren rinteillä käytiinkin kiikkumassa. Tunnin ja kahdenkymmenen minuutin lenkillä (tein jopa lyhyitä juoksupyrähdyksiä!) sai mukavasti poltettua kaloreita sen verran, että annoin itselleni luvan syödä laskiaispullan myöhemmin illalla. Yhteensä kaloreita kului 714 verran, ihan mukavasti siis. Tykkään kyllä hurjasti Jyväskylästä, ihan vaan näiden mäkisten maastojen takia. Omalla tavallaan ne tuovat mieleen kotiseudun, vaikka pohjoisessa puut ovatkin vain vähän matalempia ja metsät harvempia. Tulipa muuten ikävä sinne. Onneksi pian pääsee reissuun.

Viime viikko oli ihan hyvä ja suorastaan aika rankka liikunnallisesti. Sehän ei yhtään haittaa ja sykettä kohottavien tuntien välissä muistin myös venytellä pitkään. Tässä viikon liikunnat:

ma: danzation 1h

ti: kuminauhajumppa 35min, tanssiteema alkeet: voguing 1h

ke: kuntosali 45min, crosstrainer 10min, kuntopyörä 5min, venyttely 45min

to: bodystep 45min, bodybalance 50min, venyttely 55min

pe: kävely 45min

la: -

su: kävely 1h 20min, vatsarutistuksia 5min

yhteensä 9 tuntia.

Olen aika tyytyväinen. Saan taas merkitä yhden osan Haaste 2012:sta tehdyksi. Ja eilen oli merkittävä päivä muutenkin. Päätimme aloittaa yhdessä miehekkeen kanssa Two Hundred Situps -haasteen. Teimme illalla alkutestin, jossa kartoitettiin millä tasolla on. Odotin, että itse olisin saanut rutistettua ehkä korkeintaan 20 kertaa. Väärin! Sain tehtyä seitsemänkymmentäviisi (75) vatsalihasliikettä! Okei, en voi uskoa, että onnistuin kaikki tekemään ihan puhdasoppisesti, sillä lopussa varsinkin kädet väkisinkin viuhuivat ilmassa hakien vauhtia. Se ei varmaan ole ihan sallittua? Siksi aloitankin haasteen vähän kevyemmin. Olen silti yllättynyt ja ylpeä itsestäni, että tosiaan onnistuin tekemään noinkin monta rutistusta, olivat ne täysin oikeaoppisia eli ei. Uskomatonta. Kyllä ne vatsalihakset ilmeisesti jossakin piilossa ovat, ne vaan täytyy kuoria näkyviin sieltä.

Help I'm alive, my heart keeps beating like a hammer.

Olen aika onnellinen nyt. Vaikka tällä hetkellä olenkin työtön ja rahatilanteeni on todella huono, elämässäni on kaksi kantavaa voimaa - rakkaus ja tämä elämäntapamuutos.  Olen onnellinen, että minulla on ihminen, jota kaikesta ihanuudestaan ja sietämättömyydestään huolimatta rakastan. Olen onnellinen siitä, että hän potkii minua perseelle, jakaa matkani, välittää, kuuntelee valitukseni, huutaa takaisin, on toisinaan hankalampi kuin nainen, mutta leppyy nopeammin kuin minä. Olen onnellinen, että voin jakaa aamupalan ja kuntosalin tuon ihmisen kanssa. Olen onnellinen, että voimme tsempata toisiamme eteenpäin, vaikka hänen matkansa ei ehkä olekaan niin pitkä kuin minun. Olemme silti olemassa toisiamme varten. Siitä olen aivan uskomattoman onnellinen.

Toisekseen, olen onnellinen tästä kaikesta, tästä rakkauden jälkeen suurimmasta voimasta, joka on elämääni kohdannut. En ehkä ole onnistunut pudottamaan kiloja niin paljon, kuin jonkun mielestä olisi pitänyt, enkä ole kokenut valtavaa muodonmuutosta lyhyessä ajassa. Jonkin verran olen kyllä muuttunut ulkoisesti - mutta sisältä sitäkin enemmän. Tänä iltana venyttelin 55 minuutin ajan. Havahduin yhtäkkiä flow'n omaisesta tilasta ja tajusin, etten vuosi sitten olisi kyennyt samaan, todellakaan. Vuosi sitten jo pelkkä vartin venyttely olisi ollut tuskallisen puuduttavaa ja tylsää. Mutta nyt se on asia, josta nautin suuresti. Nykyään haluan venytellä, kuten haluan liikkua paljon, syödä terveellisemmin, elää paremmin. Tämä elämäntapamuutos on antanut minulle uskomattoman paljon. Kohtaan vastoinkäymiset nykyään järkevämmin, enkä enää vaivu totaaliseen epätoivoon, vaikka kohtaisin pettymyksiä. Totta kai, hetkittäin olen itsekin epätoivoinen ja surullinen, mutta terveiden elämäntapojen tuoma hyvä olo levittää jatkuvasti ja pysyvästi juuriaan ympäri kehoani. Miten hyvältä tuntuukaan huomata kehittyneensä vaikkapa juuri venyttelyssä, kuinka yhtäkkiä saa taivutettua itsensä sellaisiin asentoihin, joista ei osannut edes uneksia vuosi sitten. Tai kuinka peilikuva muuttuu, kasvot näyttävät varmemmilta ja keho jäntevämmältä. Kuinka pystyy kävelemään kaupungin läpi, miettimättä mitä muut ajattelevat juuri minusta - koska eivät ne todennäköisesti ajattele mitään. Tai ehkä he huomaavatkin leveän ja itsevarman hymyn kasvoillani. 

    Olen oppinut nauramaan itselleni. Olen oppinut olemaan häpeilemättä, vaikka käynkin kuntosalilla kaikkien niiden treenattujen ihmisten joukossa. Samalla asiallahan minäkin siellä olen, minulla on oikeus siihen. Ei minun tarvitse käyttäytyä anteeksipyytelevästi, vain koska joku toinen sattuu olemaan paremmassa kunnossa kuin minä. Eikä minun tarvitse sietää halveksuvia katseita, ei todellakaan. Minä teen jatkuvasti töitä oman terveyteni eteen. Onko siinä jotain väärää?

Olen huomannut paljon positiivisia muutoksia itsessäni ja ajattelussani. Joskus sattuu lipsahduksia ja tulee syötyä enemmän ja huonommin kuin olisi tarve. On kuitenkin mukava huomata, että sellainen ei tuo nautintoa kovinkaan pitkään, vaan mielummin palaa tuttuihin ja turvallisiin elintapoihin. Aiemmin tuttuun ja "turvalliseen" elintapaan olisi kuulunut huono ruokavalio, hirveästi herkkuja eikä juurikaan liikkumista. Nykyään se on päinvastoin. Tuttu ja turvallinen elämäntyyli koostuu terveellisestä ruokavaliosta, runsaasta liikunnasta ja positiivisista ajatuksista. Huonompien päivien jälkeen tuntuu helpottavalta palata takaisin arkeen, niihin itselle parhaisiin elintapoihin. Nykyään voi luottaa itseensä. Enää ei tarvitse pelätä, että yksi pienikin repsahtaminen johtaisi päättymättömään putkeen, josta ei voisi enää pelastua. 

Vuosi sitten minua pelotti ajatuskin tällaisesta muutoksesta. En uskonut itseeni yhtään, en uskaltanut ottaa sitä ratkaisevaa askelta. Minua pelotti mihin se voisi minut johtaakaan. Hitto, elämähän saattaisi tuntua hyvältä! Miten sellaista voisi edes toivoa? Ja sitten aivan yhtäkkiä, lähes huomaamattani minä hyppäsin irti kaikesta. Ja tässä ollaan, edelleen. En pidä kovinkaan tärkeänä niinkään saavuttamiani lukuja, vaan sitä kuinka pitkälle olen oikeasti päässyt. Eikö siinäkin ole jo tarpeeksi syytä olla ylpeä, että olen kääntänyt elintapani täysin ympäri? Että tämä ei osoittautunutkaan miksikään kahden viikon surulliseksi yritykseksi. Minä muutin elämäni suunnan. Uskon, että jatkamalla samaan tapaan, painokaan ei voi muuta kuin tippua aikanaan. Ja kaikille teille, jotka vielä epäröitte siellä ruudun takana - uskaltakaa, ottakaa se ratkaiseva askel. Sen ei tarvitse olla suuri, teidän ei tarvitse heti ekalla viikolla onnistua pudottamaan viittä tai edes yhtä kiloa. Voin luvata, että ainoa varma muutos, jonka huomaatte, on se, joka tapahtuu sisällänne. Jo pelkästään se on kaiken arvoista.

Torstai.

Tänään sain jälleen vetää yhden kohdan yli Haaste 2012 -listasta. Kävin nimittäin kokeilemassa uutta ryhmäliikuntatuntia, BodySteppiä. Vaikka tunti oli lyhyt, 45 minuutin pituinen, olin silti ihan kuollut sen jälkeen. En pysynyt mitenkään muiden tahdissa ja silti olin aivan hiestä likomärkä. Nauratti kyllä, miten kömpelö taas olin. Täytyy kyllä myöntää, ettei steppi ole ihan mun kuppi teetä, mutta tehokkuutensa takia tekisi varmasti hyvää mennä uudestaan, useamminkin.

          Jäin tunnin jälkeen vielä BodyBalanceen, mikä oli ihanan rauhallista stepin jälkeen. Tän viikon oonkin paahtanut aikalailla täysiä ja sen kyllä huomaa. Huomisen pyhitän lepopäiväksi, sillä keho suorastaan huutaa sitä. Olisin tosin varmaan pakottanut itseni aamulla salille, ellei olisi sattunut hammaslääkäriaikaa pilaamaan suunnitelmia... Alunperin aika olisi ollut tänään, mutta mukavan kämmin ansiosta aika siirtyi ja kävin tänään hammaslääkäriasemalla turhaan. Ajanvarausleidi oli tietämättäni varannut mulle ajan oikojalle, vaikka mun olisi pitänyt mennä juurihoitoon. Hitusen tympi odotella ja jännittää puolisen tuntia hammaslääkärissä vain kuullakseen, että aika siirtyykin huomiselle, koska paikalla ei ole lääkäriä joka hampaitani kykenisi hoitamaan. Inhoan ja pelkään kuollakseni muutenkin hammaslääkärikäyntejä, joten se, että saan jännityksellä odottaa vähän lisää, ei ole mikään mukava juttu. I just wanna get it over with. Onneksi aika siirtyi sentään jo huomiselle, mutta silti. Silti. Luulisi yksityiseltä saavan vähän parempaa palvelua? No, virheitä sattuu jokaiselle. Oon silti vähän käärmeissäni, tää kun ei oo mitenkään helppoa itsellenikään.

(kuva: weheartit.com)

Ennen kuin painun venyttelemään kuten kuvan kissa, haluan sanoa, että blogimiitistä kiinnostuneita ilmoittautui aika mukavasti! Olette ihania! Olen pohtinut erilaisia aktiviteettivaihtoehtoja, mutta niistä kirjoitan lisää vähän myöhemmin. Kaikki kiinnostuneet ovat edelleen ehdottomasti tervetulleita ja jos joltakin löytyy ideoita ja halua osallistua järjestelyihin, niin sähköpostia saa laittaa osoitteeseen niinacmon@hotmail.com. Ajattelin myös, että kunhan päivämäärä on suunnilleen päätetty, voisimme perustaa facebook-ryhmän tai tapahtuman aiheesta ja siellä voisi rauhassa keskustella miitistä, ilman että joutuu spämmäämään muita näin blogin kautta. Miltä kuulostaa? Olen muuten ihan älyttömän innoissani tästä!

Heikotusta ja blogimiittiä.

Eilinen oli hyvä esimerkki siitä, miten ei pitäisi tehdä. Söin päivän aikana aivan liian vähän, niin, että olin ensinnäkin todella pahantuulinen, nälkäinen ja lopulta huonovointinen. Herättyäni söin aamupalaksi banaanin ja yhden itsetehdyn porkkanasämpylän. Sen jälkeen kuminauhajumppasin 35 minuuttia, jonka jälkeen nälkä oli aivan huutava. Kaapit ammotti tyhjyyttään, mutta lopulta, monen tunnin kärvistelyn jälkeen suostuin syömään pari palaa kuivettunutta ruisleipää, omenan ja vähän jogurttia. Sen jälkeen en enää olisi ehtinyt syödä mitään kunnon lounasta, joten menin jo valmiiksi puolikuntoisena ja nälkäisenä tanssitunnille. Huomasi kyllä vireestä, että olisi pitänyt tankata vähän aiemmin ja vähän jotain järkevämpää. Vasta myöhään illalla tanssitunnin jälkeen, sain kaipaamani lämpimän aterian. Siinä vaiheessa mun voimat oli jo ihan loppu, kädet tärisi ja heikotti tosi paljon. En ymmärrä miten jotkut laihduttavat teinitytöt oikeasti pärjäävät jollakin parilla hassulla omenalla koko päivän.

     Mitä tästä opin? Syö säännöllisin väliajoin ja varaa kaappiin aina jotain, mistä saa taiottua vaikkapa pienen lounaan.

Ystävät ja yksinäisyys on mietityttänyt mua viimepäivinä paljon. Blogiyhteisöstä on tullut tärkeä, vaikka ketään teistä en ole vielä livenä nähnytkään. Siksi mietin, että haluaisin järjestää täällä Jyväskylässä jonkinlaisen bloggaajien ja lukijoiden tapaamisen keväämmällä. Kuinka moni olisi kiinnostunut tai valmis matkustamaan tänne moiseen tapahtumaan? En tiedä mitä tällaiset tapaamiset yleensä pitävät sisällään, mutta mietin, että olisi mukava harrastaa vaikkapa jotain tervehenkistä liikuntaa yhdessä ja ehkä sen jälkeen käydä yhdessä syömässä. Jos joltakin löytyy innostusta alkaa ideoimaan kanssani tätä tapahtumaa, niin otan mielelläni apua ja ideoita vastaan. Miltä kuulostaa? Are you in?

lonely lonely

Mun on pitänyt jo pitkään mainostaa erästä sivustoa ja foorumia - Irrallaan.fi. Se on yksityishenkilön perustama nettisivusto, jonka tarkoituksena on tuoda yhteen yksinäisiä nuoria ja nuoria aikuisia, ja tarjota heille kanava, jonka kautta keskustella. Itselle tämä oli todella merkittävä löytö, koska olen itsekin ajoittain hyvin yksinäinen. Vaikka olen asunut Jyväskylässä jo yli kaksi ja puoli vuotta, en ole onnistunut löytämään kuin muutaman kaverin ja sitä enemmän hyvän päivän tuttuja. Koulussa tulin hyvin toimeen ihmisten kanssa, mutta en vain jostain syystä onnistunut solmimaan syvempiä ystävyyssuhteita. Tähän mennessä olen jo tavallaan turtunut siihen, että vietän suurimman osan ajasta yksin, mutta jossain vaiheessa se otti todella koville. Kaipasin (ja kaipaan edelleen) ympärilleni vahvaa ystäväpiiriä. Aika monet illat olen viettänyt alakuloisissa tunnelmissa vain sen takia, etten ole keksinyt ainuttakaan henkilöä kelle soittaa, jota kysyä kylään.

       Olen toki muutaman ystävän löytänyt täältäkin ja vanhempia ystäviä löytyy monen sadan kilometrin päästä. Arvostan heitä ja olen todella kiitollinen heidän olemassaolostaan ja ystävyydestään. Mutta se on valitettavan totta, ettei yhdellä tai kahdellakaan ihmisellä ole jatkuvasti aikaa nähdä, olla läsnä. Ei sellaista heiltä voi vaatiakaan. Siksi joskus toivoisin, että olisi muitakin, joita häiritä. Joille olisi muutakin, kuin vain kakkosvaihtoehto. Ehkä olen vain liian vaativa.

Joskus asiat ovat olleet pahemminkin. En enää ole niin yksinäinen kuin joskus. Mutta olen huomannut, että yksinäisyys on muuttanut minua monessa suhteessa, epävarmemmaksi muunmuassa. Kuvittelen usein olevani epäkiinnostavampi tai tylsempi, mitä ehkä olen. Yksinäisyys voi olla myös osasyy paino-ongelmiini. Kaiken tietysti olen aiheuttanut itse, syömällä suruuni. Yksinäisyydestä tulee helposti itseään toteuttava kierre, kuten itsellänikin varmasti. Sitä kuvittelee, ettei ole tarpeeksi kiinnostava, vetäytyy siksi kuoreensa ja lopulta alkaa vältellä ihmisiä, kohtaamisia. Vaikka ei sillä, etten olisi yrittänyt. Olen, paljonkin. Mutta jatkuvat pettymykset saavat miettimään mikä itsessä on vikana, kun kukaan ei välitä edes tutustua.

Tästä ei ollut tarkoitus tulla tällaista säälittävää avautumista. Tarkoituksenani oli vain esitellä teille tämä sivusto, jos siitä todella olisi hyötyä jollekin muullekin yksinäiselle. Foorumi on vielä aika hiljainen, mutta toivon, että te lukijani jaatte ja kerrotte siitä muillekin, ehkä jotkut teistä löytävät siitä jotain toivoakin. Minä löysin. Tällaista on kaivattu. 

Ja koska ystävänpäivä on huomenna, pyydän teitä muistamaan myös niitä hiljaisempia ystäviä tai ihmisiä työpaikallanne tai luokallanne. Usein ne syrjäänvetäytyvät tyypit ovat vain liian ujoja tutustuakseen. Katsokaa ympärillenne - jos huomaatte, että joku vaikuttaa yksinäiseltä, tehkää jotain, vaikka ihan pientä edes. Moikatkaa, kysykää mitä kuuluu. Jos oikein rohkeaksi heittäydytte, kysykää häntä kahville. Antakaa hänelle mahdollisuus.

Humputtelua.

Tiedättekö sen tilanteen, kun moneen viikonloppuun ei tapahdu mitään eikä teitä kutsuta mihinkään, mutta sitten yhtenä viikonloppuna tapahtuu enemmän kuin tarpeeksi? Tänä viikonloppuna mun olisi pitänyt revetä suunnilleen miljoonaan paikkaan. Meille tuli vieraita viikonlopuksi ja olisi ollut pari muutakin kissanristiäistä, joissa olisi pitänyt olla. Oli siis aika hulinaa, alkoholia tuli nautittua ja syötyäkin aika hyvin - hyvin huonosti siis. No, onneksi viikonloput ei ole tällaisia aina. Ja sitä paitsi, silloin harvoin kun jotain tapahtuu, niin en halua alkaa jarruttelemaan liikaa. Nipottaa ehtii kyllä myöhemminkin. Kyllä elämästä pitää saada nauttia, välillä. Kunhan se ei jatku ikuisuuksia, silloin se ei ole edes niin nautinnollista enää. Huomenna takaisin ruotuun.

Mutta se siitä selittelystä. Vaikka liikunta jäikin aika vähäiseksi viikonloppuna, niin yhteensä viikolla tuli liikuttua kuitenkin yli kuusi tuntia.

ma: danzation 1h

ti: kuntosali 45min, crosstrainer 15min, venyttely 20min, tanssiteema alkeet: voguing 1h

ke: venyttely 1h

to: kuminauhajumppa 35min, kävely 1h 15min

pe: kävely 45 min

la: -

su: -

Yhteensä 6h 55min.

Oon ihan tyytyväinen. Tanssitunneilla en jostain syystä päässyt ihan kaipaamaani fiilikseen, mutta oon iloinen, että menin silti. Tiistaina innostuin ihan uudella tavalla kuntosalilla käynnistä! Tuntui tosi hyvältä saada itsensä liikkeelle ajoissa. Ajattelin jatkaa samaan malliin, käydä kuntosalilla aamuisin, kun kerta sitä aikaa työttömällä on vähän liikaakin.

Ei mulla oikeastaan muuta tänään. Pää on vähän tyhjä viikonlopusta. Oon oikeastaan aika iloinen, että huomenna odottaa paluu arkeen.
 

Materiaonnea part 3439784

Puhuin ohi suuni. En minä minnekään stepiin päässyt, mutta siihen on kai ihan asiallinen syy. Ikävä mahakipu nimittäin, joka ilmeisesti alkoi jo yöllä, koska näin untakin siitä. Luulen sen johtuvan ihan vain eilisestä ylensyönnistä. En tosiaan uskaltanut lähteä steppailemaan siinä olotilassa, mutta kivun helpotuttua jumppailin kotona 35 minuutin ajan kuminauhalla. Energistä aamua en saanut, vaan olo oli pitkään tosi hutera. Lähdin kuitenkin kaupungille toimittamaan asioita ja raitis ilma kaiketi auttoi siihen kipuiluun. Nyt voin jo ihan hyvin. 

(kuva: weheartit.com)

Kaupungilta lähti mukaan muutama vaatekappale. Alunperin lähdin hakemaan vain farkkuja, mutta en voinut vastustaa uutta ruutupaitaa tai uusia talvitennareita. Must have! Tässä muutama kuva kokonaisuudesta, peilin kautta kuvattuna tietysti:

Sininen ruutupaita ja Mustat farkut XLNT-mallistosta Kappahlista / Tennarit Anttilasta.

Tykkään kyllä mielettömästi näistä farkuista. Oon pitkään kulkenut vaan jollain farkkulegginsseillä, joten oikeat farkut tuntuvat ihan luksukselta. Ja tuo uusi paitakin on ihan mielettömän kiva. Oon ruutupaitatyttö henkeen ja vereen, mutta en oo harmikseni omistanut pitkään aikaan yhtään kelvollista. Vanhat ovat jääneet liian isoiksi tai ovat muuten vaan kelvottomia. Ja nuo kengät! Löysin ne sattumalta Anttilasta, eivätkä maksaneet kuin 15 euroa. Olen pohtinut pitkään, että haluaisin jotkut vastaavat, kevyehköt, mutta lämpimät, vuorelliset kengät, ja sieltähän ne löytyi. Olen mielissäni.

        Olin muuten tosi yllättynyt Kappahlin XLNT-malliston valikoimasta. Pitkän aikaa musta tuntui, ettei tuollaisten isojen tyttöjen mallistoissa ollut juuri yhtään hyvännäköisiä vaatteita, mutta nyt ainakin Kappahl on tehnyt parannuksen siinä asiassa. Ja nää farkut, suosittelen ehdottomasti kaikille koosta 44 ylöspäin. Tykkään näiden korkeahkosta vyötäröstä, ei pääse jenkkikset pahasti pullistelemaan. :)

Yövenyttelyä.

Kun en aamulla meinannut saada vedettyä paitaa päälle, totesin, että ehkä on syytä pitää jonkinlainen lepopäivä. Olin suunnitellut meneväni Voguing jatko-tunnille, mutta päätin sitten armahtaa jo valmiiksi kipeät käteni ja hartiani. Lupasin kuitenkin itselleni edes venytteleväni pitkään illalla, mutta sepä venähtikin vallan myöhään. Ei siinä, oli oikein mukavat yövenyttelyt, vaikka vieressä kiehnäävä kissa ei meinannut antaakaan rauhaa. Huvittavina oli, kun venytellessäni kylkiäni makoilemalla lattialla, Leelo kiipesi päälleni ja käpertyi siihen nukkuakseen. Aika nopeasti se kuitenkin lähti livohkaan, kun makuualusta ei ollutkaan pehmeydestään huolimatta mikään maailman paras paikka. Hytkyin nimittäin naurusta. Ihana, hölmö kissa.

       Oli muuten kummallista, miten nopeasti aika kului venytellessä. Ilman kelloa olisin arvioinut venytelleeni ehkä puolisen tuntia, mutta kun lopetellessani tarkistin ajan, niin huomasin venytelleeni tunnin. Ihan älytöntä. Mutta todella rentouttavaa, mahtavaa.

Beyoncén Halo-kappale soi usein taustalla venytellessäni.

Syy, miksi olen tänäänkin näin myöhään hereillä, on liian pitkät ja myöhäiset päiväunet. Muutenkin koko päivä meni vähän penkin alle, vaikka aamulla olin tosi hyvällä tuulella. Harmikseni minun on myönnettävä, että olen syönyt ihan liikaa, vaikkakin aivan tavallista ruokaa. Tuntuu silti inhottavalta, miten saatoinkin olla niin typerä. Miksi sitä ei osaa lopettaa ajoissa? Miksi tulee suorastaan ahmittua, vaikka on jo täynnä? Siinä on vielä jonkin verran opettelemista. Suurimman osan ajasta kaikki sujuukin hyvin, mutta sitten on tämmöisiä päiviä, kun päästä kuuluu naks ja unohdan kaiken matkalla oppimani. Tai no, ei ehkä kaikkea, mutta niinkin yksinkertaisen asian, kuin itsensä kuunteleminen. Ei ole kovin vaikeaa todeta, onko vielä oikeasti nälkä. Yhden lautasellisen jälkeen ei pitäisi olla, etenkin jos on syönyt hyvin muutenkin päivän aikana. Äh.

Huomenna piti olla virallinen lepopäivä, mutta koska tästä päivästä tuli sellainen, päätin ahtaa huomiselle jo valmiiksi täyteen päivääni vähän liikuntaa kuitenkin. Mikä olisikaan mukavampi tapa aloittaa päivä, kuin liikkumalla? Ilmoittauduin siis aamun Step-tunnille. Hirvittää vähän jo valmiiksi. Mutta tuskinpa tulen katumaan sitäkään treeniä, se varmasti vain antaa lisää puhtia tulevaan päivään. Ja sitten voi käydä hyvällä omalla tunnolla shoppailemassa uudet farkut. ;) Ehkä pääsisi tästä turvonneesta olostakin eroon.

     Mutta nyt on kaiketi painuttava pehkuihin, että saa edes hieman levättyä ennen aamun hikoilua. Hyvää yötä ja samalla hyvää huomenta. Eihän tästä ole pitkä matka aamuunkaan enää.

It's a beautiful, brand new day.

Kaunis päivä. Heräsin aamulla soittoon, joka pisti päivän suunnitelmat uusiksi. Koska olin hereillä jo peräti yhdeksältä, eikä minulla ollut enää suunnitelmia kuin illalle, sain hullun idean. En halunnut jäädä laiskottelemaan, tylsistymään ja turhautumaan kämpille, joten nakkasin treenikamat niskaan ja lähdin salille. Oon vähän vierastanut Killerin kuntosalia, koska siellä on etenkin iltaisin aika paljon porukkaa enkä ole ehtinyt tutustua laitteisiin kovin hyvin. Juuri sen takia minulla ei ole mitään kovin järkevää ohjelmaakaan, koska suurin osa laitteista on outoja. Tänään kuitenkin rohkaistuin ja onnekseni yläsalissa ei ollut treeniä aloitellessani kuin yksi ihminen lisäkseni, joten sain tutustua laitteisiin rauhassa, ilman, että joku on hengittämässä niskaan. Salin puolella viihdyin 45 minuuttia ja tein vähän kaikkea - kuten sanoin, tutustuin laitteisiin. Crosstrainerilla veivasin yhteensä vartin verran, ekat 10 minuuttia lämmittelyä ja lopussa 5 minuuttia verryttelyä. Lopuksi vielä venyttelin 20 minuutin ajan. Jäi tosi mukava fiilis. Voisi ottaa ihan tavaksi lähteä näin aamuisin salille, siellä kun ei tunnu ihan liikaa väkeä silloin olevan.

Nyt kun täytin nassuni itse tehdyillä bruschetoilla, voisin mennä nukkumaan päiväunet. Illalla vielä Voguoimaan!

Tanssia ja kaaliwrappeja.

Myönnän! Olen syyllinen! Laiskottelin viime viikonkin... Melkein. Liikkumiseni rajoittui vain tiistain 50 minuutin ja keskiviikon puolentunnin kävelylenkkeihin, sekä torstain ClubDance-tuntiin ja 30 minuutin kuntosalilla pyörähtämiseen. Ja lauantaina tuli haahuiltua monta tuntia kirppareilla, mutta sitä ei mielestäni voi oikein laskea liikunnaksi... Laiskuuteeni minulla on monia (teko)syitä. Maanantaina oli se pikaflunssa, koko viikon on ollut ihan hirveät pakkaset enkä ole viitsinyt rasittaa autoa (tai itseäni) käynnistämällä sitä turhaan. Eikä olisi tullut kuuloonkaan, että olisin kävellyt salille, ehei. Ulkonahan oli herranjesta Siperia! Ja yksi aika päteväkin syy oli perjantainen hammaslääkäri, jonka jälkeen mun olisi ollut turha edes kuvitella mitään liikunnallista. Olin koko loppupäivän niin tokkurassa pelkoon saamastani rauhoittavasta, että olisin pahimmassa tapauksessa vain telonut itseni.

Mutta (teko)syiden selittely saa loppua siihen. Tänään alkoi taas uusi, parempi kausi. Motivaatiota on taas selvästi enemmän. Kävin tänään tanssimassa Killerillä. Jos voisin antaa miljoona ruusua jollekin, niin antaisin sen tanssituntien vetäjälle, Elinalle. Olen hehkuttanut häntä niin monesti aiemminkin, mutten voi olla hehkuttamatta häntä edelleen. Jos joku ihminen on ihana, niin hän. Kertakaikkiaan. Mua melkein alkaa jo nolottaa tää mun fanaattisuus, mutta en voi sille mitään, ei se oo mun syytä! Ja ei sillä, oon tykännyt Killerin henkilökunnasta kyllä muutenkin. Asiallista palvelua. :) Jos joku Jyväskyläläinen sattuu lukemaan tätä ja miettii kuntosalille kirjautumista, niin voin suositella Killerin liikuntakeskusta lämpimästi. Itse olen tykännyt, paljon.

Tänään päivällinen/illallinen venähti jälleen vähän myöhäiseksi, koska treeneistä kotiuduin vasta joskus kahdeksan jälkeen. Pongasin joku aika sitten KuntoPlus-lehdestä ohjeita terveellisempien wrapien tekoon. Lehdessä oli monia erilaisia ohjeita, joissa jokaisessa tortillalättyjen sijaan käytettiin muunmuassa kaalin lehtiä. Päätin kokeilla tätä ideaa, hieman täytteitä muokaten omaan makuun sopiviksi. Ohje on tosi simppeli:

Kaaliwrapit

Ainekset:

- Kaalinlehtiä

- Haluamiasi täytteitä

1. Irroita kaalin lehdet kokonaisina ja mahdollisimman ehjinä

2. Valmista täytteet.

3. Täytä kaalinlehti tavallisen tortillalätyn tapaan.

Käyttämäni raaka-aineet.

Itsehän täytin tortillani mausteisella jauhelihaseoksella, salsalla, nokareella creme fraichea, ananaksella, salaattijuustokuutioilla, tomaatilla, kurkulla, paprikalla ja punasipulilla. Haasteellisinta oli kaalin käsittely. Keräkaalista irroitettavat lehdet tahtoivat repeillä, joten siinä sai olla tosi varovainen. Muuten homma oli helppoa ku heinänteko! Suosittelen kokeilemaan, olivat nimittäin aivan superherkullisia.

Valmis wrap. Omnom.

Mies on alkuviikon omilla reissuillaan, ja vaikka yksin oleminen on kurjaa, niin jotain positiivista sentään tässäkin - pystyn kokeilemaan uusia reseptejä rauhassa. Voin ehkä jopa vähän hullutella! Tehdään kyllä miehenkin kanssa paljon terveellistä sapuskaa, mutta nyt voin kokeilla sellaisiakin ruokia, joita mies ei itse suostuisi tekemään tai syömään. Pakko ottaa heti kaikki irti tästä vapaudesta!

Tammikuu pähkinänkuoressa.

Hups, lupaamani yhteenveto tammikuusta ei onnistunutkaan eilen. Mutta tänään se tulee. Otin juuri mitat, vaikka nyt ei olekaan ehkä paras ajankohta siihen, koska maha on selvästi hieman turvonnut. Mutta no, ei voi mitään. Tässä hieman faktoja pöytään.

Pituus 166 cm

Paino projektin alussa 3.5.2011 - 110 kg

Paino alimmillaan projektin aikana 28.8.2011 - 100kg 

Paino uuden alun alussa 1.1.2012 - 106 kg

Tämän hetkinen paino - 102,5 kg

Tavoitepaino - 65 kg

Muutama sananen koko taipaleesta: Pitkä on matka, ja kieltämättä edelleen ottaa vähän päähän tuo loppuvuoden hurja nousu painossa. Kokoajan kuitenkin yritin enkä missään vaiheessa täysin luovuttanut, vaikka motivaatio kieltämättä toisinaan vähän laskikin pitkän jumituksen takia. No, turha se on voivotella enää, vaan yrittää uudelleen, entistä kovemmin.

tammikuun alussa, vaikka kuvasta ei juuri pysty eroa mihinkään tekemään.

Tammikuun saldo: Kuten voitte laskea, tammikuussa tippui 3,5 kiloa. En ole tyytyväinen, koska ensimmäiset pari kiloa (nesteitä, uskoisin) lähtivät suunnilleen viikossa... Lopuissa 1,5 kiloa sitten olikin tekemistä. Liikuin aika paljon (lukuunottamatta viimeistä viikkoa), noin 26 tuntia yhteensä. Se on aika hyvin, sillä aiemmin projektin aikana olen liikkunut vain yhtenä kuukautena enemmän. (Se oli elokuu ja silloin liikuin 33 tuntia kuukaudessa.) Kevään liikuntahaasteessa sain 20 päivää täyteen, eli mikäli jatkan samaan malliin, haaste on suoritettu jo maaliskuun loppuun mennessä. Se olisi toki hienoa, mutta en kuitenkaan vaadi itseltäni sitä. Kunhan haaste tulee suoritetuksi ajallaan. Syömiset menivät mielestäni ihan hyvin, herkuttelut pysyivät kurissa ja saan viivata yli Haaste 2012:sta kohdan 04 - yksi kuukausi karkkilakkoa. Karkeista erossa pysyminen ei edes tuottanut vaikeuksia, yllättäen. Muut herkut sen sijaan houkuttelivat vähän liikaakin. Mutta kohtuus oli hyvä ystävä, jes.

(kuvat tammikuun puolesta välistä, 

pahoittelen hölömöjä ilmeitäni 

ja ah, niin ihania peilikuvia.)

Senttejä karisi yhteensä 14. Pääsin melkein niihin mittoihin, joissa olin syyskuun alussa. Joissakin osin jopa paransin, mutta joistakin kohdista olin edelleen sentin tai puoli senttiä paksumpi.

Tässä tulee kehitys sentteinä. Sisällytän mukaan myös ihan ensimmäiset sekä edelliset mitat, vertailun vuoksi. Suluissa olevien +- -senttien selitykset: (muutos 2.1. verrattuna) (muutos viimeisimpiin mittoihin viime vuonna eli 7.9.2011) (kokonaismuutos)

                4.5.11    2.1.12    2.2.12       

Kaula         42           38                37,5           (-0,5) (+0,5) (-4,5)
Käsi             41           38                37              (-1) (+0,5) (-4)
Rinta          123         112             111            (-1) (+1) (-12)
Vyötärö    102         90                88              (-2) (+-0) (-14)
Napa           113         104             101            (-3) (-1) (-12)
Lantio        126         115              112,5        (-2,5) (-0.5) (-13,5)
Reisi            76           71                69              (-2) (+1) (-7)
Pohje           46           43                41              (-2) (+-0) (-5) 

Yhteensä senttejä lähtenyt koko projektin aikana 72 senttiä.

Ihan huikeat. Jos joku voi vielä kehtaa väittää, että oon luuseri enkä ole onnistunut missään, niin voi mun puolesta painua... muualle. Parhaimmillaan, eli silloin syyskuun alussa, oli senttejä lähtenyt peräti 73,5 senttiä. Mutta nopeastihan ne puoltoista senttiä johonkin hukkaa. Vaikka painoa onkin siihen verrattuna vielä 2,5 kiloa enemmän, niin silti oon periaatteessa, ainakin mitoiltani, melkein siinä mihin viimeksi jäin. Ehkä ne 2,5 kiloa on jämähtänyt naamaan, hehe. B)

Kun vielä vähän noita senttejä analysoi, niin tammikuu on ollut aika antoisa keskivartalon suhteen, sieltä (ja jaloista) on lähtenyt eniten senttejä. Navan kohdalta jopa kolme, hiphei! Mutta se niistä mitoista.

kesäkurpitsakanootteja salaatin kera, nom.

Haaste 2012

Vuoden alussa tein itselleni haaste-listan, johon kuului 25 elämäntaparemppaan ja 15 muuhun elämään liittyvää haastetta. No, suoritinko ainuttakaan niistä? Kyllä, mm. seuraavat sain tosiaankin viivattua yli:

04 Yksi kuukausi karkkilakkoa.

10 Opettele tekemään vihersmoothie. (Opettelin!)

11 Opettele uusi, terveellinen resepti. (Kyllä, Takkusen blogista bongattuja Kesäkurpitsakanootteja.)

17 Järjestä arvonta blogissa. (Tehty.)

18 Venyttele joskus vähintään 45 minuuttia putkeen. (Sir, yes sir!)

Mitäs muuta? No, sain myös erään haasteen ekan osan suoritettua, nimittäin - 09 Liiku vähintään kolmena viikkona yhdeksän tuntia. 1/3 haasteesta suoritin ihan ekalla viikolla. Taisin liikkua silloin tasan yhdeksän tuntia.

Muu elämä-listalta en saanut vielä mitään viivattua yli. Kuitenkin olin ahkera siinäkin, kirjoitin jo kolme runoa kymmenestä, luin peräti kahdeksan kirjaa kymmenestä ja katsoin yhdeksän elokuvaa viidestäkymmenestä. Tammikuu oli siinä mielessä aika poikkeuksellinen, että suorastaan ahmin noita kirjoja. Ajattelin aiemmin kymmenen kirjan olevan sopiva määrä, ehkä hieman haastava koko vuodelle. Mutta niinpä vain kävi, että sain suoritettua melkein koko haasteen pelkästään tammikuussa. Ajatella. Koko ajatus lähti siitä, että halusin lukea enemmän, koska viime vuonna luin tuskin kahdeksaakaan kirjaa.

Summa summarum: Tammikuu oli ihan jees. Hetkittäin meinasi tuskastuttaa valtavasti, koska paino ei pudonnut niin nopeaa kuin olisin halunnut. Mutta ilmeisesti kova työ ei mennyt hukkaan, koska senttejä lähti niinkin mukavasti. Mitä tästä tammikuusta jää päällimmäisenä mieleen? Voguing, vihersmoothiet ja kirjojen ahmiminen. Siinä minun tammikuuni pähkinänkuoressa.

Motivation wanted.

Kiitos kaikille kommenteistä ja vinkeistä kip-pee-päivitykseeni. En ehtinyt kokeilemaan ainuttakaan, kun flunssa jo hävisi, tuosta noin vain, yön aikana. Mikä lie pikatauti, olo oli kuitenkin maanantaina sen verran surkea, että olin varma, että kovakin kuume oli nousemassa. Ei sitten vissiin! Hyvä vaan, ja pysyköön poissa. 

Toisinaan tulee päiviä, ehkä jopa viikkoja, kun motivaatiota liikkumiseen saa etsimällä etsiä. Nyt näyttää olevan sellainen vaihe meneillään. Puuhailen kotona mielummin jotain muuta ja täytän kalenterini kaikesta muusta paitsi liikunnasta. Jotain hyvää sentään, kulunut aika on tosiaan käytetty hyödyksi ja ollaan miehekkeen kanssa saatu laitettua kotia kuntoon, oon ehtinyt nähdä kavereita, oon käynyt kirpputoreilla ja muutenkin ollut melkoisen aikaansaava (paitsi liikunnallisesti). Sain jopa varattua itselleni hammaslääkäriajan (perjantaille jo, voi apua...) ja lääkäriajan helmikuun lopulle. Lääkäriltä ajattelin käydä hakemassa lähetteen ravitsemusterapeutille, jospa hän osaisi neuvoa mua siinä, mitä oikeastaan teen väärin.

Illalla ajattelin ottaa mitat ja tehdä muutenkin jonkinlaisen yhteenvedon tammikuusta. Mittoja hieman jännitän, koska tiedän, että muutama sentti on ainakin vyötäröltä kadonnut. Mutta se, että kuinka paljon on lähtenyt kokonaisuudessaan, jännittää. Onko senttejä kadonnut kiloja enemmän? Se jääköön nähtäväksi.